Uutiset

Näin avaamme Israelin ja Palestiinan umpisolmun: Jospa Jerusalem olisi kuin Vatikaani

Lufthansan lento LH686 Tel Aviviin on valmiina lähtöön Frankfurtin lentokentällä. Vielä emme kuitenkaan pääse liikkeelle. Ensin pitää näytellä kummallinen hattunäytelmä.

Loppuun myydyn koneen matkustajista kolmisenkymmentä on nuoria ultraortodoksijuutalaisia eli haredeja. He ovat niitä mustiin pukeutuneita parrakkaita ja ohimokiharaisia miehiä, joita nähdään uutiskuvissa rukoilemassa Jerusalemin Itkumuurilla.

Haredit saavat Israelin valtiolta säännöllistä kuukausipalkkaa siitä, että ovat haredeja. Se tarkoittaa tooran tutkimista ja lasten tekemistä.

Miesten asuun kuuluvat korkeat mustat hatut. Niitä varten heillä on lentokoneessa mukanaan hattukotelot, mutta koneessa ei ole tilaa koteloille. Käsimatkatavaralokerot ovat täynnä, eivätkä kookkaat laatikot mahdu tai kuulu lattialle istuinten alle. Sylissä niitä ei saa pitää.

Siksi miehet seisovat koneen käytävällä hattuineen ja koteloineen. He käyvät matkustamohenkilökunnan kanssa kiivaita neuvotteluja, jotka myöhästyttävät lähtöä puolella tunnilla.

Jonnekin hattulaatikot lopulta sijoitetaan. Ehkä ne pannaan ohjaamoon.

Itsenäisyyspäivä on maanantaina

Episodi on kuvaava. Sen paremmin Israelin valtiolla kuin sen kansalaisilla ei ole tapana luovuttaa. He panevat kovan kovaa vastaan piittaamatta kanssaihmisille kenties koituvista vaikeuksista. ”Israel first” on ollut homman nimi jo 70 vuoden ajan.

Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi 14. toukokuuta 1948.

Vielä edellisenä vuonna YK:n kauniina ajatuksena oli jakaa Palestiinan brittiläinen mandaattialue kahdeksi rauhanomaista rinnakkaiseloa eläväksi valtioksi: juutalaisten ja palestiinalaisten valtioiksi.

Alueen kanta-asukkaat eivät tästä tykänneet. He aloittivat oitis sotatoimet, joihin juutalaiset vastasivat karkottamalla yli 700 000 palestiinalaista arabia, tuhoamalla yli 500 palestiinalaiskylää ja asuttamalla tilalle Israeliin muuttaneita juutalaisia.

Sama peli on jatkunut näihin päiviin asti.

Toisin kuin holokaustin jälkeen olisi voinut kuvitella, tuore valtio aseistautui hampaisiin asti ikään kuin pyhästi päättäen, ettei juutalaisia koskaan enää nöyryytetä.

Israelin koneisto on taitava ja tehokas.

Se on tehnyt ja tekee hyvin pitkän tähtäimen suunnittelua ja strategiatyötä. ”Tuo ja tuo maatilkku” otetaan sitten, kun aika koittaa. Taktiikan ja sen toteutumisen näkee vertaamalla nykyisiä karttoja vaikkapa 40 vuoden takaisiin.

Aika-ajoin ryöpsähtävään hallitsemattomaan vihaan ja terrorismiin turvautuneet palestiinalaiset ovat tässä kaikessa täysiä amatöörejä.

He ovat luusereita. Iso osa heidän asuinalueistaan on ghettoutunut Israelin rakentamien 800 kilometrin mittaisten muurien saartamaksi ja ankaralla kulunvalvonnalla kontrolloiduksi vankileirien saaristoksi.

Millainen on Trumpin malli?

Kaikesta huolimatta yli 70 vuoden takainen kahden valtion malli elää edelleen. Se on lähes kaikkien konfliktia seuraavien ja sovittelevien ulkopuolisten tahojen lähtökohta: arabeille annetaan Gazan ja Länsirannan alueet, ja Israel poistaa jälkimmäiselle laittomasti pystyttämänsä siirtokunnat.

Saksalainen diplomaatti Ralph Tarraf seuraa tilanteen kehittymistä tai kehittymättömyyttä aitiopaikalta. Hän on Euroopan unionin virallinen edustaja ja puhemies Jerusalemissa.

-Kahden valtion mallista lähdetään yhä liikkeelle, vaikka Israel ei tule koskaan hyväksymään naapurikseen sellaista itsenäistä Palestiinan valtiota, jolla on esimerkiksi omat puolustusvoimat, Tarraf toppuuttelee.

Toinen vaihtoehto on yhden valtion malli.

Sen edellytys on samojen kansalaisoikeuksien takaaminen kaikille, mikä ei myöskään sovi Israelille.

Koska palestiinalainen väestö kasvaa ortodoksijuutalaisia lukuun ottamatta huomattavasti israelilaista enemmän, yhden valtion demokraattisilla vaaleilla valittavassa parlamentissa saattaisi olla 30 vuoden kuluttua arabienemmistö ja maalla arabipääministeri.

-Nyt sitten Donald Trumpilla ja hänen pienellä lähipiirillään on jokin aivan uusi suunnitelma tyyliin ”te olette neuvotelleet 25 vuotta, mutta me saamme ja teemme diilin”, Ralph Tarraf naurahtaa.

-Hän on myös ilmoittanut, ettei Jerusalemin tulevaisuudesta enää neuvotella.

Trump on päättänyt, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Piste. Yhdysvallat siirtää suurlähetystönsä sinne. Piste.

Presidentillinen ilmoitus sai palestiinalaiset raivon partaalle. Heidän mielestään Yhdysvalloilla ei ole enää edellytyksiä toimia Lähi-idässä minkään valtakunnan välittäjänä.

Kansalaiset vastustavat kaikkea

Toisin kuin Trump olettaa, Jerusalem ja varsinkin sen myyttinen vanhakaupunki ovat Lähi-idän ikuisuuskriisin todellinen koetinkivi ja kipupiste. Jerusalemia ei voi ohittaa.

Kaupunki on nykyään käytännössä kokonaan Israelin ja juutalaisten hallinnassa, mutta paikka on pyhä myös muslimeille ja kristityille. Siksi vanhakaupunki on jakautunut juutalaisten, muslimien ja kristittyjen sekä armenialaisten kortteleihin. Kukin vähemmistö elää niissä näennäisesti omaa elämäänsä.

-Fakta on, että Jerusalem on ja tulee olemaan kahden kansan pääkaupunki. Siinä katsannossa yksi valtio ei ole realistinen vaihtoehto, paaluttaa ECF:n vanhempi neuvonantaja Ron Shatzberg.

-Jerusalemissa on kyse suvereniteetista ja historiasta, hyvin pyhistä paikoista.

ECF (Economic Cooperation Foundation) on Lähi-idän rauhanprosessia vuodesta 1990 edistänyt riippumaton ajatushautomo. Kokeneena asiantuntijana Shatzberg tietää, että mikään kuviossa ei ole yksinkertaista.

-Yli 20 vuotta ECF on hieronut täällä rauhaa ja epäonnistunut täydellisesti, hän virnistää.

-Tärkeää on muistaa, että kansan tai kansojen mielipide on eri asia kuin mitä jossain neuvottelupöydässä päätetään. Mikä tahansa sopimus saadaankin aikaan, iso osa väestöstä vastustaa sitä raivokkaasti molemmilla puolilla. Sopimus koetetaan kaataa keinolla millä hyvänsä. Pyhiin paikkoihin ei kajota!

Heti perään Shatzberg huokaa puhuvansa vain teoriatasolla. Minkäänlaista sopimusta ei ole näköpiirissä.

-Luottamus toiseen osapuoleen puuttuu täysin. Rintaman kummallakin puolella päinvastoin radikalisoidutaan entistä enemmän.

Epäluottamusta on myös EU:n ja YK:n suuntaan.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on sanonut suoraan, että hän ei pidä Euroopan unionista. Hän on kertonut tulevansa toimeen minkä tahansa kansallisvaltion johtajan kanssa, mutta EU ja YK edustavat hänelle nipottamista: kynällä selkään tökkivää ylikansallista byrokratiaa.

Vesi on yksi kiistelyn aihe

Israelissa kaikki tuntuu kertovan ja kertaavan valitun kansan monituhatvuotista tarinaa.

Lentoasemalla matkustajia ottavat vastaan – tiukkailmeisten turvallisuusviranomaisten lisäksi – El Alin kookkaat mainokset. Niissä lentoyhtiön hehkutetaan yhdistävän maailman kaikki juutalaiset, holokaustin uhrit ja Abrahamin lapset.

Kun tietokoneelta avaa Googlen, sinivalkoinen daavidintähtilippu liehuu voitokkaasti hakukentän yllä.

Oikeita lippuja valmistavan tehtaan omistajan täytyy olla upporikas. Tähtilippuja lepattaa maisemassa kaikkialla, myös palestiinalaisalueilla checkpointien ja muurien tuolla puolen.

Eikä siinä kaikki. Israel on pystyttänyt palestiinalaishallinnon alueille sekä synagogia että ne yli 200 siirtokuntaa, joita jopa Donald Trump pitää kyseenalaisena vetona.

Suurin osa siirtokunnista on rakennettu erämaahan korkeille paikoille. Arabit häädettiin samoilta sijoilta pois, koska ”seutu on asuinkelvotonta”. Ei se ole. Tilalle on nostatettu huippuvarusteltuja floridalaistyylisiä villoja uima-altaineen ja puutarhoineen.

Siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välit ovat jännittyneet. Väkivaltaisiakin yhteenottoja tapahtuu.

Yksi syy on vesi. Alueen vesivaroja säätelee Israelin valtio, joka takaa siirtokuntien juutalaisille 240 litraa vettä päivässä. Palestiinalaiset saavat tyytyä 50 litraan.

Hamas hyötyy Gazan kaaoksesta

Sotaisa Gaza on oma lukunsa. Se on nimellisesti palestiinalaishallinnon alainen, pieni mutta erittäin tiheästi asuttu maakaistale Israelin ja Egyptin rajalla.

Kesän 2006 palestiinalaisvaalien jälkeen alue ajautui ääri-islamistisen Hamas-järjestön käsiin. Muiden muassa EU ja Yhdysvallat sekä tietenkin Israel pitävät Hamasia terroristijärjestönä.

EU-edustaja Ralph Tarrafin mukaan se on myös rikollisjärjestö. Mustan pörssin välistävedoilla Hamasin lasketaan tienaavan Gazassa joka kuukausi lähes 35 miljoonaa euroa.

-Gazan tilanne monimutkaistaa asioita huomattavasti, Tarraf sanoo.

-Palestiinan hallinnon tavoitteena on palauttaa alue itselleen. Egypti on toiminut asiassa vuoden päivät välittäjänä, mutta tuloksetta. Samaan aikaan humanitäärinen tilanne on muuttunut siellä katastrofaaliseksi.

Myönteisinä merkkeinä pidetään sentään yhtäällä Hamasin hahmottumista Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteiseksi viholliseksi sekä toisaalla Hamasin tänä vuonna sallimia aseettomia mielenosoituksia.

-Ne saattavat olla positiivinen signaali, ECF:n Ron Shatzberg arvelee.

-Toivottavasti israelilaiset eivät nyt ole tyhmiä ja käytä liikaa väkivaltaa.

Mitä on liika väkivalta? Tätä kirjoitettaessa Israelin sotilaiden on laskettu ampuneen Gazan rajamailla kolmen viikon aikana ainakin 35 mielenosoittajaa. Uutiskuvien perusteella osaa heistä voi tosin pitää vähintäänkin mellakoitsijoina.

-Israel kertoo sotilaittensa käyttävän mielenilmausten taltuttamiseen lähinnä kumiluoteja ja kyynelkaasua, kertoo tunnettu palestiinalainen lääkäri, kansalaisoikeusaktivisti ja poliitikko Mustafa Barghouti.

-Heidän armeijallaan on kuitenkin käytössään laitteita, joilla voi ampua yhteensä jopa 2 000 kaasukranaattia minuutissa. Se on hirvittävä annos. Kumiluodeista osa on puolestaan metallia. Lisäksi he käyttävät taistelukoiria mielenosoittajien riepottelemiseen.

Toteutuuko yksi valtio väkisin?

Ei Israel täysin yksisilmäinen toimija ole. Se on Lähi-idän ainoa aito parlamentaarinen demokratia, ja maassa toimii äänekäs rauhantahtoinen oppositio, joka arvostelee haukkojen hallitusta.

