Uutiset

Mikä yhdistää tsunamia, vauvasurmia ja Milosevicia? Yksinäinen todistaja Helena Ranta: "Minulla on oma osani näytelmässä ja se täytyy näytellä loppuun"

Millainen on ihminen, joka on nähnyt kymmeniä joukkohautoja? Entä mitä ajattelee henkilö, joka on todistanut Haagin sotarikosoikeudessa vihaisena huutavaa Jugoslavian entistä presidenttiä, Slobodan Miloševićia vastaan?

Kysytään Helena Rannalta. Hän on oikeushammaslääkäri, professori ja kansainvälisten konfliktien moniottelija, joka on juuri saanut elämäntyöstään Lysistrata-rauhanpalkinnon.

-Jo urani alkuvaiheessa on ollut selvää, että pärjään olosuhteissa, joissa monet eivät selviä tai eivät halua selvitä. Itse työ ei ole kovin palkitsevaa, mutta se on, kun saa aikaan jotakin sellaisissa olosuhteissa, joissa moni muu ei pystyisi edes toimimaan.

Vauvasurmat nostivat oikeuslääketieteen uuteen asemaan

Helena Ranta kertoo värikkäin sanankääntein siitä, kuinka konfliktialueilla pitää aina olla varuillaan, koska kaikki osapuolet pyrkivät esittämään asiat omalta kannaltaan parhain päin.

Hän selittää todistusaineistojen manipuloimisesta ja pommitusten aiheuttamista uhriluvuista. Hän muistaa myös presidentti Martti Ahtisaaren harmistuksen vuonna 2002, kun Israel ei päästänyt suomalaista tutkimusryhmää selvittämään Jeninin tapahtumia palestiinalaisleirissä Israelin hyökkäyksen aikana.

Tutkijaprofessori on nähnyt elämänsä aikana enemmän kauheuksia kuin moni muu edes elokuvissa. Silti hän on hersyvä, iloinen ja pulppuava.

Hän kuvailee vastaperustettua kirjakerhoaan, ikkunalaudalla istunutta harmaapäätikkaa ja Anna Ahmatovan runoja yhtä vaivattomasti kuin sitä, kuinka joutui autopommi-iskuun. On Ranta pidätettykin kaksi kertaa, ja kerran hän on toiminut ihmiskilpenä.

Sitten, aivan yhtäkkiä, reissutarinoita kertova Ranta vaihtaa puheenaihetta ja mainitsee sivulauseessa rikokset, joiden jälkeen oikeuslääketieteellinen tutkimus nousi Suomessa aivan uuteen asemaan.

-Kun meillä olivat nämä vauvasurmat. Silloin poliisitutkinnan kannalta olennainen kysymys oli se, olivatko vauvat elossa, kun ne syntyivät.

Ranta tarkoittaa oululaisesta kellarista vuonna 2014 löytyneitä ruumiita, jotka lasten äiti oli paketoinut pieniin paketteihin. Äidin mukaan lapset olivat kuolleita syntyessään, mutta tutkintaryhmän oli selvitettävä, pitivätkö äidin väitteet paikkansa. Uudella hampaiden tutkimistekniikalla se oli mahdollista vuonna 2014.

Ranta muistaa vauvojen ruumiit myös Srebrenican kaupungin joukkohaudoissa.

-Sellaisissa tilanteissa haluaisin huutaa maailmalle, että: ”Stop the world, I want to get out!” Niinä hetkinä täytyy muistaa, että minulla on oma osani näytelmässä ja se osa täytyy näytellä loppuun.

Kaikki alkoi Estoniasta

Palataan ajassa taaksepäin. Tarkalleen ottaen siihen hetkeen, kun Helena Ranta päätti ryhtyä hammaslääkäriksi. Oli vuosi 1965, ja nuori Ranta oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi.

Hän olisi todistuksellaan päässyt lukemaan matematiikkaa suoraan yliopistolle, mutta päättikin pyrkiä hammaslääketieteelliseen. Hammaslääkärin työ kiinnosti siksi, että Ranta ajatteli sen olevan helppo ammatti.

Tutkimus ja luusairaudet kuitenkin veivät Rannan mennessään jo opiskeluaikana, ja sillä tiellä hän on edelleen – eläkkeelläkin.

-Itse hampaiden tutkimisessa minua ei kiehdo oikeastaan mikään. Hain oikeuslääketieteen laitokselle konsultoivaksi hammaslääkäriksi, koska väitöskirjatyön ohjaajani kertoi, että työhön halutaan nimenomaan lääkäri, joka on tutkija. Siitä se sitten alkoi.

Suuri käänne Rannan uralla tapahtui vuonna 1994, kun hän oli paluumatkalla Norjasta Suomeen. Kotimatka pysähtyi, kun Ranta kuuli uutisen.

Matkustaja-autolautta Estonia oli uponnut.

Koska ruotsalaiset viranomaiset olivat shokissa, suomen- ja ruotsintaitoista Rantaa pyydettiin apuun uhrien tunnistamisen organisoimisessa. Urakka oli massiivinen, mutta se nosti suomalaisen uhrintunnistuksen kansainväliseen tietoisuuteen.

Pian Estonian jälkeen Ranta lähti Bosnia-Hertsegovinaan. Syynä olivat Srebrenican kaupungista löydetyt vainajat.

-Kun ensimmäisen kerran menin konfliktialueelle Sarajevoon maaliskuussa 1996, ei siellä ollut oikeuslääketieteen edustajia. Siellä oli diplomaatteja ja juristeja. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että minun oli opeteltava heidän kieltään, koska eivät he opi minun.

Nainen, joka sai Milosevicin menettämään malttinsa

Monipuolisuudesta on ollut Rannan uralle paljon hyötyä. Useiden alojen perusteiden hallitseminen, kielitaito ja ymmärrys eri kulttuureista ovat avanneet ovia, joita Ranta ei tiennyt olevan olemassakaan.

Esimerkiksi silloin, kun hän oli matkalla Kosovoon ennen Naton pommituksia vuonna 1999. Olosuhteet olivat vaikeat, ja konfliktialueella oli paljon vainajia, joita Rannan ja hänen tutkimusryhmänsä piti päästä tutkimaan.

-Tiesin etukäteen, että islaminuskossa sankarikuoleman kokeneeseen vainajaan ei saa koskea kukaan ulkopuolinen. Ainoastaan vaimo saa pestä ruumiin ja kääriä sen tietynvärisiin liinoihin. Halusin perehtyä asiaan paremmin ja soitin yhdelle Helsingin yliopiston professorille.

Tutkija sai kollegaltaan lyhyen oppitunnin siitä, miten toimia. Sitten hän soitti paikalliselle imaamille ja selitti, että heidän ryhmässään on naispuolisia asiantuntijoita. Jo pelkästään se, että Ranta otti asian huomioon, auttoi heitä huomattavasti eteenpäin.

Ranta saakin yleensä tahtonsa läpi, eikä pelkää sanoa suoraan, jos voi perustella puheensa.

Sen sai tuta erityisesti Jugoslavian ja Serbian entinen presidentti Slobodan Milošević, kun oikeushammaslääkäri todisti häntä vastaan Haagin kansainvälisessä rikosoikeudessa.

-Milošević suuttui minulle ja huusi päin naamaa täyttä huutoa, mutta en antanut sen vaikuttaa. Se, että hän ei onnistunut provosoimaan minua, johtuu siitä, että olen aika paksunahkainen. Olin myös paneutunut hänen kuulustelutekniikkaansa Suomessa kahden juristin kanssa. Kun hän jotakin väitti, pidin pienen luennon, ja sekös häntä hermostutti.

Liian kauan ei kannata olla samassa paikassa

Kylmähermoista tutkijaa on kuvailtu toisinaan kovaksi, jopa vaikeaksi henkilöksi. Mitä mieltä hän itse on?

