Uutiset

Oliko suojainvalmistuksen myynti suuri virhe? "Tehottomuuden hyväksyminenkin saattaa olla tarpeen"

Pitääkö huoltovarmuuden olla täydellistä omavaraisuutta? Se tarkoittaa varajärjestelmiä, jotka maksavat. "Riippuvuus on riski, mutta ovatko hyödyt kuitenkin suuremmat", kysyy huoltovarmuuden tutkija.
Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Harri Mikkolan mielestä huoltovarmuusajattelu joutuu nyt ensi kertaa todelliseen testiin. Syvenevä taloudellinen kriisi aiheuttaa ongelmia myös niille yrityksille, jotka ovat Suomen kannalta kriittisiä. Kuva: Mauri Ratilainen
Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Harri Mikkolan mielestä huoltovarmuusajattelu joutuu nyt ensi kertaa todelliseen testiin. Syvenevä taloudellinen kriisi aiheuttaa ongelmia myös niille yrityksille, jotka ovat Suomen kannalta kriittisiä. Kuva: Mauri Ratilainen

Oliko Kemiran hengityssuojainvalmistuksen myynti vuonna 2000 suurikin huoltovarmuusvirhe, kun amerikkalaisyhtiö lopetti Vaasan tehtaan 15 vuotta myöhemmin?

Tämän päivän hengityssuojainkeskustelun näkökulmasta se näyttää valtavalta virheeltä, josta on jo huudettu vastuuseen silloista valtionyhtiöministeri Sinikka Mönkärettä (sd., nyk. Lainsaari). Ja varmaan vastuuta vieritetään pian myös myyntipäätöksen aikaiselle pääministerille Paavo Lipposelle (sd.). Olihan Kemira tuolloin valtionyhtiö, jossa valtion omistus oli yli 50 prosenttia.

Suomessa alkaa koronakriisin hieman laannuttua keskustelu, millaista huoltovarmuutta tässä maassa tarvitaan.

Vastakkain on ainakin kaksi näkemystä. Toisen mukaan pitää olla likimain täydellisesti omavarainen, koska Kiinasta saa vain epäkurantteja hengityssuojaimia.

Toinen ääripää muistuttaa, että sellainen omavaraisuus maksaa. Joudutaan pitämään yllä kilpailukyvyltään kannattamatonta tuotantoa. Se on vastoin talousteorian suhteellisen edun periaatetta, jossa kukin kansantalous keskittyköön sellaiseen tuotantoon, jossa se on hyvä.

Rakentuu neljän periaatteen varaan

Suomen nykyinen huoltovarmuuslinjaus löytyy valtioneuvoston päätöksestä vuoden 2018 joulukuulta. Sen mukaan huoltovarmuus rakentuu neljän periaatteen varaan: kansainväliset markkinat, oma monipuolinen teollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukykyinen kansantalous.

Saman periaatepäätöksen seuraavassa lauseessa on ideologinen ydin: tukeudutaan toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin.

Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtava tutkija Harri Mikkola oli yksi kirjoittajista, kun UPI kolme vuotta sitten perusteellisesti arvioi huoltovarmuuden muutoksen suuntaa.

Nyt siis poliitikot joutuvat valitsemaan, palataanko kylmän sodan aikaiseen ajatteluun: varaudutaan pahimpaan ja selvitään yksin. Se oli vallitseva ideologia aina 1990-luvulle saakka.

Vai jatketaanko vuoden 2018 huoltovarmuuslinjauksella, jossa omavaraisuuden rinnalla tukeudutaan kansainvälisen järjestelmän keskinäisriippuvuuksiin.

Kun asiaa kysyy Harri Mikkolalta, vastaus on, että kansainväliset hankintaverkostot ovat Suomen tapaisen avoimen talouden ratkaisu.

– Ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa. Suomi hyötyy kansainvälisistä verkostoista, mutta niihin sisältyy aina myös riski.

Kotimaista osaamista sekä vaihtoehtoja

On olemassa myös vaihtoehto, joka lähtee täydellisestä omavaraisesta iskunkestävyydestä. Se tarkoittaa kansainvälisen työnjaon näkökulmasta päällekkäisen tuotannon ylläpitämistä, mikä on epätaloudellista.

Silloin ei ole kyse vain hengityssuojaimia valmistavasta tehtaasta, vaan esimerkiksi kemikaalien, koneiden ja laitteiden ja jopa perusrakennustarvikkeiden tuotannon käynnistämisestä.

Kun valtioneuvoston päätöksessä puhutaan vakaasta julkisesta taloudesta ja kilpailukykyisestä kansantaloudesta, nämä ratkaisut eivät niitä tavoitteita edistä.

Ideologisesti kirkkaiden ääripäiden väliin mahtuu tietysti niiden sekoitusten kirjo.

– Tulevaisuudessa tarvitsemme paitsi kotimaista huoltovarmuusosaamista ja varmuusvarastoja, myös varajärjestelminä vaihtoehtoisia hankintalähteitä tai toimitusreittejä. Tehottomuuden hyväksyminenkin saattaa olla tarpeen, Mikkola arvioi.

Kemira teki hyvät kaupat

Palataan vielä Kemiran suojaintehtaan myyntiin.

Kemira sai myynnistä hyvän hinnan, 17 miljoonaa dollaria. Se oli enemmän kuin Kemira Safetyn liikevaihto. Myyntivoittoa tuli 12 miljoonaa dollaria.

Myynti oli vain pieni osa Kemiran keskittymisestä sellaisten tuotteiden tekoon, jossa se oli oikeasti hyvä. Kauppa noudatti talousteorian mukaista suhteellisen edun periaatetta.

Kemira teki siis hyvät kaupat. Mutta tekikö joku muu virheen, koska ei estänyt kauppaa?

Synty sota-ajan kokemuksissa

Suomalaisen huoltovarmuusajattelun juuret ovat sota-aikaan varautumisessa. Uhkakuvana oli, että Suomi joutuu mottiin, jossa sen väestö pidetään omavaraisesti hengissä.

Sittemmin sotilaallisten kriisien rinnalle ovat nousseet muut yhteiskuntaa vavisuttavat kriisit: hybridivaikuttaminen, terrorismi, luonnonkatastrofit, ympäristöonnettomuudet ja ilmastonmuutos. Vuonna 2017 mukaan tuli pandemia.

Esimerkiksi tuontipolttoaineita varmuusvarastoidaan vähintään 5 kuukauden tarvetta varten, leipäviljaa 6 kuukauden tarvetta varten. Pandemiaan varautuminen tarkoittaa kykyä hoitaa suomalaisten terveydenhuolto tilanteessa, jossa 35 prosenttia väestöstä sairastuu 8 viikon aikana.

Uusimmat

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic