Uutiset

Mummon seikkailut postin ihmemaassa – Posti tuo, mutta vieminen onkin jo hankalampaa

Postin noutopisteitä on paljon, ja joulun ajaksi niitä on pystytetty lisää. Kuva: TONI REPO
Postin noutopisteitä on paljon, ja joulun ajaksi niitä on pystytetty lisää. Kuva: TONI REPO

Eihän se ollut Postin syy. Pitäisi asiakkaan itsekin osata pysyä perässä maailman menossa. Enkä minä pahalla, mutta kyllä se vähän ihmetyttää. Kun mediassa kerrotaan, että paketteja on lähetetty taas ennätysmäärä ja saa valita, mistä niitä hakee. Vaikka lähikaupasta.

Ja olen minäkin niitä hakenut, roppakaupalla. Tilannut verkkokaupasta sitä sun tätä, kun kaupan hyllyltä ei enää saa, ei vaikka laittaisi maskin päähän. Ei ole varastoja.

Siellä on lähikaupan tiskillä ihan ihminen palvelemassa. Noutoautomaattiakin olen kokeillut, mutta helpompaa on näyttää puhelimelta ihmiselle, että tällainen lähetys. Nopeammin hän sen noutaa kuin itse tiirailisin numeroita ja näpyttelisin koodeja.

Siksihän minä tietysti sekoilin, kun on se tuttu lähikauppa. Ei olisi pitänyt lähteä muualle yrittämään. Niin vain kävi, kun oli kiire postittaa lapsenlapselle syntymäpäivälahja. Tai kiire ja kiire, omaa pöljyyttä sekin oli. Luulin, että kirjeposti kulkee kaupungista toiseen päivässä tai kahdessa niin kuin ennen.

Ei olisi pitänyt luulla. Onhan Postilla tärkeämpääkin tekemistä kuin kuljettaa mummojen pikkupaketteja.

Ajattelin postittaa lahjan samalla, kun olin käymässä vieraalla paikkakunnalla. Internetistä oikein katsoin, että kauppakeskuksessa oli postipiste. Mutta ei sitä näkynyt.

Ärrän myyjältä kyselin, mutta toimipiste oli kuulemma juuri lopetettu. Oli vain itsepalvelupiste. Miten sitten saisin matkaan pikakirjeen? Nuori nainen arveli, ettei semmoista ole olemassakaan. Ärrällä myytiin vain tavallisia postimerkkejä. Eikä ollut vaakaa, jolla olisi voinut punnita, paljonko niitä tarvittaisiin.

Vaihdoin kaupunginosaa. Siellä piti olla posti lähikauppaani vastaavassa myymälässä, vaan eipä ollut. Oli kyllä kaksikin noutopistettä paketeille ja kaksi työntekijää Veikkauksen palvelutiskillä. Eivät ottaneet kirjettäni. Käskivät mennä Ärrälle ostamaan merkkejä.

Lähimmällä Ärrällä oli kypsempään ikään ehtinyt maahanmuuttaja, joka otti kirjeen kämmenelleen, punnitsi sitä ja sanoi, että kolmella tai neljällä merkillä menee. Melkein halasin häntä, mutta ostin vain tyynesti neljä merkkiä.

Paksuhko kirje oli kastunut sateessa, kun lopulta sain tungettua sen postilaatikkoon. Ajattelin, että herran haltuun. Kaikkeni olin antanut.

Jo viikon päästä prinsessa sai lahjansa. Se oli laitettu ystävällisesti muovipussiin, kun kuori oli repeytynyt. Kyllä vain Posti edelleen palvelee, mitä sitä suotta koko ajan moititaan!

Jälkeenpäin kuulin, että lähetyksen voisi hoitaa verkossa. Niinpä tietysti. Tarvittaisiin vain XXS-koon paketti, joka heitettäisiin itsepalvelupisteeseen. Laatikon voisi hankkia vaikka – verkosta. Näin digiaikana pitäisi olla ajoissa liikkeellä, eikä olettaa, että joku hoituu niin kuin omassa nuoruudessa.

Uusimmat

Fingerpori

comic