Uutiset

Pakolaispaineessa reaalipolitiikka korvaa periaatteet – Yhden maan ongelmasta ei haluta kaikkien ongelmaa

Siirtolaisvirtojen ohjailu on tehokas hybridivaikuttamisen keino. Sekä Kreikan pakolaistilanne että tilanne Suomen itärajalla 2015 osoittavat, että EU:n yhteisestä ulkopolitiikasta huolimatta ulkorajavaltiot joutuvat ratkomaan kriisin akuuteinta vaihetta itse, kirjoittaa Lännen Median uutispäällikkö Jussi Orell.
Kuva: Joel Maisalmi
Kuva: Joel Maisalmi

Pakolaistilanne Turkin ja Kreikan rajalla maaliskuussa 2020: Kreikan rajaviranomaiset torjuvat turvapaikanhakijoiden pääsyä rajan yli voimakeinoin kyynelkaasun ja kumiluotien avulla. Maa kieltäytyy väliaikaisesti käsittelemästä turvapaikkahakemuksia.

Euroopan unioni julistaa tukevansa ahdingossa olevaa jäsenmaataan taloudellisesti ja rajaturvallisuusvirasto Frontexin kautta lähetettävällä lisätyövoimalla. Kreikkaa kehotetaan noudattamaan ihmisoikeussopimuksia, mutta samaan aikaan EU-maat pitävät sormiaan ristissä, ettei raja ala vuotaa. Silloin yhden maan ongelmasta tulisi kaikkien ongelma.

Turkki on haluton ottamaan liikkeelle lähteneitä tai lähetettyjä pakolaisia takaisin. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehottaa Kreikkaa ”avaamaan portit” ja päästämään muun muassa Syyriasta ja Afganistanista tulevat turvapaikanhakijat syvemmälle Eurooppaan. EU:n ja Turkin pakolaissopimus natisee liitoksistaan Erdoğanin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin neuvotellessa Brysselissä.

Tilanne Turkin ja Kreikan rajalla tuo mieleen Eurooppaan kohdistuneen siirtolaisaallon syksyllä 2015. Osansa siitä sai myös Suomi. Tämänhetkistä tilannetta on verrattu tilanteeseen Itärajan pohjoisilla rajanylityspaikoilla Venäjän testatessa Suomen valmiutta hoitaa turvapaikanhakijoiden äkillistä massailmestymistä rajoille.

Nykyisessä ja silloisessa tilanteessa on sekä samankaltaisuuksia että eroja. Yhteistä tapauksille on pyrkimys hybridivaikuttamiseen. Siirtolaismassoja liikuttelemalla voidaan tehokkaasti aiheuttaa hämmennystä vastaanottajan rajalla. Yhteistä on myös se, että Euroopan yhteisestä ulkopolitiikasta huolimatta päävastuu akuutin tilanteen hoitamisesta jää rajavaltiolle itselleen.

Eroja on viranomaisten toimintakulttuurissa. Kreikan lämmössä rajavartijankin veri näyttää kuohahtavan nopeammin kuin pohjoisen koleudessa. Eroja on myös maahan pyrkivien määrässä, mikä voi osaltaan selittää kreikkalaisten matalaa kynnystä voimankäyttöön.

Pääministeri
Sanna Marin (sd.) muistutti pääministerin haastattelutunnilla Ylellä sunnuntaina, että myös Suomella on mahdollisuus sulkea rajansa väliaikaisesti, jos tilanne esimerkiksi itärajalla eskaloituisi uudelleen.

Presidentti Sauli Niinistö viittasi tällaiseen skenaarioon vieraillessaan Iissä viime viikolla.

– Kun kuuntelee Venäjän rajaviranomaisia, he kertovat, ja osin Suomen rajaviranomaiset sen vahvistavat, että aika paljon tulokkaita olisi. Venäjä pysäyttää nyt heitä. Onpa kuullut kerrottavan reitittäjistäkin, jotka kartan ja kompassin kanssa katselevat, mistä löytyisi isommalle väelle reitti Suomeen Venäjän kautta, Niinistö totesi Kalevan mukaan.

Tilanne itärajalla tuli 2015 syliin niin nopeasti muutenkin sekavassa tilanteessa, että periaate EU:n yhteisestä ulkopolitiikasta sai väistyä reaalipolitiikan tieltä. Suorat neuvottelut itänaapurin kanssa tulppasivat tulijavirran, mutta samalla Venäjä sai mitä halusi. Suomi taipui hoitamaan asian kahdenvälisesti, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.

jussi.orell@lannenmedia.fi

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic