Uutiset

Näkökulma: Keskusta ja vihreät ovat kuin pahaiset teinit – torailua on riittänyt bensa- ja lihaverosta, turpeesta, nimityksistä ja Haavistosta

Annika Saarikko puhdistaa ilmaa joulun jälkeen. Kriisipalaveriin on kutsuttu vihreiden ministerikolmikko.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko pitää Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren maalittamispuheita poikkeuksellisen kovina. Kuva: Arttu Laitala
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on kertonut kutsuvansa vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon sekä vihreiden kaksi muuta ministeriä selvittelemään puolueiden välejä ensi vuoden alussa. Kuva: Arttu Laitala

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) vuoden ikäinen hallitus lähtee joulunviettoon erilaisissa tunnelmissa kuin edeltävät hallitukset. Onhan takana koronakriisi, jonka hoitamisen monta vaihetta on ollut pakko opetella kantapään kautta.

Nyt maskikansa poliittisine johtajineen saa hengähtää, mutta ei kauan. Arki kolkuttaa pian ovelle.

Koronakriisin lisäksi hallituksen taivalta rassasi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) luottamusäänestys. Keskusta pysyi hallitusrintamassa ja äänesti luottamuksen puolesta, vaikka se otti koville.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on kertonut kutsuvansa vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon sekä vihreiden kaksi muuta ministeriä selvittelemään puolueiden välejä ensi vuoden alussa.

– Ainut ratkaisu tästä eteenpäin on, että yritetään löytää vihreiden kanssa parempi keskusteluyhteys, oppia ymmärtämään toinen toisiamme, hän muotoilee sosiaalisessa mediassa.

Haavisto-jupakan lisäksi puolueilla on ollut läpi hallitusajan erimielisyyksiä erityisesti ilmastokysymyksistä.

Keskustan kenttäväki tuumaa, että vihreät vievät heitä kuin pässiä narussa. Vihreä väki taas kokee, että puoluejohto antaa liian helposti periksi keskustalle. Siis suo siellä, vetelä täällä.

Keskustaa harmittaa vihreiden nimityspolitiikka. Vihreät ovat arvostelleet pitkään poliittisia nimityksiä. Nyt kun he ovat vallassa, vihreitä nimitysuutisia on riittänyt. Tätä ei keskusta ymmärrä, vaikkakaan poliittiset nimitykset eivät ole hävinneet minnekään, oli sitten kyseessä mikä puolue tahansa.

Vihreille sopisi mainiosti nostaa bensaveroa. Keskustalle tämä on kuin punainen vaate. Maaseudulla on pitkät välimatkat, ja koska joukkoliikennettä ei ole, ilman omaa autoa ei pärjää.

Hakkuut ovat kestoaihe, jossa vihreiden ja keskustalaisten sukset menevät sikin sokin.

Syksyllä elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) tekivät täysin erilaiset johtopäätökset turveselvityksestä.

Hallitus päätyi tuplaamaan turveveron. Tätä keskusta on saanut selitellä turuilla ja toreilla.

Hallituksen alkutaipaleella puolueet sanailivat lihaverosta.

Keskusta odotti, että punamultahallituksen paluu ratkaisisi ongelmat ja puolueen kannatus ampaisisi nousuun. Näin ei ole käynyt.

Monet ovat sitä mieltä, ettei vanhanajan punamultaa enää ole. Vanhempi polvi muistaa kultavuosia, aikaa 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin sdp:n ja keskustan yhteistyöllä rakennettiin hyvinvointivaltiota. Toisaalta onko niin, että aika kultaa muistot? Todennäköisesti ainakin osittain.

Ennen keskusta ja sdp sopivat päälinjat, pienemmät apupuolueet nyökyttelivät. Tänä päivänä kuvio ei toimi. Hallituspuolueiden johdossa on nuorta väkeä, jolla on omat konstinsa tehdä politiikkaa. Varttuneita puolueiden nestoreita varmasti kuullaan, mutta ei liiaksi.

Tälläkin kertaa hallituksesta puuttuu se kuuluisa ideologinen liima. Viimeksi sen perään huudeltiin JyrkiKataisen (kok.) kuuden puolueen hallituksessa. Tulokset olivat sen mukaisia. Päätöksiä ei saatu aikaan.

Marinin hallituksen ensimmäinen näyttö saatiin viime viikolla, kun se pääsi sopuun toimista, jolla parannetaan yli 55-vuotiaiden työllisyyttä. Niin sanottu eläkeputki häviää asteittain.

Eläkepaketti oli vasta alkusoittoa. Kevään puoliväliriihessä odottavat isot asiat ratkaisujaan. Kun on päätettävä ilmastouudistuksista, keskustan ja vihreiden riidoilta tuskin vältytään.

Koska entisenlaista punamultaa ja sujuvaa päätöksentekokykyä ei enää ole, keskustaväki näyttää kyllästyneen hallitukseen.

Viime kaudella arvosteltiin, että keskusta on liukunut aivan liikaa oikealle. Nyt sitä parjataan punavihreiden apupuolueeksi. Eikö väelle enää kelpaa mikään?

Jonkinlaista hyvitystä keskusta saa sote- ja maakuntaratkaisusta, jos ja kun se toteutuu. Läpimenokaan ei takaa keskustan nousua. Uudistuksen täytyy myös toimia kunnolla.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti