Uutiset Helsinki

Miten raiskausmääritelmän muutos suostumusperusteiseksi vaikuttaisi? Kansalaisaloite luovutettiin tänään eduskunnalle

Rikosoikeuden professorit kannattavat raiskausmääritelmän muuttamista suostumusta painottavaan suuntaan. Puhtaasti suostumukseen perustuvan mallin ongelmana on, että suostumuksen puute on vaikeaa todistaa oikeudessa.
Eduskuntaan toukokuun vaaleissa noussut Iiris Suomela (vihr.) toimi kansalaisaloitteen vetäjänä. Kuva: Silja Viitala
Eduskuntaan toukokuun vaaleissa noussut Iiris Suomela (vihr.) toimi kansalaisaloitteen vetäjänä. Kuva: Silja Viitala

Raiskauslainsäädännön muutosta ajava Suostumus 2018 -kansalaisaloite luovutettiin tänään eduskunnalle.

Yli 55 000 allekirjoitusta keränneen aloitteen tavoitteena on muuttaa raiskauksen määritelmä suostumukseen perustuvaksi nykyisen väkivaltaa tai sen uhkaa painottavan määritelmän sijaan.

Suostumukseen perustuva määritelmä on kirjattu myös uuteen hallitusohjelmaan, jossa on määrä tehdä kokonaisuudistus seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus on samalla koventamassa seksuaalirikosten tuomioita, lisäämässä turvakotien määrää ja käynnistämässä ohjelman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Kansalaisaloitetta vetänyt ja sittemmin eduskuntaan ensimmäiselle kaudelleen noussut Iiris Suomela (vihr.) sanoo aloitteen tavoitteeksi jokaisen itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden turvaamisen.

– Tärkeintä on, että jatkossa tunnistetaan nykyistä määritelmää paremmin se, että jos ei ole suostuvainen seksiin, kyse ei ole seksistä vaan raiskauksesta, Suomela sanoo.

Uuden määritelmä tulisi Suomelan mukaan ohjata rikostutkintaa siihen suuntaan, että jatkossa epäillyltä kysytään ensimmäiseksi oliko seksiin suostumusta, ja mistä tekijä on suostumuksen päätellyt.

– Katse tulisi ensimmäiseksi suunnata epäiltyyn tekijään eikä uhriin.

Suomelan mukaan lopullinen tavoite on, että raiskausten määrä vähenee.

Suostumuksen puute on vaikeaa todistaa oikeudessa

Miten raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperusteiseksi vaikuttaisi?

– Tuomioiden määrään tuskin tulisi kovin merkittävää lisäystä, koska nykyiset näyttöongelmat säilyisivät oikeudessa, sanoo Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

Näyttöongelmat liittyvät siihen, että raiskauksissa ei yleensä ole silminnäkijöitä, joten oikeudessa on usein uhrin sana tekijän sanaa vastaan.

– Oikeusprosessi menisi niin, että syyttäjän pitäisi näyttää toteen, että suostumusta ei ollut. Sen todistaminen on todella vaikeaa sana vastaan sana -tilanteessa.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta pitää hyvänä, että lakimuutoksen myötä raiskauksista voitaisiin tuomita, vaikka teko ei sisällä väkivaltaa, ja ilman, että uhrin on täytynyt varsinaisesti vastustella tekoa.

– Raiskaukseksi laskettaisiin sitten tilanteet, missä ei ole ollut suoraa pakottamista, mutta on ollut selvää, ettei uhri ole halunnut sukupuoliyhteyttä.

Nykyisessä lainsäädännössä raiskauksen määritelmä edellyttää väkivaltaa, sen uhkaa tai esimerkiksi pelosta tai päihtymyksestä johtuvaa tiedottomuutta tai avutonta tilaa.

Vaikka uhri kieltäisi tekijää, nykyisen lain puitteissa ei olisi kyse raiskauksesta, jos tekoon ei ole liittynyt pakottamista.

– Periaatteellisesti kyse on tärkeästä muutoksesta, vaikka pakottamiseksi nykyäänkin lasketaan melko vähäinen voimankäyttö.

Nuotio huomauttaa Tolvasen tavoin, että näyttöongelmat eivät uudistuksen myötä kuitenkaan poistuisi.

Näyttökysymyksissä ongelmana on hänen mukaansa sana vastaan sana -tilanteiden lisäksi se, että Suomen laissa ole kirjauksia näytön arvioinnista.

– Esimerkiksi Englannissa suostumusperusteinen määritelmä on toteutettu niin, että lakia on täydennetty näytön arviointia koskevilla säännöillä.

Ilmoituskynnys voisi alentua ja asenteet muuttua

Vaikka raiskausmääritelmän muutos tuomioihin jäisi vähäiseksi, se vaikuttaisi ihmisten asenteisiin, professori Tolvanen uskoo.

– Pitkällä aikavälillä vaikutus saattaisi olla varsin merkittäväkin. Viesti yhteiskuntaan olisi, että ihmisillä on itsemääräämisoikeus, ja sitä on kunnioitettava, Tolvanen toteaa.

Määritelmän muutos saattaisi myös alentaa uhrien kynnystä ilmoittaa raiskauksista poliisille, Tolvanen arvioi.

Nykyään vain murto-osa raiskauksista ilmoitetaan poliisille.

Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tuli vuonna 2018 hieman yli 1300 raiskausta. Naisuhritutkimuksen mukaan vuosittain jopa 15 000 raiskausta jää ilmoittamatta.

Tolvanen arvioi, että ilmoituskynnyksen laskiessa myös aiheettomien ilmoitusten määrä saattaa nousta.

– Pitää uskaltaa tunnustaa, että perättömiä ilmiantoja tehdään, joissa ääritilanteessa syytön istuu vankilassa. Tässä on kuitenkin arvioitava kokonaishyötyä, Tolvanen sanoo.

Kieltäytymiseen perustuva malli helpottaisi rikoksen toteennäyttämistä

Nuotio ja Tolvanen pitävät hyvänä, että raiskauksen määritelmän muutos korostaisi seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta.

Yhtenä vaihtoehtona näyttöongelmien ratkaisuun professorit pitävät mallia, jossa suostumuksen puutteen osoituksena olisi uhrin ilmaisu siitä, että ei halua seksiä.

Kielto voisi olla sanallinen tai esimerkiksi fyysiseen vastusteluun perustuva.

– Silloin puhuttaisiin siitä, että toimitaan vastoin ilmaistua tahtoa, mikä selkeyttäisi rikoksen toteennäyttämistä, Nuotio sanoo.

Vastaava malli on käytössä esimerkiksi Saksassa, Tolvanen ja Nuotio huomauttavat.

– Oikeudessa olisi helpompaa näyttää toteen, että uhri on kieltäytynyt, kuin että suostumusta ei ollut, Tolvanen sanoo.

Kieltäytymiseen perustuvaa mallia tulisi Tolvasen mukaan lisäksi täydentää niin, että kaikilta kieltäytymistä ei edellytettäisi.

– Esimerkiksi lapselta kieltoa ei voi edellyttää. Lapsi ei välttämättä edes ymmärrä mitä tapahtuu, joten lapsi ei myöskään osaa välttämättä sanoa ei, Tolvanen huomauttaa.

Uusimmat