Sen sijaan kansainvälisen rintaman toisella puolella useat Pakistanin kaltaiset muslimimaat eivät tunnusta Israelin olemassaoloa lainkaan. Äärimieliset arabit vihaavat kiihkeästi myös sellaisia toisia arabeja, jotka olisivat rauhanhaluisia Israelia kohtaan.

Sanomalehti Jerusalem Postin laajassa 70-vuotisjuhlaliitteessä todettiin äskettäin, että arabien asema on turvattava tavalla tai toisella.

Tapoja ei ole monta, sillä keväällä 2018 Israelin ja Palestiinan välit eivät tunnu olevan ainoastaan solmussa. Ne ovat umpisolmussa.

Varmaa on vain, että jotain tapahtuu, kun palestiinalaisten 83-vuotias presidentti Mahmud Abbas ehkä piankin luopuu vallasta. Itsestään selvää seuraajaa hänellä ei ole.

Yksi todennäköinen tulevaisuuden skenaario on huono yhden valtion malli. Se toteutuu pala palalta Israelin pakottamana. Kun palestiinalaiset ajetaan riittävän ahtaalle, jäljelle jää vain yksi juutalaisten hallitsema Israel.

Mustafa Barghoutin mielestä skenaario ei ole tulevaisuutta. Se alkaa olla todellisuutta.

-Täällä vallitsee pahempi apartheid kuin Etelä-Afrikassa aikoinaan, hän huokaa.

-Vapaus on meille joka tapauksessa itseisarvo, toteutuu se sitten miten hyvänsä. Koko elämämme on taistelua vapauden puolesta.

Tarjolla myös kolmen valtion malli

Palataanpa vielä kahden valtion malliin. Se on Oslossa vuonna 1993 alkaneen mutta 2000-luvun alussa kariutuneen rauhanprosessin peruskivi ja kenties sittenkin varteenotettavin ratkaisuvaihtoehto.

Kahden valtion kynnyskysymykseen eli Jerusalemin tulevaisuuteen ainakin osa paikallisista asiantuntijoista vastaisi jonkinlaisella yhteishallinnollisella kaupunkivaltiolla.

-Uskonnonvapaus ja yhtäläiset kansalaisoikeudet voitaisiin turvata vatikaanimaisella kuplalla, Ron Shatzberg hahmottelee.

Tässä kuviossa olisi siis kyse kolmen valtion mallista: Israelin, Palestiinan ja Jerusalemin. Se ei kuulosta täysin mahdottomalta rakennelmalta.

Amerikanjuutalaisilla on iso painoarvo

Jokerikorttina jäljelle jää vielä Donald Trumpin julkistamista odottava uusi diili: The Ultimate Deal.

Lähi-idässä ei tehdä suuria siirtoja Yhdysvaltojen ohitse. Suurvalta tunnusti Israelin itsenäisyyden presidentti Harry Trumanin mahtikäskyllä heti toukokuussa 1948 ja on sen jälkeen tukenut Israelia myös toimissa, jotka ovat yksiselitteisesti kansainvälisten lakien vastaisia.

Kenties merkittävin selittävä tekijä on Yhdysvaltojen erittäin vaikutusvaltainen ja laajalle verkostoitunut juutalaisväestö.

Suhteet ovat tiiviit myös niin päin, että Jerusalemin kaduilla kuulee usein Brooklynin aksenttia. Monet amerikanjuutalaiset muuttavat luvattuun maahan viimeistään eläkepäivinään.

Tätä kuvaa pikkutarina tanskalaisen EU-asiantuntijan ja amerikkalaisen pariskunnan kohtaamisesta jerusalemilaisessa asunnonvälitystoimistossa.

Asiantuntijan kanssa tiskille pääsyä jonottanut pariskunta uteli, minkä vuoksi tanskalainen etsi asuntoa. Hän vastasi olevansa maassa EU:n lähettämänä ja kysyi puolestaan pariskunnan syitä Jerusalemiin asettumiselle.

-God sent us, kuului vastaus.

Jumala oli lähettänyt heidät Israeliin.

Kirjoittaja osallistui EU:n siviilikriisinhallintaoperaation EUPOL COPPS:n huhtikuun lopulla järjestämälle mediamatkalle Jerusalemiin ja Länsirannalle.

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic