Onko Björn Wahlroos oikeassa väittäessään, että paperikoneita suljetaan? – Paperiteollisuuden alamäki jatkuu Euroopassa eikä loppua näy

Paperiteollisuuden alamäki jatkuu Euroopassa eikä loppupäätä näy.

Kysyntä on vähentynyt liki 10 prosentin vauhtia jo useamman vuoden ajan. Median kulutuksen ja mainonnan digitalisoituminen rokottaa rankasti kaikkien painopaperilaatujen kulutusta.

Alamäki on miljoona tonnia vuodessa. Se tarkoittaa kolmesta neljään paperikonetta vuodessa.

Pellervon taloustutkimus arvioi viime syksynä, että ylikapasiteetti Euroopassa hellittäisi hetkeksi, kun Stora Enson ilmoitti lopettavansa Oulussa hienopaperin tuotannon ja UPM Raumalla yhden aikakauslehtipaperikoneen.

Se ei ehkä riitä.

Siinä mielessä UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on oikeassa, että paperikoneita menee kiinni ja suomalaisetkin yhtiöt niitä saattavat sulkea. Wahlroos kommentoi asiaa Ylen Ykkösaamussa lauantaina.

Suomeen rakennettu uusi paperikone viimeksi yli 20 vuotta sitten

Euroopassa on vielä 1 255 paperikonetta. Alan etujärjestön Cepin tilastojen mukaan niitä oli viime vuonna viisi enemmän kuin edellisenä vuonna.

Suunta on kuitenkin selvä. Vuodesta 2000 alkaen joka kolmas Euroopan paperikoneista on suljettu.

Kuka muistaa, milloin Suomeen on rakennettu viimeksi paperikone?

Vuonna 1998 UPM rakensi aikakauslehtipaperia valmistaneen paperikoneen Raumalle. Se oli kapasiteetiltaan jättimäinen, 400 000 tonnia lwc:tä valmistava maailman suurin paperikone. Kone modernisoitiin vielä vuonna 2004, mitä voidaan pitää tuoreimpana merkittävänä paperikoneinvestointina.

Rauma oli vielä 2000-luvulla Oulun kanssa johtava paperitehdaspaikkakunta. Molemmissa tehtiin noin miljoona tonnia paperia – sattumalta juuri sama määrä, minkä verran kysyntä Euroopassa juuri nyt vuosittain laskee.

Kehityksen kuva on, että Oulussa paperituotantoa ei enää ole ja Raumallakin huippuajoista ovat jäljellä enää rippeet.

Suomessa alan työllisyydenkin kehitys on eurooppalaista heikompi. Työvoima ei ole vuosikausiin lisääntynyt, kun Cepin jäsenyritykset kykenivät kehumaan vuonna 2018 peräti 2 000 uudesta työllisestä.

Paperin kysyntä kyllä maailmassa kasvaa – Aasiassa. Se on suomalaisille paperitehtaille vain 10 prosentin markkina. Eurooppaan tuotannosta menee liki 60 prosenttia.

Aasia ei ole kuitenkaan suomalaiselle metsäteollisuudelle merkityksetön alue. Se imee erityisesti sellua, mutta myös kartonkia. Liki puolet suomalaisten sellutehtaiden kahdeksan miljoonan tonnin tuotannosta menee, paitsi jäljellä oleviin kotimaisiin paperikoneisiin, selluna Aasiaan.

Onko metsäteollisuus auringonlaskun ala? On ja ei ole.

Suomalaiset ovat paperitehtailijoina maailman huippua. Täällä on osattu alan teknologia ja sitä kautta tehokas tuotanto. Ne taidot eivät kuitenkaan auta, kun paperin kulutus kerta kaikkiaan vähenee.

Sama huippuunsa viritetty teknologinen osaaminen on selluntuotannossa. Esimerkiksi Kuopioon suunniteltu Finnpulpin sellutehdas olisi ollut maailman suurin ja ilmeisesti myös tehokkain selluntuotantoyksikkö.

Tehtaan puuhamiehet ajattelivat sijainnin vesireittien äärellä olevan erinomainen. Raakapuuta olisi voinut ajaa vaikka mistä, jos hinta ja saatavuus Suomessa olisi vaikeutunut. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin tyrmäsi tehtaan ympäristöluvan.

Auringonlasku metsäteollisuudelle voi kuitenkin koittaa, ellei se kykene massamittakaavassa kehittämään korkean jalostusarvon tuotteita.

Jos metsäteollisuus aikoo pärjätä hiilinielukeskustelussa, sen on kyettävä tarjoamaan sellaisia tuotteita, joilla voidaan korvata ilmaston kannalta haitallisempien materiaalien käyttöä.

Tässä kisassa työmarkkinaosapuolten kannattaisi kiky-tunneista kiistelyn sijaan keskittyä miettimään, miten alan hyväksyttävyys nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä saadaan nykyistä paremmaksi.