-Tässä työssä ei voi oikein ystävystyä. Olisi miellyttävämpää tehdä yhdessä asioita ja elää konfliktialueella niin, että olisi seuraa. Mutta täytyy olla hyvin varovainen, ja siksi ei voi solmia liian läheisiä suhteita. Olen huomannut, että on parempi tehdä töitä 24/7 ja lähteä sitten pois vähäksi aikaa. Liian kauan ei kannata olla samassa paikassa, etenkään silloin, kun elinolosuhteet ovat huonot.

Professori oppi tämän läksyn sen jälkeen, kun oli viettänyt Bosnia–Hertsegovinassa kahden muun tutkijan kanssa kaksi kuukautta yhteen pötköön. Siinä vaiheessa kaikki hyppivät toistensa silmille.

Myös Kaakkois-Aasian rannikolle vuonna 2004 iskeneen tsunamin kriisialueella Ranta joutui olemaan liian pitkään ilman taukoa.

-Tsunamin aikaan muilla pohjoismaisilla tutkimusryhmillä oli tiukka kierto, mutta itse vietin siellä useampia viikkoja putkeen. Se oli ihan hirveää, fyysisesti todella raskasta.

Mutta ei auttanut kuin kestää. Luonnonkatastrofin selvittäminen oli vuonna 2005 poliisioperaatio, eikä tutkijoilla ollut sananvaltaa siihen, miten tutkinta organisoidaan. Ranta lähti paikalta heti, kun siihen tarjoutui mahdollisuus, eikä enää palannut.

”Aivoissa on oltava hyvät palomuurit”

Mikä saa lähtemään keskelle kaaosta kerta kerran jälkeen?

-Olen iloinen, kun kansallinen tai kansainvälinen tuomioistuin on hyväksynyt meidän luovuttamamme todistusaineiston, tai kun kerrotaan, että suomalaisen tutkimusryhmän raportointi on ollut huippuluokkaa.

Toisaalta Ranta huomauttaa, että ei olisi voinut toimia samalla tavalla, jos hänellä olisi ollut lapsia.

-Tämä on yksinäisen ihmisen työtä, jossa jonkun on otettava vastuu.

Eikö koskaan pelota?

-Pelätä täytyy aina, koska voi tapahtua mitä vain, mutta pelko ei saa ohjata toimintaa. Pitää aina olla suunnitelmat A, B ja C. Täytyy myös olla hyvät palomuurit aivoissa, jotta kaikki ei pääse liian syvälle. Minun selviytymisstrategiani on runous, musiikki ja itkeminen.

Helena Ranta

Syntynyt 1946 Kainuussa.

Ammatiltaan oikeushammaslääkäri, toiminut lukuisien tutkijaryhmien johtajana ja jäsenenä ympäri maailmaa. On jo eläkkeellä, mutta toimii yhä kansainvälisissä tehtävissä. Kävi esimerkiksi viime vuonna kaksi kertaa Kosovossa, kerran Eritreassa ja kerran Afganistanissa.

On toiminut lukuisien tutkijaryhmien johtajana ja jäsenenä ympäri maailmaa mm: Bosnia-Hertsegovinassa vuosina 1996–1997, Kosovossa vuosina 1998–2000, Perussa opetustyössä vuonna 2002 ja 2007–2008, Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden selvittelyissä vuosina 2004 ja 2005, Suomessa mm. Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohautojen vainajien tutkimuksissa vuonna 2006 sekä Oulun vauvasurmien tutkinnassa vuonna 2014.

Lisäksi organisoinut mm. Estonian uhrien selvittämistä vuonna 1994 ja ollut mukana Etelä-Amerikkaan kohdistuneissa oikeuslääke- ja oikeushammaslääketieteellisissä koulutusprojekteissa mm. Perussa ja Kolumbiassa.

Toiminut myös Suomen Akateemisten Naisten Liiton, Plan Suomi Säätiön ja Suomen UN Womenin puheenjohtajana.

Asuu Raaseporin Åminneforsissa ja Pudasjärvellä.

Lähtisi illalliselle kirjailija Märta Tikkasen kanssa.

Pitää Anna Ahmatovan ja Bo Carpelanin runoista.

Jos olisi eläin, olisi harmaapäätikka.

Ottaisi autiolle saarelle musiikkia, Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjan sekä pullollisen hyvää valkoviiniä.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic