Uutiset

Näkökulma: Konsultit nousivat koronarahoituksen kärkikastiin – Uskollisen asiakkaan eurot ja lämpimät ajatukset eivät riitä paikalliselle yrittäjälle

Valtion tukirahojen on koronakriisissä mentävä yrityksille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Tukiperusteena eivät saa olla vain taiten tehdyt hakemukset, kirjoittaa Lännen Median Minna Akimo.
Koronakriisi on sulkenut useita ravintoloita, joiden pyörittämiseen ei riitä ruuan ulosmyynti. Kuva: Arttu Laitala
Koronakriisi on sulkenut useita ravintoloita, joiden pyörittämiseen ei riitä ruuan ulosmyynti. Kuva: Arttu Laitala

Puheet yhteisestä vastuukannosta valuvat kuin vesi hanhen selästä, jos valtion koronarahat valuvat kasvottomille konsulttiyrityksille, jotka osaavat kirjoittaa riittävän hyvät kehityssuunnitelmat. Paikallinen yrittäjä ei selviä vain uskollisten asiakkaiden tuella, vaan tarvitsee riihikuivaa rahaa selvitäkseen uuteen alkuun, kun rajoitukset päättyvät ja yhteiskunta alkaa avautua uuteen aikaan.

Kun koronakriisi alkoi, kävi selväksi, että monen kivijalkayrittäjän oli laitettava lappu luukulle. Lopulta ravintoloiden, kahviloiden ja baarien oli suljettava ovensa, koska hallitus käski. Ruokaravintoloiden toiveeksi jäi ulosmyynti. Se lämmittää, mutta ei suinkaan kaikkia eikä välttämättä riittävästi.

Koronakriisin alussa Suomen Yrittäjät lanseerasi Auta pientä -kampanjan. Siinä vedottiin kuluttajiin, että nämä käyttäisivät paikallisten yrittäjien palveluita selvitäkseen pahimman yli.

Lähellä olevaa, tuttua yrittäjää on helppo tukea, varsinkin silloin, jos haluaa lempikahvilansa ja -ravintolansa tai luottokampaajansa jatkavan toimintaansa vielä sen jälkeen, kun rajoitukset on purettu. Ruohonjuuritasolla on toimittu jo nyt. Vaikka on vaikeaa, moni ravintola on alkanut striimata livekeikkoja netissä. Kun keikka tulee kotisohvalle, siitä voi mielihyvin maksaa muutaman euron. Talkoohengessä monet vuokranantajat, kuten taloyhtiöt, alensivat kivijalkayritysten vuokria, koska ymmärrys oli selvä. Me olemme samassa veneessä ja nyt on autettava sen, minkä voi.

Miten kauan hyvä tahto kantaa, jos maan ylimmällä tasolla pelataankin aivan toisilla säännöillä?

Maaliskuussa hallitus kertoi historiallisen suuresta lisäbudjetista, jossa varattiin satoja miljoonia euroja jaettavaksi kriisissä oleville yrityksille.

Lisäbudjetissa varatut rahat jaetaan pääasiassa kolmen putken kautta: isommat, yli viisi henkeä työllistävät yritykset saavat hakea tukea Business Finlandilta, pienet alle viisi henkilöä työllistävät voivat osoittaa hakemuksensa ely-keskuksille, ja yksinyrittäjät voivat hakea 2000 euron tukea omalta kunnaltaan. Olipa putki mikä tahansa, rahan lähde on sama. Se tulee valtion varoista eli verovaroista ja velkarahasta.

Viikonvaihteessa tulivat ensimmäiset uutiset siitä, mihin ja keille rahat ovat menneet. Suomen Kuvalehti kertoi, että lappilainen kauppias, huutokauppakeisari ja blogi-yrittäjä olivat saaneet Business Finlandin korkeimmat tuet toimintansa kehittämiseen.

Julkinen keskustelu alkoi heti. Vaikka kolmen yksittäisen yrittäjän nostaminen kohun keskelle voi olla kohtuutonta, kritiikin ydinkysymys on relevantti ja oikea: millä perusteilla ja keille koronakriisirahoja jaetaan?

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi maanantaina tuoreet tilastot, joista kävi ilmi, että Business Finland oli myöntänyt euromääräisesti eniten tukea konsulttiyrityksille ja ohjelmistopuolen yrityksille sekä pääkonttoreiden ja liikkeenjohdon konsultointiin erikoistuneille yrityksille.

Hotelli- ja ravintola-alan etujärjestön toimitusjohtaja Timo Lappi sanoi Lännen Median haastattelussa, etteivät tuet ja alan ongelmat oikein kohtaa.

Rahaa pitäisi olla vuokrien maksuun ja tilanteeseen, jossa ravintolat ja baarit saadaan vihdoin auki. Silloin kassassa olisi oltava rahaa, jolla maksaa palkat sekä raaka-ainekustannukset. Jos rahaa ei ole, toiminnan aloittaminen voi olla mahdotonta.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi saman Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän myönsi, että tukien jaossa ongelmia. No Shit, sanoisi Sherlock Holmes.

Jos tukien jakamisen ongelmat ovat näin ilmiselviä ministerille, niin ihmetellä voi, miten tässä nyt näin pääsi käymään. Että kansan silmissä tukirahat alkoivatkin näyttää hyväosaisten ihmisten yritysten kehityssuunnitelmien rahoittamiselta eivätkä kriisiavulta.

Konsulttifirmojen hakemuksia on perusteltu sillä, että ne tekevät hyviä hakemuksia, koska osaavat. Moni kakku päältä kaunis ja senkin voi kääntää ylösalaisin. Entä jos tukia saisivatkin ne, joiden hakemukset ovat teknisesti huonoja ja kömpelöjä, mutta taustalla on ihan oikea koronasta aiheutuva kassakriisi ja pelko oman elinkeinon ja työpaikkojen menettämisestä. Sen varmistaminen ei varmasti ole alan ammattilaisille tähtitiedettä.

Pienten ja paikallisten, yrittäjävetoisten yritysten tukeminen ei voi jäädä kuluttajien hyväntahtoisuuden varaan. Siihen tarvitaan lisäbudjetin rahoja, jotka hallitus päätti repiä kasaan lisäämällä tulevien vuosien velkataakkaa. Juuri siksi kansalaisilla on oikeus tietää, minne ja mihin tarkoitukseen tukirahoja on myönnetty.

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic