Uutiset

Metrin mittainen virhe: Olisiko Uudenmaan rajavalvontapisteet pitänyt sittenkin sijoittaa pikkuriikkisen pidemmälle?

Valtioneuvoston oma selvitys varoitti 2018, että valmiuslain käytännön soveltaminen on vaikeaa. Suomen ja Uudenmaan rajanylityksiä koskevia laillisuustulkintoja voisi sanoa jo juridiseksi farssiksi.
Valmiuslain perusteella tehdyt maakunta- ja valtionrajoja koskevat linjaukset ovat osoittautuneet juridisesti vähintään epämääräisiksi. Kuva: Mauri Ratilainen
Valmiuslain perusteella tehdyt maakunta- ja valtionrajoja koskevat linjaukset ovat osoittautuneet juridisesti vähintään epämääräisiksi. Kuva: Mauri Ratilainen

Poikkeusoloissa voi antaa anteeksi paljon, mutta ei kaikkea. Rivikansalaisen on voitava luottaa siihen, että laintulkinta on selvää, tasapuolista ja viranomaisilla hallussa kaikissa olosuhteissa.

Viime päivien tapaukset ovat osoittaneet, että parin kuukauden koronakriisin aikana tässä on menty hävettävän pahasti metsään.

Kohtuuden vuoksi pitää kuitenkin muistaa, että valmiuslakia sovelletaan nyt ensimmäistä kertaa.

Kukaan ei valmiuslakia säädettäessä ja päivitettässä ole voinut kehittää tarkkoja skenaarioita siitä, mitä kaikki mahdolliset kriisitilanteet synnyttävät. Siksi käytännön toteutus voi vähän takkuilla.

Mutta se mutta.

On hälyttävää, jos esimerkiksi rangaistavan teon määritelmä tai perustuslaki ovat hukassa. Ja nyt näin ei ollut yksittäisen poliisin tai virkamiehen kohdalla, vaan pihalla oli koko systeemi.

Ensin kävi ilmi valtion rajan ylittäminen ja sitä koskeva epämääräisyys.

Meidän oli annettu aivan selvästi ymmärtää, että luikahdus Ruotsiin, Norjaan, Viroon tai Venäjälle on ehdottomasti kielletty ilman pakottavaa ja erittäin tiukasti rajattua, työhön liittyvää syytä.

Tällä mentaliteetilla rajoja myös valvottiin.

Viime viikolla kävi lopulta ilmi, ettei viranomaisilla ole perustuslain nojalla valtuuksia estää Suomen kansalaista ylittämästä rajaa kumpaankaan suuntaan.

Ja nyt Raja on ilmoittanut tutkivansa omien rajavartijoidensa toimia, mikäli he ovat estäneet suomalaista ylittämästä rajaa silloinkin kun tämä on ymmärtänyt vedota perustuslakiin.

Maanantaina tuli puolestaan julki oikeusasiamies Petri Jääskeläisen päätös, joka koskee Uudenmaan maalis-huhtikuisen sulun valvontaa.

Jääskeläinen toteaa, että rikoksen yrityksestä voidaan rangaista vain silloin, jos yritys on säädetty rangaistavaksi.

Poliisi oli kuitenkin linjannut määräävänsä sakkovaatimuksen niille, jotka jäivät kiinni perusteettomasta maakuntarajan ylittämisen yrityksestä vähintään toista kertaa.

– Vakaa tai toistuvakaan yritys ylittää maakuntaraja vastoin valtioneuvoston asetusta ei siten ole ollut rangaistavaa, oikeusasiamies toteaa.

Poliisihallitus ilmoitti tiedottavansa asiasta lisää vielä tänään.

Voi arvata, että edessä lienee liuta syyttäjän käsissä kaatuvia rangaistusvaatimuksia.

Vaikka valmiuslaki on käytännössä tainnut toimia estäessään ihmisten liikkumista, saavat edellä mainitut tapaukset koko lain kyseenalaiseen valoon. Joku voisi sanoa pakettia jopa juridiseksi farssiksi.

Voi hyvällä syyllä kysyä, mitä hyötyä on valmiuslaista, joka ei pysty estämään rajojen ylityksiä muuta kuin kansalaisten vastuuntunnon tai virheellisen viestinnän ansiosta.

Yhtä hyvä kysymys on se, miksi sisäministeriö tai poliisi selvittänyt linjausten juridista pohjaa – tai jos selvitti, niin miksi silti kävi näin.

Toki peiliin voimme katsoa myös me journalistit. Kun linjauksia tehtiin ja jalkautettiin, hoidimmeko me oman perustehtävämme ja tarkistimme lakitekstit tarkasti? Vai olimmeko kiinnostuneempia koronapelottelusta ja kuolintilastoista?

Valtioneuvosto teetti vuonna 2018 selvityksen valmius- ja perustuslakien välisestä suhteesta.

Selvityksen mukaan suomalainen poikkeusoloja koskeva lainsäädäntö perustuu siihen, että poikkeustoimet ovat oikeusvaltioperiaatteen mukaisia mutta eivät ylimitoitettuja.

Samaan aikaan selvitys piti yhdistelmää erityisen vaikeana hallita ja toteuttaa käytännössä.

– Kriisitilanteiden moninaisuus ja akuuttius edellyttävät sääntelyltä ja sen tulkinnoilta selkeyttä, selvityksen laatijat totesivat.

Nyt tästä saatiin elävä esimerkki.

Valmiuslain uudistus astui voimaan vuonna 2012. Olisiko päivityksen tarvetta?

PS. Niin sanottuja kovia keinoja estää Suomen rajan ylittäminen ei nähtävästi olisi edes ollut.

Ainakin maallikon juridisella ymmärryksellä Uudenmaan sulun kohdalla rangaistuksista olisi sen sijaan tullut laillisia yllättävän helposti: poliisin olisi pitänyt alun perin tajuta sijoittaa valvontapisteet moottoriteillä metrin tai varmuuden vuoksi vaikka sadan metrin päähän maakuntarajasta.

Näin kiinnijääneillä ei olisi ollut kyse valmiuslain rikkomisen yrityksestä. Poliisin haaviin jäädessä raja olisi näet jo ylitetty – vaikka vain sitten sillä metrillä.

Jos kärjistys on juridisesti pätevä, niin viimeistään se osoittaa, että farssista on kyse.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic