Uutiset

Miksi pukin lempiporon nenä on punainen? Lue viisi ajankohtaista kysymystä porosta – jonka pitäisi lentää taas tuhat kilometriä sekunnissa ehtiäkseen kaikkialle

Vastaukset kysymyksiin kertovat myös, missä vaiheessa poroista tulikaan pukin kavereita.
Kuva: Miila Kankaanranta
Kuva: Miila Kankaanranta

1. Miksi joulupukin lempiporon nenä on punainen?

Joulupukin luottoporon Petterin nenä saattaa loistaa jouluyössä, mutta pakkanen ei ole turpaa palelluttanut.

Tutkijoiden mukaan poron nenä ei jäädy lumessa eikä pakkasella. Muista hirvieläimistä poiketen porolla myös sen turpa ja sierainten väli on onttojen karvojen peittämä.

Porotutkija Mauri Niemisen mukaan porojen nenää lämmittää pakkasella myös nenäontelon oma ”ilmalämpöpumppu”.

Kun poro hengittää kylmää pakkasilmaa, se kulkee nenäontelossa lämpimän limakalvon yli ja lämpenee samalla ruumiinlämpöiseksi. Samalla hengitysilma kyllästyy vesihöyryllä ennen kuin se saapuu keuhkoihin. Ulos hengitettäessä lämmin ja kostea ilma puolestaan jäähtyy ja kuivuu.

Lepäävän poron ulos hengittämän ilman lämpötila voi olla pakkasella vain +6 astetta, mikä on noin 33 astetta alhaisempi kuin sen ruumiinlämpö.

Sama ”ilmalämpöpumppu” auttaa poroa myös kesällä ja laskee helteillä aivojen lämpötilaa. Poro pystyy myös tarvittaessa vähentämään kuonon kautta tapahtuvaa lämmönhukkaa aivolisäkkeen ja nenänsä verenkierron avulla.

Vaikka ruumiinlämpö nousisi rajusti, aivojen lämpötila pysyy melko tasaisena. Porolla pää pysyy Niemisen mukaan ns. kylmänä kovillakin helteillä.

British Medical Journalin joulunumerossa esiteltiin vuonna 2012 tutkimus, jonka mukaan poron turvassa olisi 25 prosenttia enemmän verisuonia kuin ihmisellä.

Petteri Punakuonon turvan ”punaisuus” johtuisi siten mahdollisesti hyvästä verenkierrosta ja runsaasta happea kuljettavien punasolujen määrästä. Ei siitä, että sitä paleltaa.

Kuva: Miila Kankaanranta
Kuva: Miila Kankaanranta

2. Osaako poro lentää?

Poro ei osaa lentää. Koska sen kulku syvässä lumessa on usein varsin vaivattoman näköistä, sitä on tosin toisinaan kuvailtu tutkimuksissa ”arktiseksi pintaliitäjäksi”.

Hetkellisesti tavallisen poron nopeus voi olla 50 kilometriä tunnissa. Maailmanennätys kilometrin matkalla (1.13,01) on ollut Oraniemen paliskunnan porolla, Timon tummalla. Kilpaporo voi saavuttaa hetkellisesti jopa 80 km/h nopeuden.

Jos poro ei halua juosta, se ei juokse. Joskus kilpailuissa vapaaksi päässyt poro saattaa juosta hölkytellä ihan jonnekin muualle kuin maaliin.

Rekeä vetävä poro kuluttaa energiaa jopa 70 MJ vuorokaudessa. Porotutkija Mauri Niemisen mukaan jo hidas juoksu lisää poron aineenvaihduntanopeuden nelinkertaiseksi.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan puolikesyn poron villit sukulaiset karibut voivat matkata ruoan perässä vuoden aikana noin 5 000 kilometriä. Se on enemmän kuin mikään muu maan päällä elävä nisäkäs matkustaa. Karibujen matkantekoon pystyvät vastaamaan vedessä vain ryhävalaat, joiden on tiedetty matkaavan jopa 8 000 kilometriä talvivaelluksellaan.

British Medical Journal -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan porojen pitäisi lentää jopa tuhat kilometriä sekunnissa ehtiäkseen toimittaa lahjat kaikkiin sataan miljoonaan kotiin, joissa joulupukkia odotetaan. Tähän päästäkseen porojen ja pukin pitäisi joko suojata itsensä ja lahjat ionikivellä tai käyttää hyväkseen aika-avaruusjatkumon ”porsaanreikiä”.

Yhtäjaksoisesti poro ei kykene pitkiä matkoja taittamaan. ”Poronkusema” on matka, jonka ajoporoa voi ajaa (poron) virtsaamistaukojen välillä. Poro ei pysty virtsaamaan juostessaan, ja liian pitkä juoksuttaminen voi aiheuttaa sille halvaustilan. Maksimissaan poronkusema voi olla jopa 7,5 kilometriä.

Kuva: Miila Kankaanranta
Kuva: Miila Kankaanranta

3. Miten porot puhuvat? Laulavatko ne joululauluja?

Porot eivät juuri puhu.

Kun poro ääntelee, ääni muistuttaa erehdyttävästi possun röhkimistä tai jotain hirven ja sorsan äänen väliltä. Sitä kutsutaan roukumiseksi.

Tyhjää poro ei roi’u.

Emät roukuvat lähinnä vasoilleen niiden ollessa pieniä.

Vasa alkaa puolestaan roukua, kun se joutuu emästään eroon. Emä vastaa, ja näin vasa löytää sen luo. Korvamerkityksissä voi olla kesällä satoja emästään eksyneitä vasoja samalla kertaa, joten rou’unta voi olla korvia huumaavaa.

1971 ruotsalainen porotutkija Yngve Epsmark sai sonogrammien avulla selville, että jokaisen poron ääni on yksilöllinen. Siksi emät tunnistavat oman vasansa.

Hirvaat eli urospuoliset porot taas roikuvat lähinnä syksyn kiima-aikaan. Hirvaan ääni on syvältä rintakehästä rytmikkäästi purkautuvaa röhähtelyä, jota kuvataan usein myös rykimiseksi. Röhkimisen avulla hirvas kerää itsensä ympärille naaraiden haaremia ja pitää kilpailevia hirvaita loitolla.

Koska porot eivätjuuri puhu, ne eivät myöskään rallattele joululauluja.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpulan mukaan poron yhteydenpitoa muun tokan kanssa pimeässä ja tuiskussa avittaa supernäön lisäksi poron erinomainen kuulo.

– Poron koparoista (jaloista) kuuluu nakse sen kulkiessa. Sillä tavalla se tunnistaa oman lajinsa pimeässä. Nakse myös kertoo, missä muut porot liikkuvat.

Poron erinomainen hajuaisti auttaa sitä puolestaan löytämään jäkälää jopa metrisen lumen alta. Talvisen selviytymisen kannalta poron kyky käyttää jäkälää ravinnokseen onkin eläinmaailmassa erikoista. Jäkäläravinto varmistaa porolle oman ”ekolokeron”, jossa ravintokilpailua muiden lajien kanssa ei juuri synny.

Kuva: Miila Kankaanranta
Kuva: Miila Kankaanranta

4. Keittääkö pukki joulupuuron poronmaidosta?

Poronmaito on varsin juomakelpoista, joten periaatteessa pukki voisi keittää siitä vaikka joulupuuron.

Tuoretta, jäätynyttä poronmaitoa pidettiin ennen suurena herkkuna juhlissa.

Porotutkija Mauri Niemisen mukaan jo Carl von Linné sai maistella Lapin matkallaan vuonna 1737 poronmaitoa. M.A.Castren mainitsee matkakertomuksessaan vuosilta 1834–1844, että ”Inarin lappalaisilla on mm. jäätynyttä poronmaitoa”.

Myös Elias Lönnrot kertoo Lapin matkastaan, jolla hänen ei tarvinnut olla ”edes ilman kermaa”. Sodankylän kirkkoväärti oli ottanut nimittäin mukaansa vähän jäätynyttä poronmaitoa. Tätä ”maitojäätä” käytettiin kahvikermana lohkaisemalla siitä palanen ja sekoittamalla se suoraan kahviin.

Suurin osa poronmaidosta tehtiin ennen vanhaan kesällä juustoiksi.

Hapanneesta poronmaidosta voitiin tehdä myös juustokeittoa tai maito piimitettiin tai kuivatettiin.

Toisinaan poronmaitoa keitettiin ja ripustettiin poron verkkomahoissa, salmaksissa eli ”kuninkaan kypärissä” kuivumaan ja savustumaan kodan kattoon. Niemisen mukaan hyvin kuivattu poronmaito saattoi säilyä hyvänä jopa 20 vuotta.

Poronmaidossa on rasvaa yli 20 prosenttia, valkuaista noin 10 prosenttia ja kuiva-ainetta enemmän kuin muiden hirvieläinten maidossa. Maitosokeria eli laktoosia poronmaidossa on vain vähän. Poronmaidon energiasisältö on 7–10 MJ litrassa. Se on noin kolme kertaa korkeampi kuin lehmänmaidossa.

Poronmaidossa ja -herassa on neljä kertaa enemmän L-karnitiinia kuin lehmän-, vuohen- tai äidinmaidossa. Myös tauriinia löytyy viisinkertainen määrä vuohen- ja äidinmaitoon ja jopa 50-kertainen määrä lehmänmaitoon verrattuna. Norjassa poronmaidon herasta on valmistettu myös ”maitovodkaa”.

Kuva: Miila Kankaanranta
Kuva: Miila Kankaanranta

5. Missä vaiheessa poroista tuli pukin kavereita?

Porot ovat vetäneet pukin rekeä tiettävästi vuodesta 1823 lähtien. Tuolloin julkaistiin yhdysvaltalaisen kirjailija Clement Clarke Mooren runo Twas the Night Before Christmas, jossa joulupukin rekeä vetivät ensimmäistä kertaa julkisesti lentävät porot.

Varsinaisesti poro kesytettiin yli 3 000 vuotta sitten. Poroa tiettävästi kesytettiin useissa eri paikoissa pohjoisilla leveysasteilla samaan aikaan. Länsi-Norjasta suurporonhoito alkoi levitä Tornion-Lappiin jo 1400-luvulla, Kemin-Lappiin hieman myöhemmin.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpulan mukaan nykyiset puolikesyt porot Suomessa ovat geneettisesti hieman erilaisia kuin esimerkiksi Norjan tai Ruotsin porot.

Sarvilöytöjen perusteella villipeura ilmestyi jo jääkauden ensimmäisen jäätiköitymisen aikaan pohjoiseen eläimistöön. Lajina sillä on ikää vähintään 650 000 vuotta. Varsinaiset villipeurat hävisivät Suomesta 1800-luvun lopulla liiallisen pyynnin seurauksena.

Poronhoitoa yritettiin Suomessa 1600-luvulla kotiuttaa myös Pohjanmaalle Ilmajoelle. Kuningas Kaarle IX:n yritys epäonnistui, ja kuninkaiden vaihduttua Kaarle XI käski tappaa kaikki porot jo 1600-luvun alkupuolella Lappajärvellä, Kuortaneella ja Ilmajoella.

Maailmassa on yhä jäljellä lähes 4,5 miljoonaa villipeuraa ja karibua. Uuden mantereen karibut ovat yleensä kookkaampia kuin Euraasian mantereen villipeurat.

Porotutkija Mauri Niemisen mukaan karibu-nimi johtuu joko mikmak-intiaanien antamasta nimestä xalibu tai algong-intiaanien käyttämästä sanasta khalibu. Molemmat tarkoittavat kaivajaa. Alaskassa karibut kaivavatkin lunta, jonka kovuus on peräti 9000 grammaa neliösenttimetrillä. Se on lähes kymmenen kertaa kovempaa kuin meillä.

Jouko Kumpulan haastattelun lisäksi jutussa on käytetty seuraavia kirjallisia lähteitä: Mauri Nieminen, Poro – Reindeer; Mauri Nieminen ja Urho A. Pietilä, Peurasta poroksi; Timo Helle, Porovuosi; Eero Perunka, Joulupukki, Tuhatvuotinen arvoitus; Paliskuntain yhdistys, British Medical Journal, Current Biology, Science, Analysis of genetic information from the antlers of Rangifer tarandus (reindeer) at the rapid growth stage.

Uusimmat

Fingerpori

comic