Uutiset

Mieskin kaipaa rohkaisua isyyteen – Vauvakuume nousee kun elämä on vakaata

Toimeentulo, työsuhteen pysyvyys, sopiva puoliso ja elämäntilanne, siinä asiat, jotka pitää olla kunnossa, ennen kuin mies haluaa astua isyyden portista sisälle.

Lännen Media haastatteli nuoria miehiä ja kysyi heidän ajatuksiaan isyydestä ja lapsitoiveista. Vaikka jokainen tarina on erilainen ja jokaisen tarina omansa, jotain yhteistäkin löytyi. Jos halua perheen perustamiseksi on, isyys alkaa tuntua luontevalta siinä vaiheessa, kun elämä on vakaata.

Oululainen Juho Ljokkoi tuli isäksi 25-vuotiaana. Nyt hänen perheessään on puolentoista kuukauden ikäinen vauva, jonka kanssa Juho on lähtenyt elämän mittaiselle matkalle.

-Ei isyyttä liikaa saa pelätä, vaikka totta kai se jännittää. Lapsi opettaa hurjan paljon. Eikä tässä koskaan tule valmiiksi. Lapsi opettaa koko elämän ajan, Ljokkoi sanoo.

Vaikka aiemmin niin tärkeä teatteriharrastus on jäänyt vähemmälle, aikaa omille harrastuksille on jäänyt. Sen tilanne ovat tulleet lautapelit ja kirjallisuus. Kaupungillekin vauvan kanssa voi lähteä.

-Se tietenkin vaihtelee, kuinka suureksi rasitteeksi lapsen kokee. Kokeeko rasitteena sen, että lapsi on mukana kaupungilla, vai onko se luonnollista, että lapsi on mukana ja siitä lähtee ääntäkin, Ljokkoi sanoo.

“Ensimmäinen kerta, kun miehet mukana syntyvyyskeskustelussa”

Suomessa syntyvyys on niin jyrkässä laskussa, että ilmiöstä on huolestuttu jo valtionvarainministeriössä.

Viime vuonna Suomessa syntyvyys oli historiallisen matala. Uusia lapsia syntyi 50 231.

Syntyvyyskeskustelun ytimeen ovat nousseet 25–36-vuotiaat miehet. Samassa tahdissa syntyvyyden laskun kanssa myös nuorten miesten koulutustaso ja työllisyysaste ovat laskeneet.

Kun tulevaisuudennäkymiä ei ole eikä oikean puolison löytäminenkään ole helppoa, moni lapsi jää vain haaveeksi.

Perhehistoriaan perehtynyt kirjailija Kaari Utrio toivoo, että keskustelusta seuraisi jotain hyvää.

-Tämä on ensimmäinen kerta, kun miehetkin on otettu mukaan syntyvyyskeskusteluun. Se on erikoista ja avartavaa, sanoo suomalaisen perhe-elämän historiaan perehtynyt kirjailija Kaari Utrio.

Perhe-elämän ja syntyvyyden tukemiseksi tarvitaan myös oikeanlaista politiikkaa ja työelämää, jossa perheen ja työn yhdistäminen ovat mahdollisia. Jos tarjolla on vain lyhyitä työsuhteita ja epävarmuutta, se ei houkuttele nuoria ihmisiä perheen perustamiseen.

-Jos ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä, niin ei siinä perhettä perusteta. Tämä koskee yhtä lailla nuoria naisia ja miehiä, joiden työsuhteet ovat lyhyitä, puolen vuoden pätkiä toisensa perään, Utrio sanoo.

1970-luvulla syntyvyyden laskuun vastattiin päivähoidolla

Utrio nostaa esille, että vuosina 1965–1975 jokaisesta perheestä hävisi yksi lapsi.

Syntyvyys lähti laskuun, kun naiset huomasivat, etteivät he voineet palata takaisin työelämään, kun lapset olivat syntyneet. Silloin lapsiperheitä tukevat päätökset tehtiin nopeasti ja tehokkaasti.

-Saimme 1970-luvun lopulla tehokkaan päivähoitolaitoksen pystyyn todella nopeasti. Se oli niin suuri saavutus, että sen jälkeen syntyvyys lähti uudelleen nousuun, Utrio sanoo.

Utrio toivoo, että nyt alkanut keskustelu syntyvyydestä ja lapsiperheiden tilasta synnyttäisi päätöksiä, joilla esimerkiksi perhevapaista tulevia kustannuksia jaettaisiin miesten ja naisten työnantajien kesken.

-Miesten tuominen mukaan tähän keskusteluun ilahduttaa minua, koska se osoittaa, että perhettä ajatellaan yksikkönä, ei vain synnyttävien naisten asiana tai synnytystalkoina. Tässä on jonkinlaista kokonaisvaltaista ja laajempaa ajattelua, hän sanoo.

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokisen mukaan keskustelu syntyvyydestä on monisyisempää kuin kysymykset nuoruudesta tai miehisyydestä.

Jyväskylän yliopistossa työskentelevän Jokisen mukaan syntyvyyden ympärillä käytävän keskustelun riskinä on se, että näkökulmat kapeutuvat ja isoista yhteiskunnallisista ongelmista tehdään yksilötason ongelmia.

-Nämä perheilmiöt ovat sellaisia, että niihin otetaan helposti moralisoivia kantoja; tuo on itsekkyyttä tai tämä on sen vika. Nämä kysymykset ovat moniulotteisia, ja siksi on hyvä, että keskustelussa pidetään esillä erilaisia näkökantoja Ei ole pelkkää hupia, jos sopivaa kumppania ei löydy, vaikka sellaisen haluaisi, hän sanoo.

Vaihtoehtona sijaisvanhemmuus tai adoptio

Kolmekymppiset Pekka ja Henna Rantala eivät aio lisääntyä ainakaan vielä.

-Olemme puhuneet paljon lapsista, mutta olemme antaneet itsellemme pari vuotta aikaa ennen kuin mietimme, mitä teemme, Pekka Rantala kertoo.

Rantaloilla on tukilapsi, joka viettää heidän luonaan viikonlopun kerran kuukaudessa. Pekka Rantala on viisilapsisesta perheestä, ja hänen sisaruksillaan on paljon lapsia.

-Me tykkäämme hirveästi lapsista.

Silti kummallekaan ei ole iskenyt niin kovaa vauvakuumetta, että lapsi tuntuisi ajankohtaiselta.

Lähipiirikään ei ole painostanut lastentekoon, vaikka Rantalat menivät naimisiin 2,5 vuotta sitten, heillä on vakituiset työpaikat ja oma asunto Helsingissä.

Heitä ei stressaa sekään, että hedelmällisyyden vähenemisestä pelotellaan: heidän ei ole pakko saada omia lapsia.

-Osittain taustalla on ajatus liikakansoituksesta, mutta uskomme myös, että olisimme sopiva pariskunta adoptio- tai sijaisvanhemmiksi, Pekka Rantala sanoo.

“Yhteiskunta rohkaisee itsenäisiä naisia, ei miehiä”

Lentäjän ammatista haaveileva Toni Lepistö, 25, on seurannut keskustelua syntyvyyden romahtamisesta ja sen syistä tiedotusvälineistä. Hän sanoo, ettei nuoria miehiä ole Suomessa erityisesti rohkaistu lisääntymään.

-Päinvastoin yhteiskunta rohkaisee itsenäisiä naisia.

Jotkut naiset haluavat vain isän lapselleen, eivät kumppania. Lepistöäkin on kysytty isäehdokkaaksi. Hänestä se tuntui vähän loukkaavalta: mies haluttaisiin vain isäksi, joka ei ole mukana lapsen elämässä.

Myös sosiaalinen media tuntuu vaikuttavan pariutumiseen ja lastentekoon.

-Ihmisten standardit mahdollisista kumppaneista ovat ihan epärealistisia. Todellisuudentaju voi iskeä liian myöhään.

Miesten kesken lapsiaiheesta ei paljon puhuta

Lepistön kavereista harvoilla on lapsia, mutta Facebookista hän on huomannut, että vanhoilla koulukavereilla alkaa olla.

Lepistö tietää, että yliopisto-opiskelijoissa on paljon tavoitteellisia miehiä, joista osa ei ehkä haluakaan lapsia. Hän uskoo, ettei itse kokisi lasta rajoittavaksi.

-Ei saa unohtaa itseään ja haaveitaan. Kummankin vanhemman on päästävä toteuttamaan niitä.

Toni Lepistö, 25, on seurannut keskustelua syntyvyyden romahtamisesta ja sen syistä tiedotusvälineistä. Hän sanoo, ettei nuoria miehiä ole Suomessa erityisesti rohkaistu lisääntymään.

-Päinvastoin yhteiskunta rohkaisee itsenäisiä naisia.

Jotkut naiset haluavat vain isän lapselleen, eivät kumppania. Lepistöäkin on kysytty isäehdokkaaksi. Hänestä se tuntui vähän loukkaavalta: mies haluttaisiin vain isäksi, joka ei ole mukana lapsen elämässä.

Myös sosiaalinen media tuntuu vaikuttavan pariutumiseen ja lastentekoon.

-Ihmisten standardit mahdollisista kumppaneista ovat ihan epärealistisia. Todellisuudentaju voi iskeä liian myöhään.

Asiasanat

Kaupallinen yhteistyö