Uutiset

Näin työskenteli kuuluisa Sibelius-tutkija: Kissa nukkui kansallisomaisuuden päällä

Kansainvälisesti tunnettu Sibelius-tutkija ja kriitikko

Erik Tawaststjerna

(1916–1993) oli oman aikansa originelli taiteilijasielu, joka tunnettiin kulttuuripiirien ulkopuolellakin.

Tawaststjernan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu elämäkertateos tuo esiin suomalaisen kulttuurielämän säihkyvän hahmon loistossaan ja traagisuudessaan.

Tawaststjernan oppilaan, musiikkitieteen professorin

Matti Vainion

kirjoittama

Onko kaikki farssia vain

(Otava) esittelee ennen kaikkea Tawaststjernan inhimillisen puolen. Samalla se paljastaa palan suomalaista kulttuurihistoriaa sekä tunnettuja henkilöitä Tawaststjernan työntäyteiseltä taipaleelta.

– Asioita muisteltuani olen jotenkin hämmentynyt mutta kiitollinen, että sain olla tällä matkalla mukana, Vainio sanoo.

Vainio työskenteli Tieto-Finlandialla palkitun Tawaststjernan tutkimusassistenttina jonkin aikaa sekä toimitti tämän suosittuja radioesitelmiä. Näissä tehtävissä hän joutui todistamaan professorin intohimoisia, mutta usein järkyttävän epäkäytännöllisiä työskentelyrutiineita.

Voimakkaasti eläytyvä ja runollinen Erik Tawaststjerna oli pilapiirtäjien suosikki ja lukuisten Erik-vitsien kohde. Seuraavat esimerkit ovat kuitenkin Matti Vainion mukaan totta:

Kissa soppakulhossa

Perheeseen kuului vuosikymmenten ajan kaksi pitkäikäistä kissaa. Lallu asusti jonkin aikaa astiakaapissa sopivan kokoisessa soikeassa soppakulhossa, kunnes kulhoa tarvittiin varsinaiseen käyttötarkoitukseensa.

Silloin Lallu sai muuttaa Erikin työpöydälle siihen punoskoriin, jossa hän säilytti Sibeliuksen alkuperäisiä kirjeitä Ainolle ja muuta Sibelius-materiaalia. Kun Erik tarvitsi kirjeitä, hän nosti Lallun hellästi syliinsä, otti esille tarvitsemansa kirjeet ja laski taas kissan varovasti takaisin koriinsa.

Sihteeri kritiikkejä kirjoittamassa

Vaikka Erik Tawaststjernan kirjallinen tuotanto on laaja, hän ei juuri koskenut kirjoituskoneeseen. Hän hioi lauseet mielessään mahdollisimman kauniiksi ja saneli tekstit sihteerille puhtaaksikirjoitettaviksi. Tawaststjernan sihteerinä ovat työskennelleet muiden muassa säveltäjät

Erkki Salmenhaara

ja

Pehr-Henrik Nordgren

, tutkijat

Matti Vainio

ja

Ilkka Oramo

sekä toimittajat

Seppo Heikinheimo

ja

Hannu-Ilari Lampila

.

Sovittujen radioesitelmien ja lehtiartikkeleiden valmistuminen viivästyi usein viime minuuteille, mutta Tawaststjerna ei tästä hätääntynyt. Hän saapui kuin aristokraatti toimitukseen ja antoi toimittajien palvella itseään: ”Voisitko ottaa tämän salkun, autatko turkin pois päältä, antaisitko tohvelit”, ja aloitti sanelun.

Sydämellinen opettaja

Vainion mukaan Erik Tawaststjerna oli sydämellinen oppilaitaan kohtaan myös opintososiaalisissa asioissa. Lahjakkaita opiskelijoitaan hän pyrki tukemaan kaikin keinoin. Seminaari-istunnot pidettiin alkuaikoina professorin kotona, jolloin hän tarjosi kaikille pienen purtavan lisäksi joko olutta tai punaviiniä.

Myöhemmin jotkut onnekkaat saivat jopa kutsun mannavellilounaalle. Löysäksi vatkattu mannavelli ja kaksi paistettua kananmunaa olivat Erikin lounas vuosikymmenten ajan.

Juhlittu luennoitsija

Kun Erik Tawaststjerna piti luennon tai esitelmän, salista loppuivat aina tuolit kesken. Suurta osaa yleisöluentojen kuulijoista ei ehkä niinkään kiinnostanut Sibeliuksen musiikki, vaan esitelmöitsijä ja hänen erikoinen, epäsuomalainen persoonallisuutensa.

Matti Vainio paljastaa, ettei Tawaststjerna juuri valmistellut luentojaan. Hän nappasi kotiovellaan – päällysvaatteet jo yllään – hyllystä malliksi pari mappia viimeisimmästä Sibelius-tutkimuksestaan ja muutamia LP-levyjä ja kiiruhti oven edessä odottaneeseen taksiin.

”En rakenna koskaan luentojani tietoisesti sinfoniaksi. Mutta pitäähän siinä tietenkin olla sonaattimuodon tapaan johdanto, jotain kehiteltäviä teemoja, ehkä myös kertausjakso ja lopuksi finaali”, luennoitsija on kertonut työtavoistaan.

Taksikuskille taidetta

Professori käytti kulkuvälineenään taksia, vaikka hänellä ei läheskään aina olisi ollut siihen varaa. Astuessaan taksiin hän kysyi aina ensimmäiseksi kuljettajalta, oliko tällä perhettä, osasiko tämä ehkä soittaa pianoa tai milloin oli viimeksi käynyt Kansallisoopperassa tai orkesterikonsertissa.

Moni hymytön ja epämusikaalinen taksikuski lopetti keskustelun siihen paikkaan. Tawaststjerna vaihtoi aiheen pikaisesti vaikkapa päivänpolitiikkaan. Tuppisuuna ei hänen mielestään sopinut matkustaa.

Herrasmies pukeutuu parhaimpiinsa

Tööläläisräätälin valmistama tummansininen tai harmaa liituraitapuku, ohut harmaa villapaita, kravatti, kiillotetut Bally-merkkiset kengät ja turkki.

Näin Erik Tawaststjerna pukeutui, oltiinpa Helsingissä tai perheen kesäpaikassa Saimaan saaristossa. Kesäasunnolla hän saattoi joskus suostua vetämään kumisaappaat jalkaansa, mutta niidenkin kanssa hän käytti pukua.

– Tässä hän toisti tarkkaan joko oman isänsä tai Jean Sibeliuksen suosimaa pukeutumiskoodia. Herrasmies kaikissa olosuhteissa, elämäkerran kirjoittaja Matti Vainio toteaa.

Erik Tawaststjernan syntymän 100-vuotispäivää vietetään 10.10.2016.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic