Uutiset

Miten kirjailija kestää epävarmuutta ja arvostelua? Saara Turunen kertoo teoksen etenemisestä ideasta kirjaksi – "Teen töitä muutaman tunnin, ja sitten olen väsynyt"

Kirjailija Saara Turusen uusi kirja ilmestyy keväällä 2021. Parhaillaan Turunen pitää taukoa kirjoittamisesta ja on mukana suunnittelemassa kirjan kantta ja esittelytekstiä. Kirjailija miettii jo jonkin verran tulevaa kritiikkiä ja aikoo lukea, mitä hänen kirjastaan sanotaan.
Saara Turunen käy usein Helsingin Töölön kirjastossa lukemassa ja lainaamassa kirjoja. Välillä hän lukee tarkasti kieltä ja kirjan rakenteita miettien, mutta toisinaan hän vain uppoutuu hyvään kirjaan. Kuva: Arttu Laitala
Saara Turunen käy usein Helsingin Töölön kirjastossa lukemassa ja lainaamassa kirjoja. Välillä hän lukee tarkasti kieltä ja kirjan rakenteita miettien, mutta toisinaan hän vain uppoutuu hyvään kirjaan. Kuva: Arttu Laitala

Joka kerta ajattelen, ettei tästä varmaan tule mitään, mutta kyllä siitä lopulta tulee.

Näin kuvailee omaa kirjoitusprosessiaan ja siihen liittyvää epävarmuutta kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen.

– Epävarmuus koskee sitä, saanko kirjoitettua ja selviääkö ikinä, mistä kirjoituksissani on kysymys vai päädynkö limboon, jossa kirjoitan 50 vuotta yhtä lukua, Turunen kertoo.

Vuonna 2018 julkaistun Sivuhenkilön kohdalla Turunen ei aluksi tiennyt, mistä kirjoittaisi. Hän kirjoitteli tekstin katkelmia ikään kuin itseltäänkin salaa, koska hän ei uskaltanut myöntää, että oli kirjoittamassa romaania.

Jossain vaiheessa hän huomasi, että teksteissä nousee esille yksi teema, sivullisuus. Se aukaisi lukon, ja hän alkoi järjestellä palasia paikoilleen ja leikata ylimääräisiä osia pois.

Lopulta kirjaan muodostui myös toinen teema: kirjoittamisen vaikeus.

Kuva: Arttu Laitala
Kuva: Arttu Laitala

Kolmas romaani työn alla

Huoli kirjan syntymisestä on osoittautunut jo lukemattomia kertoja aiheettomaksi. Turunen on kirjoittanut kaksi romaania, useita näytelmiä ja hänen teoksiaan on julkaistu monissa kokoelmissa.

Ja hyvää vauhtia on valmistumassa kolmas romaani. Sen on määrä ilmestyä keväällä 2021.

Turunen on saapunut Helsingin Töölön kirjastoon kertomaan kirjan tekemisestä ja yleensä kirjailijan työstä.

Hän sanoo, että työn alla oleva kirja on pääosin kasassa. Hän tietää, mitä siinä tapahtuu, mutta sivumäärä voi vielä muuttua.

– Toivon, että saisin karsittua siitä jotakin, jotten väsyttäisi lukijaa liiaksi.

Kirjan idea syntyi osin sattumalta. Turunen oli kirjoittanut lyhyen tekstin Europa28-antologiaan. Kun hän luki teosta Hailuodossa Bättre Folk -festivaalilla, hän huomasi, että siinä oli jotain kivaa ja tärkeää, jota hän haluaisi jatkaa.

Kun hän oli jatkanut kirjoittamista jonkin verran, hän tajusi, että antologian teksti oli tarinan keskeltä.

– Sitten kirjoitin palasen ympärille alun ja lopun.

Kuva: Arttu Laitala
Kuva: Arttu Laitala

Sivuhenkilö-kirjalle oli olemassa monta nimivaihtoehtoa

Kirjalla on jo nimikin, mutta Turunen ei ole varma, saako hän kertoa sitä. Hän lupaa kysyä asiaa kustantamolta.

Sen hän voi paljastaa, että nimi syntyi helposti. Se perustuu antologiassa julkaistun tekstin nimeen Things That Have Nothing to Do with Reason, joka oli käännetty suomeksi Asioita, joilla ei ollut järjen kanssa mitään tekemistä.

Toisin oli Turusen esikoisteoksen Rakkaudenhirviön nimen kanssa. Turunen ehdotti kustantamolle nimeä Matkakertomus, mutta se oli kustantamon väen mielestä liian yleinen. Kirjan nimen pitää jäädä ihmisten mieleen ja houkutella lukija sen luokse.

Lopulta vanhojen kirjoitusten ja muistiinpanojen lomasta Turunen löysi sanan rakkaudenhirviö.

Toisen romaanin kohdalla ongelma oli toisenlainen. Vaihtoehtoja oli liikaa. Sivustakatselija, Syrjästäkatsoja ja Sivuhenkilö.

– En osannut päättää.

Turunen kysyi mielipidettä ystävältään. Tämän mielestä Sivuhenkilö kuulosti parhaalta. Myös Turunen on päätökseen yhä tyytyväinen vieläpä, kun ytimekkyytensä lisäksi nimi viittaa kirjallisuuden traditioon pää- ja sivuhenkilöstä.

Työpöydän ääressä on liian virallista kirjoittaa

Jotkut kirjailijat kertovat työskentelevänsä hyvin täsmällisesti. He nousevat varhain ylös ja alkavat kirjoittaa. Työpäivä on takana kahdeksan tunnin tai tietyn liuskamäärän jälkeen.

– Epäilen, että he saattavat valehdella, Turunen naurahtaa.

– Tai kirjoittamisen tapoja on toki monia, mutta itsellä on tunne, että luovuus pakenee liikaa kurinalaisuutta.

Turunen kertoo nukkuvansa aamulla pitkään ja sen jälkeen vetelehtivänsä. Siihen kuuluu muun muassa kahvin juomista, lukemista, netin selailua ja sähköposteihin vastailua. Lopulta hän patistaa itsensä keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan.

Hänellä on työpöytäkin, mutta sen äärellä tulee usein liian virallinen olo. Viime aikoina hän on päätynyt usein myös sohvalle työskentelemään.

– Teen töitä muutaman tunnin, ja sitten olen väsynyt.

Hän myöntää, että se saattaa kuulostaa ”hirveältä”, mutta tekstiä ei voi pakottaa. Jos väsyttää, silloin on levättävä, luettava tai mentävä kaverin kanssa kävelylle. Kirjoittamisessa on myös erilaisia vaiheita. Joskus tekstiä syntyy vauhdilla, kun idea tulee mieleen.

Kirjoittaessaan Turusella on tapana tuijotella vastapäisiä taloja ja seurailla pikkulintuja, jotka ovat rakentaneet pesiä tuuletuskanaviin.

– Sinne ne lentävät usein jotakin evästä nokassaan.

Kirjan tekemiseen liittyy myös muuta kuin työpöydän ääressä istumista ja kirjoittamista. Turunen kertoo, että kirja on mielessä käytännössä koko ajan, mutta ongelmat eivät aina ratkea niitä pyörittelemällä. Joskus jokin kohta ratkeaa yllättäen esimerkiksi kävelyllä, suihkussa tai junassa istuessa.

Entä montako kertaa hän kirjoittaa kirjan ennen valmista versiota?

Tähän Turunen ei pysty antamaan vastausta, koska hän kirjoittaa pienissä pätkissä. Hän siirtelee, poistaa tai lisää palasia kirjoitusprosessin aikana. Hän ei myöskään pysty sanomaan, montako liuskaa syntyy päivässä. Joskus tulee kuusi ja joskus ei yhtään.

Sen sijaan Turunen lukee kirjan lukemattomia kertoja läpi.

– Monesti ajattelen, että luoja paratkoon, kuinka monta kertaa luen sen läpi.

Silloin Turunen saattaa työskennellä hyvin intensiivisesti jopa kahdeksan tuntia päivässä. Hän myöntää tekevänsä tuota pikkutarkkaa korjaamistyötä osittain velvollisuudentunteesta. Luterilainen ahkeruuden ihanne on iskostunut myös häneen.

Toisaalta myöhemmin on helpompi olla tyytyväinen, jos työ on huolella tehty.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Arttu Laitala
Kuva: Arttu Laitala

Tauko on välillä tarpeen

Tällä hetkellä Turunen pitää kirjan kirjoittamisesta taukoa. Koronaviruksen takia hänellä oli keväällä paljon aikaa kirjoittaa, koska kalenteri tyhjeni kaikista muista menoista. Turunen kirjoitti niin paljon, että alkoi eksyä harhapoluille.

– Kollegani, joka lukee tekstejäni, sanoi, että nyt sinun täytyy pitää tauko. Alat tuhota kirjaa, jos työstät sitä aamusta iltaan.

Turunen tajusi, että luottolukija oli oikeassa, joten hän pisti kirjan hetkeksi syrjään. Kun hän palaa sen pariin, tekstin näkee uusin silmin.

Tauko kirjoittamisesta ei tarkoita kuitenkaan joutilaisuutta.

Turusella on muita projekteja tekeillä, ja myös kirjassa riittää työtä. Parhaillaan kirjailija työstää kustannustoimittajan kanssa takakannen esittelytekstiä ja on mukana kannen suunnittelussa.

Kirjan kanteen on kaavailtu kuvaa taideteoksesta.

– Siihen tulee sairaan hieno kansi, jos vain saan taiteilijalta luvan.

”Kyllä minun kirjojani saa arvostella kriittisesti myös jatkossa”

Turusen esikoisteos Rakkaudenhirviö nousi puheenaiheeksi sen jälkeen, kun se oli saanut heikohkon arvion Helsingin Sanomissa. Esimerkiksi kirjan rakenne oli kritiikin mukaan ”tylsä ja sisältö äkkiseltään kuvattuna vielä tylsempi”. Sitä kuvattiin myös negatiiviseen sävyyn nuoren naisen kasvutarinaksi.

Myöhemmin sama lehti palkitsi kirjan vuoden parhaana esikoisteoksena.

– Olihan se arvio tietysti aluksi järkytys, mutta myöhemmin olen ajatellut, että opin siitä kokemuksesta paljon enemmän kuin olisin oppinut, jos arvio olisi ollut neutraali.

Turunen kertoo miettivänsä kritiikkejä jonkin verran jo kirjoitusprosessin aikana.

Hän on yrittänyt suhtautua niihin rauhallisemmin, mutta erityisesti ensimmäiset arviot jännittävät ja herättävät tunteita. Myöhemmin, kun kirjasta on tullut useampi arvio, olo tasaantuu.

Turunen myöntää kritiikkien vaikuttavat häneen.

– En ole päässyt niiden yläpuolelle. Tulen aina lukemaan ne, totta kai.

Turusen mukaan välillä kriitikot näkevät kirjan teemoja paremmin ja välillä huonommin. Yhteen arvioon ei mahdu kuitenkaan kovinkaan paljon, joten kokonaiskuvan kirjasta saa vasta siinä vaiheessa, kun arvioita on julkaistu useampia.

Joskus kriitikot ovat löytäneet Turusen kirjoista tasoja, joista kirjailija ei ole edes itse ollut tietoinen. Se on ilahduttanut.

Hänen mielestään on tärkeää, että kirjoja arvioidaan. Parhaimmillaan arvio sijoittaa teoksen kirjalliseen traditioon ja johdattaa sille sopivat lukijat. Hyvä arvio myös luo keskustelua ja avaa näkökulmia hyvä-huono-akselia laajemmalle.

Myös kriittiset ja kiistanalaiset arviot ovat tarpeen.

– Kyllä minun kirjojani saa arvostella kriittisesti myös jatkossa, en ole sitä kieltämässä.

Negatiivisista arvioista voi olla myös hyötyä. Turunen kertoo, että Sivuhenkilöstä kirjoitetut kiistanalaiset arviot lisäsivät kirjan saamaa huomiota ja sitä kautta toivat lisää lukijoita.

Toisaalta myrskyn silmään joutuminen voi ottaa koville. Tällaisessa tilanteessa on Turusen mukaan erityisen tärkeää olla sekaantumatta keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Parempi vain vilkaista kommentit ja lähteä kaverin kanssa vaikka kahville.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Arttu Laitala
Kuva: Arttu Laitala

Esikoisteos lyheni puolella

Kun Turunen palaa parin viikon sisällä romaanin pariin, edessä on seuraava työvaihe. Kirjaa pitää lyhentää.

– Inhoan lyhentämistä. Haluaisin sanoa kaiken hirveän laajasti, mutta tiedän lukijana, että se voi olla raskasta, jos kirjasta ei ole osattu ottaa mitään pois.

Esimerkiksi Turusen Rakkaudenhirviö oli alun perin yli 800 sivua pitkä, mutta lyheni vähän yli 400-sivuiseksi.

Myöhemmin Turunen palaa uuden kirjan nimiasiaan sähköpostitse. Nimeä ei haluta kertoa vielä julkisuuteen. Keskeneräistä teosta täytyy suojella vielä hetki.

Sen Turunen voi paljastaa, että tulossa on rakkausromaani.

Saara Turunen

Helsinkiläinen 38-vuotias kirjailija ja ohjaaja.

Julkaissut kaunokirjalliset teokset Rakkaudenhirviö (2015) ja Sivuhenkilö (2018). Uusi romaani ilmestyy keväällä 2021.

Kirjoittanut ja ohjannut näytelmät Medusan huone (2019), Tavallisuuden aave (2016–2017), Broken Heart Story (2011) ja Puputyttö (2007).

Voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015, Suomi-palkinnon 2016 ja Helsingin kaupungin Vuoden taiteilija -palkinnon 2018.

Tykkää lukemisesta, kävelemisestä ja pyöräilemisestä.

Suosikkikirjailijoita ovat Maggie Nelson, Elena Ferrante ja Marja-Liisa Vartio.

Ottaisi mukaan autiolle saarelle Aila Meriluodon runokokoelman Lasimaalaus, koska runoja voisi lukea silloin tällöin ja katsella aaltoja.

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic