Uutiset

Ollaanko naapureita? Kuukauden päästä!

Jussi Niinimäki ja Johan Saarni tuntevat toisensa saman työpaikan kautta. Kerran aivan muussa yhteydessä tuli puheeksi, että molemmat olivat hakeneet tonttia Porin Asuntomessuilta. Lopulta paljastui, että tontit 32 ja 33 aivan messualueen laidassa tulivat Niinimäen ja Saarnin perheille.

-Kieltämättä ihmetys oli suuri, kun huomattiin, että yhteisten työvuosien jälkeen meistä tulee melkoisen tuurin kautta naapureitakin, miehet kertovat.

Heidän puolisonsa eivät tunteneet toisiaan aikaisemmin, mutta yhteisten kokemusten myötä Ida Niinimäen ja Anniina Nurmisen välille on rakentunut naapuriystävyys. Rakennusaika teki hyvän pohjatyön, mutta lujaksi sauman teki lopullisesti osittain päällekkäin mennyt raskausaika.

-On oikeasti aika hienoa suunnitella tulevaisuutta sen mukaan, että lapset voivat leikkiä yhdessä, Nurminen toteaa.

-Nyt muuten vasta huomasin, että miehethän voivat kulkea samalla kyydillä töihin. Vievät lapsetkin samalla hoitoon, Ida Niinimäki suunnittelee.

Erilaisesta rakennustavasta johtuen naapureiden rakennustyöt ovat edenneet hieman eri tahtiin. Niinimäkien Villa Hohde eli messukohde numero 32 aloitti työt koko messualueen ensimmäisenä marraskuussa 2016, sillä pariskunta on tehnyt itse paljon. Saarnin ja Nurmisen Villa Vaskin eli messukohde numero 33:n tontilla elettiin pitkään hiljaiseloa talopaketin tuloa odotellessa. Viimeiset kuukaudet naapurukset ovat painaneet töitä samassa tahdissa.

-Kieltämättä on käyty lainaamassa työkaluja ja huikkaamassa kantoapua puolin ja toisin, Johan Saarni naurahtaa.

-Aina on voinut kysyä mitä tahansa. Kun edetään samaa tahtia ja näkee naapurissa sähkömiehen, voi jopa mennä nykäisemään hihasta, että tuletko käymään meilläkin, Jussi Niinimäki muistelee rakennusaikoja.

Messualueelle rakentamisessa on omat kommervenkkinsä, joten samassa veneessä olo laittaa melkein puoliväkisin tutustumaan naapuriin. Todellinen naapurisopu mitataan kuitenkin vasta elokuussa Asuntomessujen jälkeen, kun yhteiselo alkaa oikeasti.

-Kaikki ovat tässä tilanteessa samaan aikaan. Jos rakentaisi johonkin muualle, ei tällaista yhteisöllisyyttä välttämättä rakentuisi. Päinvastoin, voisi tulla vähän ulkopuolinen olo, ja pelkäisi aiheuttavansa vaivaa.

Vaivan aiheuttamisen pelko on nelikon mielestä suomalaisten perisynti. Somessa ollaan hyvinkin aktiivisia, mutta sitten ei kuitenkaan tunneta niitä lähimpiä ihmisiä seinän takana.

-Rajojen kunnioittaminen on tiukassa. Ja se on opittu tapa. Kun itse muutin Forssasta Savoon opiskelemaan ja vein lämpimäisiä naapureille, oli ihmetys aika suuri, puolin ja toisin, Ida Niinimäki toteaa.

-Hetkinen, missä meidän lämpimäiset on, Nurminen kysyy.

-Katsotaan sitten, kun muutetaan. Eiköhän me jotain keksitä!

Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa näkee asuntomessualueen naapurisuhteissa paljon mahdollisuuksia. Hän vertaakin messualuetta yhteisöllisyydessä entisajan kyliin.

-Kyseessä on mahtava ja jopa hieman muusta rakentamiskulttuurista poikkeava ilmiö. Messualueella rakentaminen tapahtuu samassa aikataulussa, eletään samoja tilanteita ja vertaistuen mahdollisuudelle annetaan paljon painoa.

Yksi syy sille, että messualueella rakentuu hyvää naapuruutta, on Oulasmaan mukaan se, että kyseisellä alueella kaikki aloittavat alusta, eikä taustalla ole historian tuomia rasitteita.

-Tilanne myös luo enemmän rohkeutta ja mahdollisuuksia kysyä naapurilta apua. Jokaiselle tulee väistämättä tällainen tilanne eteen. Samassa veneessä olo vähentää myös yksinäisyyden tunnetta.

Oulasmaa toteaa yksinäisyyden olevan painolastina joka viidennellä joskus ja joka kymmenennellä usein. Ennen vanhaan kyläyhteisöissä kynnys avun pyytämiseen naapurilta oli matalampi. Tuolloin piti myöntää itselleen, että yksin ei tulla toimeen ja apua tarvitaan selviytymiseen.

-Meillä suomalaisilla on ikävä tarve ja ominaisuus pitää ulospäin hyviä kulisseja yllä, vaikka kotona voi olla rajua syrjäytymistä tai jopa perheväkivaltaa.

Raskaassa elämäntilanteessa tai ilman tukiverkkoa oleva yksinhuoltaja tai vaikeasti liikkumaan pääsevä vanhus voi ajautua syvempään murheeseen ilman naapurien apua.

-Kuinka korvaamaton apu onkaan naapuri, joka voi silloin tällöin katsoa lapsen perään tai auttaa painavissa kauppaostoksissa. Yksinäistä tervehtivä naapuri voi olla jopa päivän pelastus, sillä tuolloin toinen on tullut nähdyksi.

Vaihdantatalous, jossa ei liiku raha, on suomalaisille vaikea ilmiö. Palveluksen velkaa jäämisen mahdottomuus painaa vaakakupissa niin paljon, että aina ei haluta edes ottaa apua vastaan.

-Jopa lämpimäisen tarjoaminen voi olla ylitsepääsemätön tilanne, ja sen koetaan tuovan pakon vastapalvelukselle. Tällaisesta ei kannata kokea huonoa omaatuntoa, sillä luonnollisia takaisinmaksumahdollisuuksia tulee varmasti, Oulasmaa lohduttaa.

Naapurin avuliaisuutta ei kuitenkaan pidä käyttää tylysti hyväkseen tai tehdä keinotekoista vastapalvelusta. Hyvät ja toimivat naapurisuhteet tuovat energiaa ja turvaa, kun taas kärhämä ja väittely vievät.

Naapuruus on erilaista kerrostalossa tai omakotitalossa.

-On rikkaus, jos itsellä on kokemusta naapurina olosta useammassa eri asumismuodossa. Silloin osaa olla hyvä naapuri.

Tutustu, mutta älä provosoidu

Etenkin kerrostaloissa jäädään helposti omiin poteroihinsa, sillä naapuruus vaatii hieman tutustumista.
Ruotsinkielisellä rannikkoalueella yhteisöllisyys on erilaista kuin muualla Suomessa.
Naapureita voivat erottaa paitsi konkreettiset raja-aidat, myös näkymättömät, oman reviirin rajat. ”Annetaan muiden olla rauhassa, ollaan vaan omissa oloissa.”
Kaikissa naapuririidoissa on mukana sosiaalinen puoli. Mikäli sitä ei käsitellä eikä yhteisymmärrys lisäänny, on todennäköistä, että uusi riita käynnistyy aivan pienestä.
Ekstrovertti…ja introvertti
Oman tilan tarve on eri ihmisillä hyvin erilainen.
Naapuruus voi olla vaikeaa, jos rajanaapureina ovat introvertti ja ekstrovertti.
Introvertti: Sisäänpäin suuntautunut, viihtyy omissa oloissaan. Varautunut ja hiljainen, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen on raskasta.
Ekstrovertti: Ulospäin suuntautunut, kaikkien kanssa toimeen tuleva. Eloisa ja seurallinen, impulsiivinen keskipiste.
Ärsyttävä asia…paisuu riidaksi
Pieni asia voi muuntua isoksi, jos siihen antaa mahdollisuuden.
Vuosikausia kestävä nokittelu voi saada alkunsa esimerkiksi siitä, kun naapurin puolella oleva omenapuu kehtaa pudottaa tuotoksiaan sinun puolellesi
Mitä jos et ärsyyntyisi asiasta? Haittaako se oikeasti paljon? Vai ärsyttääkö naapuriasi se, että periaatteessa syöt hänen omeniaan?
Älä heittele omenoita takaisin naapurin puolelle tai leikkaa oksia rajusti kiukuspäiten.
Käy kysymässä, saako pudokkaista leipoa piirakan ja kahvitella sitten yhdessä sen ääressä?
Voitaisiinko yhdessä leikata omenapuuta niin, että oksia ei tulisi sinun puolelle?

Asiasanat

Uusimmat