Viikko pyörähti käyntiin kuinkas muuten kuin ministerinimiä jännittäessä.
Sunnuntai-iltana demarit kertoivat yllätyksellisestä ministerilistastaan.
Hetki sitten keskusta päätti ministerimuutoksista puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja europarlamentaarikkojen yhteiskokouksessa.
Ennakkoon arveltiin, että puheenjohtaja Katri Kulmuni ottaa hallituksen kakksonyrkin, eli valtiovarainministerin salkun ja elinkeinoministeri Mika Lintilä siirtyisi Kulmunin nykyiseen pestiin, elinkeinoministeriksi. Näin myös tapahtui hetki sitten päättyneessä kokouksessa.
Lintilälle tämä on vanhan kertausta. Toimihan hän viime kaudella saman salkun haltijana. Hän ei näyttänyt pettyneeltä, vaikka salkku vaihtuisikin astetta kevyemmäksi. Kansanliikkeessä pitää ottaa vastaan se tehtävä, jota tarjotaan. Totta.
Kun Kulmuni valittiin syyskuussa keskustan johtoon ylimääräisessä puoluekokouksessa Kouvolassa, niin häneltä tivattiin useaan otteeseen, milloin hän aikoo ottaa hallituksen toiseksi raskaimman salkun itselleen.
Kulmuni ei antanut suoraan vastausta, mutta antoi ymmärtää, että Lintilä voisi jatkaa rahaministerinä toistaiseksi, ehkä Suomen EU-puheenjohtajakauden ajan.
Tämä kausi on pian ohi, joten vaihdos oli tässä mielessä odotettu.
Eri juttu on, mitä kenttäväki tuumaa vaihdoksesta. Kun Kulmuni valittiin johtoon, hän lupasi antaa puolueelle kaksi päivää viikostaan. Kenttäväkeä tuli kuulla entistä enemmän ja entistä herkemmin korvin.
Moni ajatteli, että tätä kenttätyötä voisi tehdä paremmin elinkeinoministerin kuin rahaministerin vaativalta tuolilta.
Todennäköisempi syy vaihtoon on kuitenkin se, että Kulmuni halutaan istuttaa eturiviin Sanna Marinin (sd.) noustessa pääministeriksi.
Nuoret naiset ovat julkisuudessa olleet yhtä pataa ja näyttäneen hyvin toimeen tulevilta. Mutta yhteistyö ja orastava luottamus punnitaan hallituksen varsinaisessa päivätyössä, joka on vasta alkamassa.
Helppoa ei ole. Taloustilanteen tarkastelu ja sen realiteetit ovat sylissä pian. Työmarkkinakierros polttelee jo nyt sormia. Mitä se onkaan keväällä, kun julkisen alan sopimukset päättyvät?
Eniten Kulmunia tarvitaan eturivissä siinä vaiheessa, kun hallituksen vihervasemmistosiipi alkaa kammeta suurempia ilmastotekoja.
Kaikki hallituspuolueet ylistävät kilvan hallitusohjelmaa. Ongelma siinä on se, että sitä tupataan tulkitsemaan monella lailla. Tässä kaikessa pyörityksessä luottamuksen rakentaminen takaisin sdp:n ja keskustan välille on iso ponnistus. Tuoreen puheenjohtaja Kulmunin pitäisi pystyä rakentamaan uuden sukupolven punamultaa, eikä aikaa ole yhtään hukattavissa.
Keskustan viimeinen gallup-tulos oli karmea. Puolue huiteli vähän yli kymmenessä prosentissa. Se ei ole paljon, kun muistetaan hulppeita yli 20 prosentin lukuja neljä vuotta sitten, kun Juha Sipilä (kesk.) aloitti pääministerinä.
Ironista asetelmassa on se, että osa keskustalaisista tiesi näin käyvänkin.
Kun Lintilää maaniteltiin alkukesästä mukaan puheenjohtajakisaan, hän heitti, ettei voi vetää vaalikierrosta, ja toimia samaan aikaan valtiovarainministerinä tehden budjettia. Lisäksi hän aavisteli, että kannatus voi lähteä vielä kesänkin luvuista alaspäin. Hän puhui kymppipuolueesta, ja sellainen keskusta nyt on. Ainakin toistaiseksi.
