Uutiset

Miten Suomesta tuli suomalainen? - Elokuvien musiikilla oli yllättävän paljon vaikutusta

Elokuvien musiikilla oli yllättävän paljon vaikutusta. Se yhdisti ja innosti nuorta kansakuntaa sekä loi sille omanlaisensa populaarikulttuurin.
Menneessä Suomessa elokuvalauluista painettiin nuotteja. Ne olivat kotikäytössä kuuminta hottia. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)
Menneessä Suomessa elokuvalauluista painettiin nuotteja. Ne olivat kotikäytössä kuuminta hottia. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

Melkein kaikki suomalaiset pystyvät hahmottamaan silmiinsä kuvan Regina Linnanheimoa käsivarsillaan pitelevästä Leif Wagerista ja kuulemaan tämän herkistelemän yltiöromanttisen Romanssin: “Sua vain yli kaiken mä rakastan”.

Kansakunnan kestomuistissa ovat myös pianon ääressä ilakoiva Ansa Ikonen ja Vaimoke sekä herrasväen illallisilla ranttaliksi pistävä Tauno Palo ja Kulkurin valssi.

Ne ovat suomalaisen elokuvamusiikin ikivihreitä. Vanhoja hittejä on hurja määrä, mutta leffalaulujen todellisesta volyymista pääsee jyvälle vasta kuunneltuaan putkeen cd-levysarjan Suomalainen elokuvamusiikki. Se vie kymmenisen tuntia.

Tähän mennessä julkaistut kahdeksan albumia sisältävät noin 230 kappaletta aina 1930-luvun alusta pitkälle 1950-luvulle saakka. Suurinta osaa sarjan jyvistä ja akanoista ei ole julkaistu sen koommin uudestaan. Niitä ei löydy Spotifysta eikä YouTubesta.

Regina Linnanheimo (keskellä) ilahdutti sotasairaalan potilaita Ossi Elstelän vuonna 1942 ohjaamassa elokuvassa Niin se on, poijaat. Potilaat puolestaan lauloivat filmitähdelle Sotainvaliidien marssin. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)
Regina Linnanheimo (keskellä) ilahdutti sotasairaalan potilaita Ossi Elstelän vuonna 1942 ohjaamassa elokuvassa Niin se on, poijaat. Potilaat puolestaan lauloivat filmitähdelle Sotainvaliidien marssin. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

Kulttuuriteon takana ovat historiallisiin äänitteisiin erikoistunut turkulainen levy-yhtiö Artie Music ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI).

Levyjen perusteellisten kansivihkojen esittelyteksteistä on vastannut KAVI:n kotimaisen elokuvan tutkija Juha Seitajärvi.

Hän sanoo elokuvamusiikin muokanneen Suomea, suomalaisia ja suomalaisuutta siinä missä itse elokuvatkin. Tunnetut laulut soivat täpötäysien elokuvateattereiden lisäksi kodeissa, joissa niitä laulettiin yhdessä nuottivihkoista ja kuunneltiin radiosta sekä gramofonilevyiltä.

Elävä kuva ja musiikki ovat kehittyneet rinta rinnan siitä asti, kun tuntemattomat kapakkapianistit loihtivat tunnelmia mykkärainojen taustalle.

Suomen ensimmäinen pitkä äänielokuva oli Yrjö Nybergin vuonna 1931 ohjaama musiikkirevyy Sano se suomeksi. Elokuva on sittemmin tuhoutunut, mutta jäljelle on jäänyt muun muassa levysarjan avaava Georg Malmsténin laulu Tui, Tui, Tuulikki.

– Malmstén oli lyönyt pari vuotta aikaisemmin läpi levylaulajana. Hän alkoi olla iso nimi, joten Tuulikista painettiin heti nuottikin, Seitajärvi kertoo

– Nuottiteollisuus toimi elokuvan rinnalla lopulta 50 vuoden ajan. Tarjolla oli sekä isoja irtonumeroita että yleensä pianosäestykselle tehtyjä pieniä nuottivihkoja, joista lauluja sitten laulettiin. Omasta tuotannostaan Malmstén kokosi kaiken kaikkiaan peräti 26 laajaa nuottikokoelmaa.

Nuottiteollisuus toimi elokuvan rinnalla puoli vuosisataa 1930-luvun alusta 1970-luvun lopulle. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)
Nuottiteollisuus toimi elokuvan rinnalla puoli vuosisataa 1930-luvun alusta 1970-luvun lopulle. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

Suomalaisen elokuvamusiikin tekijät imivät menneinä vuosikymmeninä hanakasti vaikutteita muilta mailta. Jatkojalostuksessa niistä vatkattiin, kaulittiin ja käänneltiin jotakin omintakeisesti suomalaista.

Sotavuosina päälähdemaa oli Saksa. Esimerkiksi Katupoikien laulusta tunnettu tumma ja räiskyvä komedienne Birgit Kronström ammensi samasta germaanisesta schlager-genrestä kuin ruotsalainen kälynsä Zarah Leander.

– Yhdysvallat oli toinen mallimaa. Raskaan sarjan elokuvasäveltäjät Harry Bergström ja George de Godzinsky katsoivat paljon Hollywood-elokuvia ja saivat niistä vaikutteita, Juha Seitajärvi toteaa.

Roland af Hällströmin vuonna 1946 ohjaaman Houkutuslinnun tunnuskappaleessa on puolestaan hämyisen kapakan ranskalaista chanson-tunnelmaa. Sen sävelsi Tapio Ilomäki.

Etnisten tyylien stereotyyppinen kopiointi oli oma lukunsa. Esimerkiksi tanssittavia latinorytmejä markkinoitiin kansalle usein elokuvien kautta.

Ossi Elstelän sotavuoden 1942 ohjaus Niin se on, poijaat! kätkee sisälleen Georg Malmsténin kappaleen Kuutamo Havaijilla ja liikuttavan Sotilaan laulun.

– Kulloisiakin oloja käytettiin paljon hyväksi. Sotilaan laulussa sotapoika ikävöi sekä tyttöystäväänsä että äitiään, mikä muistuttaa yhä siitä, että monet eturintaman miehet olivat alle 20-vuotiaita poikia, Seitajärvi pohtii.

– Lisäksi samassa elokuvassa on kohtaus, jossa Regina Linnanheimon roolihahmo vierailee sotasairaalassa. Potilaat laulavat hänelle siellä Sotainvaliidien marssin. Sen sanoma on, että “täältä tullaan vielä ja kyllä täältä pesee”. Henki oli luja, vaikka kaikki heistä eivät tainneet koskaan palata rintamalle.

Olavi Virta oli 24-vuotias toimiessaan orkesterin laulusolistina Valentin Vaalan vuonna 1939 ohjaamassa elokuvassa Rikas tyttö. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)
Olavi Virta oli 24-vuotias toimiessaan orkesterin laulusolistina Valentin Vaalan vuonna 1939 ohjaamassa elokuvassa Rikas tyttö. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

Elokuvamusiikin voi jakaa kolmeen päälajiin: Bond-tyylisiin tunnareihin, musikaalimaisiin irtokappaleisiin ja tunnelmaa vahvistavaan taustamusiikkiin.

Juha Seitajärvi lisää alalajiksi äänimatot, joista on vaikea sanoa, onko ne tuotettu soittimilla vai tehostevälineillä. Suomessa ohjaaja Teuvo Tulio oli niiden kestokäyttäjä.

Myös Einar Englundin sävellykset Erik Blomberginvuoden 1952 klassikossa Valkoisessa peurassa tekevät yhä tehtävänsä.

– Englundin teemat ovat hypnoottisia, ja niillä on iso rooli draaman luomisessa. Niihin voi jäädä koukkuun. Seuraavilla levyillä jatkammekin Englundin harvinaisen elokuvamusiikin maailmaan, Seitajärvi kertoo.

– Levysarjamme tuorein osa keskittyy Harry Bergströmin elokuvamusiikkiin, jota hän sävelsi vuodesta 1938 vuoteen 1977. Hänen musiikkiaan edustaa myös ensimmäinen Suomessa levytetty soundtrack-kappale Raskaat askeleet elokuvasta Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953). Levyteollisuuden piti odottaa yli 20 vuotta ennen kuin julki saatiin ääniraita, jolla ei ollut tanssittavaa eikä laulettua musiikkia.

 

Sittemmin ansiokkaita soundtrackeja on julkaistu muiden muassa Anssi Tikanmäeltä ja Mauri Suménilta.

Juha Seitajärven mielestä Suomessa tehdään hienoa elokuvamusiikkia myös nykyään. Se jää kuitenkin yleensä irralliseksi elementiksi koneiden sisään, nettimaailmaan.

– Enää ei tule nuottijulkaisuja eikä muita oheistuotteita.

– Netistyminen ei välttämättä ole vain hyvä asia.

 

Suomalaisen elokuvamusiikkihistorian vuosien 1933-2009 rakastettuja ja harvinaisia kappaleita soitetaan Radio Suomen itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa 6.12. klo 9.30 alkaen. Juontajina ovat Maija Salminen ja Juha Seitajärvi.

 

Lue myös: Elokuva-arkisto avautui verkossa – Elonetissa on jo yli 200 kotimaista elokuvaa ilmaiseksi katsottavana

Suomi-Filmin koko tuotanto koottu yhteen

Yhä olemassa oleva Suomi-Filmi täyttää 19. joulukuuta sata vuotta.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on restauroinut ja koonnut yhtiön kaikki noin 150 pitkää elokuvaa jättimäiseksi dvd-boksiksi. Elokuvia voi katsoa myös Elonet-verkkopalvelusta.

Elokuvista ensimmäinen on Teuvo Puron mykkäfilmi Ollin oppivuodet (1920) ja viimeinen Risto Orkon Tulitikkuja lainaamassa (1980).

Myös suomalaisen elokuvamusiikin sarja jatkuu. Tekeillä oleva volume 9 keskittyy Suomi-Filmiin ja Valentin Vaalan komedioiden sekä Niskavuori-elokuvien musiikkiin.

Fingerpori

comic

Uusimmat