Uutiset

Näkökulma: Haavisto olisi ulkoministerinäkin siirtymässä sivuun vihreiden johdosta – puolue ei näe tässä ongelmaa, entä äänestäjä?

Vihreät on tosissaan varautumassa tilanteeseen, jossa Pekka Haavisto voisi olla jopa ulkoministeri ilman että hän olisi puolueen puheenjohtaja. Toisaalta puheenjohtajavaihdos voi tapahtua jo ennen hallituksen muodostamista. Vihreiden suosituimman poliitikon asemasta puolueessa olisi hyvä saada selkoa ennen vaaleja, sillä muuten epävarmat äänestäjät voivat katsoa toisaalle.
Pekka Haavisto ja hänen mahdollisia seuraajiaan puheenjohtajana. Maria Ohisalo (edessä) ja Emma Kari halasivat juuri vihreiden pätkäpuheenjohtajaksi valittua Haavistoa marraskuussa 2018. Kuva: Kimmo Brandt/compic

Vihreät on ajautumassa puheenjohtajakysymyksessään jälleen hetteiseen suohon.

Samalla kun pätkäpuheenjohtaja Pekka Haavisto on nostanut puolueen uuteen nousuun ja on jopa suomalaisten suurin suosikki pääministeriksi (Lännen Media 5.1.2019, Helsingin Sanomat 27.3.2019), vihreät valmistelee jo puoluekokousta hänen seuraajansa valitsemiseksi.

Jos vihreät on hallituksessa, Haavistolle lienee luvassa raskas ministerinsalkku. Suurimman puolueen ja pääministerin paikka on kannatuskyselyiden perusteella kaukana, mutta esimerkiksi ulkoministerin tehtäviin Haaviston kokemus, pätevyys ja vihreiden painoarvo hallituksessa voisivat riittää.

Haavisto on itse linjannut, että hän on käytettävissä ministeriksi, jopa pääministeriksi. Samalla hän on todennut toistuvasti, että pätkäpuheenjohtajuus on tarpeeksi.

Vihreiden puoluesihteerin Lasse Miettisen mukaan Haavisto voi olla ministerin tehtävissä, vaikka ei olisi puheenjohtaja.

Äänestäjä odottaa, että lupaus pitää

Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta olisi tärkeää, että vihreät pitää lupauksensa mahdollisia ministerinsalkkuja jaettaessa.

Ei saisi syntyä asetelmaa, jossa pääministerivaalin ja Pekka Haaviston taitojen vuoksi vihreitä äänestänyt näkeekin raskaimman ministerinsalkun uuden puheenjohtajan käsissä, oli hän sitten Maria Ohisalo, Emma Kari, Outi Alanko-Kahiluoto tai joku muu mahdollinen ehdokas.

Vihreiden puoluekokous nimittäin pidetään jo 15.–16. kesäkuuta Porissa. Silloin hallitusneuvottelut saattavat olla vielä kesken ja pahimmassa tapauksessa vihreiden puheenjohtaja vaihtuu ja neuvotteluporukan kokoonpanoon tulee muutoksia.

Vihreiden puheenjohtajavaalin ehdokasasettelu on puoluesihteeri Miettisen mukaan huhti–toukokuun vaihteen piirikokouksissa, kun eduskuntavaalien tulokset ovat selvillä. Joka tapauksessa puheenjohtajakilpailun alku osuu europarlamenttivaalien aikaan.

Haaviston oma ilmoitus ratkaisee

Haavisto voisi toki olla ehdolla varsinaisessa puoluekokouksen puheenjohtajakamppailussakin. Vielä hän ei ole vain ilmaissut mitään aikomusta siihen suuntaan.

Vihreiden vaalituloksen kannalta voisi olla viisas veto, että Haavisto ilmoittaisi olevansa ehdolla puheenjohtajakisassa. Silloin vihreiden ylivoimaisesti suosituin poliitikko ei jättäisi äänestäjän kuluttajansuojakysymystä hämärän peittoon.

Haaviston vahvuus on maltillinen, asiapitoinen ja keskusteleva luonne. Se ennakoi kykyä selviytyä vaativista ministerintehtävistä vaikeina aikoina. Näitä Haaviston piirteitä ei voi sanoa joidenkin muiden vihreiden johtavien poliitikkojen vahvuuksiksi.

Kentällä yhtä epävarmaa

Lännen Media kysyi vihreiden puoluevaltuuskunnan jäseniltä ja piirijohtajilta heidän kantaansa Haaviston jatkosta puheenjohtajana.

Vastauksia tuli niukasti eli 13 kappaletta 55:stä, mutta niiden perusteella kaksi asiaa on selvää. Ensinnäkin vaalit pitää käydä, ja nähdä niiden tulos. Toiseksi Haavisto saa itse päättää, onko hänellä haluja jatkaa.

Näistä syistä suurin osa ei osannut vastata mitään kysymykseen, pitäisikö Haaviston jatkaa puheenjohtajana, jos hän olisi ministeri.

Vihreiden tulevan puheenjohtajakamppailun ehdokasasettelu muotoutuu paljolti sen mukaan, ketkä pääsevät eduskuntaan ja ketkä heistä lähtevät ehdolle, ja mitä sanoo Haavisto.

Loppusyksyllä 2018 vihreiden ehdokkaita pätkäpuheenjohtajaksi ja Touko Aallon seuraajaksi saatiin arvuutella loppuun asti, kun yksi kerrallaan kieltäytyi kunniasta.

Ennen entisellä puheenjohtajalla ei ollut asiaa ministeriksi

Vihreillä on samanlaisesta tilanteesta ennakkotapaus, joka ei mairittele Haaviston asemaa ministerisalkkujen jaossa.

Vuonna 2011 puheenjohtaja ja silloinen työministeri Anni Sinnemäki vei vihreät eduskuntavaalikamppailuun. Tuloksena oli vaalitappio, mutta kuitenkin hallituspaikka.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa ministerinä ei kuitenkaan nähty enää Sinnemäkeä, vaan hallitusneuvotteluiden aikaan vastavalittu puheenjohtaja Ville Niinistö ja Heidi Hautala.

Nyt tilanne on kuitenkin hieman erilainen. Vaikka vihreät saisi esimerkiksi 13 prosenttia äänistä, se parantaisi parasta eduskuntavaalitulostaan lähes 5 prosenttiyksiköllä.

Jos vihreät pääsee vaalien jälkeen hallitukseen, ministerinsalkkujakin on tarjolla enemmän kuin Kataisen hallituksen aikaan. Niistä riittää jaettavaa Haavistolle ja kovimmille seuraajaehdokkaille.

Lännen Median kyselyissä puoluevaltuuskunnalle nyt ja ennen Haaviston pätkävalintaa eniten kannatusta seuraavaksi puheenjohtajaksi ovat keränneet helsinkiläiset Maria Ohisalo ja Emma Kari.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat