Uutiset

Palkittu ohjaaja arvostelee Oscareita – teki erikoisen kunnianosoituksen 100-vuotiaalle Suomelle

Juho Kuosmanen

tuskin valvoo ensi yönä. Kun televisiosta näytetään Oscar-gaalaa, Suomen Oscar-ehdokkaan

Hymyilevän miehen

ohjaaja on kotonaan.

– En ole koskaan katsonut varsinaista lähetystä enkä varmaan katso nytkään.

Hän ei harmittele sitä, että maailman kuuluisin punainen matto meni ohi suun.

Hymyilevä mies

ei myönteisistä ennakkoarvioista huolimatta mahtunut lopulliseen vieraskielisen elokuvan Oscar-listaan.

– Mahtavaa se olisi ollut, mutta matkan varrella alkoi ymmärtää, miten homma toimii. Amerikkalainen touhu näyttäytyi tosi räikeänä.

Kuosmanen viittaa rahasummiin, joita Oscar-kampanjointiin käytetään. Hänen mukaansa ne ovat “tolkuttomia”.

– Tuntui, että meilläkin oli hyvä budjetti, mutta joillakin muilla se oli varmaan 20-kertainen.

Muutaman vuoden takaa Kuosmanen tietää Oscar-palkitun elokuvan, jonka mainoskampanjabudjetti oli kaksi miljoonaa. Se on puoli miljoonaa euroa enemmän kuin

Hymyilevän miehen

tekobudjetti.

Kuosmaselle Oscar-kampanjointi osoitti sen, miten yliarvostettu palkinto on.

– Varsinkin kun ulkomaisen elokuvan arvostus siellä ei ole niin iso kuin miltä täältä näyttää.

Vieraskielisten elokuvien lopullinen lista ei myöskään Kuosmasta vakuuttanut.

– Jos siinä olisi ollut minun mielestäni vuoden parhaat elokuvat, olisin ehkä katkerampi, kun en itse ole mukana.

– Toisaalta kaikki mielipiteet, jotka minulla oli jo ennen kuin olin itse ehdolla ja tipuin, kuulostavat nyt katkeralta puheelta, Kuosmanen naurahtaa.

Kuosmasen mielestä viime vuoden paras elokuva – jos

Hymyilevää miestä

ei lasketa – oli saksalainen

Isäni Toni Erdmann.

– Ehkä tärkein elokuva oli italialainen dokumentti

Fuocoammare – tuli merellä.

Lyhytelokuvassa possu ja pontikkapannu

Kuosmanen on parhaillaan uusien töiden touhussa. Hän kuvasi viime viikonloppuna lyhytelokuvaa salaviinanpolttajista juurillaan Kokkolassa. Kuvauspaikalla Ykspihlajan satamassa toimi 1960–70-luvuilla Puomibaari-niminen salakapakka.

– Ihmiset käyttivät laivan mastopuomia penkkinä, istuivat iltaa ja juopottelivat, kertoo Kuosmanen.

Lyhytelokuva on Tampereen Loud Silents -mykkäelokuvafestivaalille tilattu teos. Kuosmanen tekee uusiksi Suomen ensimmäisen näytelmäelokuvan, vuonna 1907 ilmestyneen

Salaviinanpolttajat.

Alkuperäinen elokuva oli täysi farssi. Hupaisalta vaikuttaa kuvausten perusteella Kuosmasenkin versio. Se sisältää muun muassa elokuvassa näyttelevän

Juha Hurmeen

päälle kakkivan possun ja kansanperinteen mukaisesti rakennetun viinanpolttolaitoksen.

Kokkolalainen metallialan ammattilainen

Robert Vikman

on rakentanut pontikkapannun traktorin jauhomyllystä peräisin olevasta pellistä. Oikeasti laitteella ei kuitenkaan voi viinaa valmistaa.

– Ettei tule sanomista, toteaa Vikman.

Lyhytelokuvan ohessa Kuosmanen kirjoittaa seuraavaa pitkää elokuvaa. Toisin kuin 1960-luvulle sijoittuneessa

Hymyilevässä miehessä

, siinä liikutaan nykyajan Suomessa. Kuosmasen mukaan elokuva kuvataan neljään eri aikaan. Kuvaukset päästään aloittamaan ehkä ensi vuonna.

– Toivottavasti siitäkin tulee hauska. Vielä on aika paljon kirjoittamista ja mietittävää.

Lyhytelokuva on ohjaajalle eräänlainen hengähdystauko. Tuntui, että projekti “auttaa pitämään kiinni itselle tutussa tekemisessä”.

– Veikkaan, että tämä on terveempi kehitys kuin se, että olisin heti tehnyt jotain isompaa ja kalliimpaa. Pääsee ylipäätään heti kuvaamaan ja tekemään jotain. Ei vaadi monen vuoden kehittelyä, joka vetää lopulta vähän vakavaksi, synkäksikin.

Lyhytelokuva on myös kuosmasmainen kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle. Sitäkin enemmän sillä halutaan juhlistaa 110-vuotiasta suomalaista elokuvaa.

Elämä muuttui kahdelta osin

Hymyilevä mies

vei Kuosmasta elokuvafestivaaleille ympäri maailman. Välillä oli kuukausia, jolloin hän vietti kotona vain muutaman päivän. Työryhmä piti helmikuuta takarajana elokuvan kanssa reissaamiselle. Nyt Kuosmasenkin on ollut jo pakko sanoa ei vähän kaikelle, jotta saisi joskus seuraavan elokuvan tehtyä.

– Matkoilla ei ole pystynyt kirjoittamaan niin paljon kuin olin luullut.

Joitakin matkoja on vielä tulossa, mutta elokuvafestareiden vuosikiertokin on vähitellen alkamassa alusta.

Kuosmanen kertoo saaneensa kansainvälisiä yhteistyötarjouksia. Mikään niistä ei ole kuitenkaan “oikeasti innostanut”.

– Ei ole intoa lähteä tekemään ulkomaille vain siksi, että pääsisi tekemään ulkomaille.

Kuosmanen ei kuitenkaan sulje pois ajatusta mahdollisuudesta englanninkieliseen elokuvaan tulevaisuudessa.

– Television puolella olisi helpompi kokeilla englanninkielistä. Elokuva on niin herkkää hommaa, joka vaatii henkilökohtaisen motiivin.

Muuttiko

Hymyilevän miehen

menestysvuosi ohjaajan elämän?

Kuosmasen mukaan lähinnä kahdelta osin: aikataulut töiden suhteen ja painoarvon elokuvaohjaajana.

– Luulen, että tulevien töiden rahoitus on helpompi saada kasaan.

Taiteellinen menestys ei kuitenkaan jalostunut Hollywood-tyyppiseksi taloudelliseksi yltäkylläisyydeksi. Kuosmanen arvelee elävänsä

Hymyilevällä miehellä

ehkä muutaman kuukauden tänä vuonna.

– Emme ole tehneet koontia. Ulkomaan myynnistä on tullut jonkin verran rahaa, mutta siitä on maksettu provikkaa näyttelijöille, kuvaajalle ja käsikirjoittajalle.

Festareilla Kuosmanen on tavannut ihmisiä, jotka ovat puhuneet viiden miljoonan ohjaajapalkoista. Kuosmanen on mielessään hämmästellyt, että “ai tuollainenkin maailma on olemassa”.

– Siihen maailmaan on varmaan olemassa eri henkilöt.

Kuosmanen ei ole saanut yhtään apurahaa Cannes-voiton jälkeen.

– Olen hakenut 5–6 paikasta rahaa taiteelliseen työskentelyyn. Olin luullut, että hakeminen helpottuisi, mutta ei palkinto tehnyt mitään automaattiseksi.

Kuosmanen vilahti pikkuroolissa myös vastikään Berliinissä juhlitussa

Aki Kaurismäen

Toivon tuolla puolen

-elokuvassa. Esiintymispalkkioksi herui kaksi elokuvalippua.

– Elokuvalippu on aika yleinen korvaus elokuva-avustajille, Kuosmanen kertoo.

Asiasanat

Fingerpori

comic

Uusimmat