Uutiset

"Pormestarimalli politisoi kaiken ja ontuu yhä pahemmin levitessään keskisuuriin kaupunkeihin" – Kari Häkämies vetäisi jarrusta pätevän johtamisen varmistamiseksi

Entinen sisäministeri, kaupunginjohtaja, valtuustoryhmän puheenjohtaja ja poliitikko Kari Häkämies on ollut useammassa kuntatehtävässä kuin juuri kukaan. Haastattelussa Häkämies esittää pormestarimallia koskevat teesinsä kokemusten pohjalta
– Pormestarin operatiivinen johtaminen on aivan eri asia kuin poliittinen johtaminen. Lajeilla on eroa kuin naisten sadan metrin aitajuoksulla ja miesten kuulantyönnöllä, Kari Häkämies sanoo. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Ainakin kovin pormestaribuumi näyttää toistaiseksi taittuneen, sillä maamme suurimmissa kaupungeissa ratkaisu pormestarin ja kaupunginjohtajan välillä on tehty. Pormestari johtaa Suomessa kuutta kuntaa, eikä huhtikuun kuntavaalien jälkeen tähän joukkoon ole liittymässä muita uusia kuin Turku.

Pormestari on poliittinen luottamushenkilö, jollainen johtaa siis jatkossa Helsinkiä, Tamperetta ja Turkua. Muissa suurimmissa kaupungeissa – Espoossa, Vantaalla ja Oulussa – ykköspaikalla on ainakin toistaiseksi normaalein pätevyyskriteerein valittava virkamies eli kaupunginjohtaja.

Pormestarimallilla on haettu vallalle kasvoja. Ennen vaaleja puolueiden lupauksena äänestäjälle on, että valtuusto valitsee tehtävään vaaleissa eniten ääniä saaneen ryhmän pormestariehdokkaan. Laki ei kuitenkaan tähän velvoita, ja monenlaiset pelikuviot ovat mahdollisia vaalien jälkeen.

Kummankin valintaan – sekä pormestarin että kaupunginjohtajan – liittyy yleensä poliittisia intohimoja, mutta pormestarimalliin suhtautuminen aiheuttaa myös jakolinjoja puolueiden sisälle.

Monipuolisen kokemuksen kuntakentältä kerännyt Kari Häkämies kuuluu niihin, jotka varoittavat hullaantumasta pormestarimalliin. Hänen mielestään Turun uudistuksen jälkeen kannattaisi painaa jo jarrua.

Häkämies väittää, että pormestarimalli aiheuttaisi yhä pahenevia ongelmia alle 150 000 asukkaan kaupungeissa, jollaisia kaikki kuutta isointa pienemmät kaupungit meillä ovat. Kuntapoliitikon ja operatiivisen johtajan roolit menisivät sekaisin. Valtaa keskittyisi pormestarille, jonka varjossa muiden puolueiden apulaispormestarit pahimmillaan haahuilevat vailla toimivaltaa. Pormestariksi olisi vaikea löytää kunnon ehdokkaitakaan.

Häkämiehen mukaan pelkissä kunnan luottamustehtävissä ei pormestariksi pätevöidy, mutta hyväkin organisaatiojohtaja menettää pormestarina nopeasti yöunensa ilman tottumusta politiikan toimintatapoihin.

Mikä on apulaispormestarin tarkoitus?

Häkämies tietää, että moni on hänen kanssaan eri mieltä omassa kokoomuspuolueessa. Sosiaalidemokraateista löytyy pormestarin kannattajia, eikä kaupunginjohtaja liene suosituin vaihtoehto vihreissäkään.

Nykyinen Varsinais-Suomen maakuntajohtaja korostaa, ettei hänellä ole pormestariasiassa puoluepoliittisia tavoitteita eikä hän ole enää pyrkimässä mihinkään ”syntymäaikansa takia”. Vielä vähemmän hän haluaa sotkeutua Turun pormestarin valintaan.

Häkämies sanoo puhuvansa, koska kuntien johtamiseen tässä maassa on ehtinyt tulla ”jonkin verran perspektiiviä”.

– Olen ollut 15 vuotta kaupunginvaltuutettu. Olen ollut valtuustoryhmän puheenjohtaja, valtuuston varapuheenjohtaja, sairaanhoitopiirin varapuheenjohtaja, kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsen, kahden kunnan kunnanjohtaja, yhden kaupungin hallintojohtaja, yhden kaupunginjohtaja, ministeri kuntaministeriössä, aluehallintoviraston kuntavalvoja ja kuntayhtymän palveluksessa oleva maakuntajohtaja, Häkämies virnistää.

– Olen ollut virkaholhooja, joka on varmaan kunnassa alin ammatti, ja sitten kaupunginjohtaja, joka on ylin.

Pormestarimallia Häkämies ruotii myös dekkarikirjailijana. Maaliskuussa CrimeTimelta ilmestyvä Pormestaripainajainen sijoittuu Turkuun, koska siellä ei ole tähän mennessä ollut pormestareita. On hyvä, ettei tarina henkilöidy, kun ruumiita tulee. Sitä kirjailija varoo paljastamasta, onko vainaja tai murhaaja tarinassa itsensä mahdollisena uutena pormestarina näkevä kuntapoliitikko.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Juristitaustainen Kari Häkämies on ehtinyt moneen. Hän on toiminut Kuopion kaupunginjohtajana sekä kunnanjohtajana Hämeenkyrössä ja Pyhtäällä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Juristitaustainen Kari Häkämies on ehtinyt moneen. Hän on toiminut Kuopion kaupunginjohtajana sekä kunnanjohtajana Hämeenkyrössä ja Pyhtäällä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen Juristitaustainen Kari Häkämies on ehtinyt moneen. Hän on toiminut Kuopion kaupunginjohtajana sekä kunnanjohtajana Hämeenkyrössä ja Pyhtäällä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Häkämies esittää Lännen Median haastattelussa teesinsä ja perustelee.

1. ”Pormestarimalli politisoi vähän kaiken”

– Ensinnäkin malli rikkoo sen pyhän periaatteen, että on poliittiselle johdolle lojaali virkamiehistö ja sitten poliitikot, jotka päättävät: valtuusto ja hallitus. Nämä menevät sekaisin, ja se politisoi vähän kaiken.

– Tapahtuu merkittävä vallan keskitys, kun pormestari esittelee suoraan esimerkiksi budjetin ja kuntastrategian. Ja pienimmissä kunnissa on ihan hullutusta, jos pormestari esittelee kaikki asiat itse.

– Aidostihan kokemusta on kahdesta isosta vertailukohteesta, Tampereelta ja Helsingistä. Tampereella kaikilla pormestareilla on ollut vähemmän puoluepoliittinen rooli kuin Helsingissä. Tampereen pormestarit ovat olleet hyvin kaupunginjohtajamaisia. On syytä kysyä, eikö silloin olisi parempi pitää kaupunginjohtajajärjestelmää, johon Tampereen kokoinen kaupunki saa varmuudella aina hyviä hakijoita?

2. ”Tarpeeksi hyviä ehdokkaita vaikea löytää”

– Edes isoissa kaupungeissa puolueilla ei ole asettaa tarpeeksi mittavia pormestariehdokkaita. Jopa Helsingissä pormestariksi on ehdolla henkilöitä, jotka eivät olisi voineet hakea Helsingin kaupunginjohtajan virkaan.

– Voidaan tietysti sanoa, että pormestari onkin poliitikko. Silti hän vastaa ihan samoista asioista ja jopa suuremmassa määrin kuin kaupunginjohtaja. Onko tosiaan niin, että suurempaa valtaa käyttävälle pormestarille voidaan asettaa vähemmän pätevyysvaatimuksia kuin kaupunginjohtajalle?

– Ongelmana on, mistä tarpeeksi päteviä ja ehdolle asettuvia ihmisiä löydetään. Suuressa kaupungissa pormestariksi valitulle ei ole lainkaan varmaa, että tehtävästä tulee ura. Valta voi vaihtua neljän vuoden päästä. Esimerkiksi elinkeinoelämästä pormestariksi hyppäävälle paluuta ei todennäköisesti ole. Kun on kerran ottanut poliitikon kaavun harteilleen, se on ikuinen.

– Näin päädytään helposti kunnan palveluksessa oleviin henkilöihin tavalla tai toisella. Tai meille voi syntyä muiden pohjoismaiden tapaan ammattimaisia kuntapoliitikkoja, jotka kuntapolitikoivat myös elääkseen. Siinä hämärtyy luottamushenkilön rooli, kun kyse on samalla omasta leivästä.

– Vähän säälittävää on, kun isoissakin kaupungeissa on aivan tuntemattomia pienten puolueiden ehdokkaita. Kaupunginjohtajaksi tällaiset henkilöt eivät edes hakisi, ehkä joitakin originelleja lukuun ottamatta.

3. ”Pormestarivaali toimii sopimuksen varassa”

– Nykyäänhän pormestarinvaali ei ole missään kaupungissa suora kansanvaali. Puolueet ovat sopineet epävirallisesti, että suurimman ryhmän ehdokas valtuustossa valitaan. Vaalit eivät perustu valtakunnalliseen lakiin vaan jokaisen kunnan omaan sopimukseen.

– Kyllähän siinä perinteiset puolueet joutuvat ryhdistymään, jos pormestariksi olisi tulossa niiden mielestä aivan mahdoton ehdokas ”väärästä puolueesta”.

– Kansalaisillekaan ei pidä antaa sitä kuvaa, että ilman muuta suurimman puolueen ehdokas valitaan.

– Kuntapolitiikassa liikkuu sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät mitenkään sovi ottamaan vaikkapa kansainvälisiä arvovieraita vastaan. Joitakin jarruja on olemassa. Esimerkiksi Tampereella ja tulevaisuudessa Turussa pormestarin pitää pystyä tekemään pormestariohjelma, jossa hänellä on valtuuston enemmistö takanaan.

4. ”Pormestariehdokkuudesta tulee keppihevonen muuhun”

– Pormestarikilpaa eli ehdokkuutta valtuuston suorittamassa pormestarivaalissa käytetään keppihevosena muille asioille: ennen kaikkea puolueen menestykselle eduskuntavaaleissa. Pelkkä pormestariehdokkaaksi nimeäminen vaikuttaa äänimäärään positiivisesti.

– Pormestariehdokkaaksi ei pitäisi nimetä puolueen puheenjohtajia, koska näitä ei kuitenkaan ensisijaisesti kiinnosta kaupungin johtaminen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tampere otti ensimmäisenä käyttöön pormestarimallin 2007, ja Lauri Lyly (sd.) on kolmas pormestari kokoomuslaisten Timo P. Niemisen ja Anna-Kaisa Ikosen jälkeen. Kuvassa Lylyn vieraana kollega Helsingistä Jan Vapaavuori (kok.) Kuva: Janne Ruotsalainen
Tampere otti ensimmäisenä käyttöön pormestarimallin 2007, ja Lauri Lyly (sd.) on kolmas pormestari kokoomuslaisten Timo P. Niemisen ja Anna-Kaisa Ikosen jälkeen. Kuvassa Lylyn vieraana kollega Helsingistä Jan Vapaavuori (kok.) Kuva: Janne Ruotsalainen Tampere otti ensimmäisenä käyttöön pormestarimallin 2007, ja Lauri Lyly (sd.) on kolmas pormestari kokoomuslaisten Timo P. Niemisen ja Anna-Kaisa Ikosen jälkeen. Kuvassa Lylyn vieraana kollega Helsingistä Jan Vapaavuori (kok.) Kuva: Janne Ruotsalainen

5. ”Apulaispormestareille ei riitä kunnon tehtäviä”

– Selvästi on nähtävissä, että apulaispormestarien rooli on selkiintymätön. Apulaispormestareilla ei ole esimerkiksi kaupungin sisäistä henkilöstövastuuta, vaan se on toimialajohtajilla, jotka ovat kansliapäällikön tai konsernijohtajan alaisuudessa.

– Helsingin kaupungin tarkastusraportissa on tästä faktaakin. Kun joku Helsingin apulaispormestareista sanoo jotain, organisaatio ajattelee, että noin se menee, vaikka todellisuudessa hänellä ei ole toimivaltaa. Sitten asiantunteva virkamies, konsernijohtaja tai kansliapäällikkö, joutuu olemaan turhan arka toimialajohtajien esimiehenä.

– Helsingissä apulaispormestarit haahuilevat toimialoillaan vähän irrallisina, ilman mitään asemaa. Samaan aikaan apulaispormestarit usein näkevät itsensä tulevina pormestareina ja kokevat olevansa tilivelvollisia puolueelleen eikä pormestarille.

– Tampereella apulaispormestarit olivat valtuustoryhmien puheenjohtajia, mikä oli hassu ratkaisu. Pormestari ajoi tunnelia ja teknisestä toimesta vastaava apulaispormestari vastusti sitä ryhmäpuheenjohtajana. Apulaispormestarit eivät olleet tässä mielessä pormestarin alaisia, kun taas vaikkapa kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja varmasti sovittelisivat erimielisyytensä ensin keskenään.

– Fiksumpana pidän mallia, jossa apulaispormestarit ovat lautakuntien puheenjohtajia. Silloin lautakunnat pysyvät kaupunginhallituksen budjettirealismissa kiinni ja apulaiskaupunginjohtajilla on roolinsa, vaikka virkamiehet substanssista vastaavatkin.

6. ”Kaupunginjohtajakin voi olla määräaikainen”

– Kaupunginjohtajat ovat useimmiten halunneet olla kaikkien valtuustoryhmien kaupunginjohtajia, vaikka heidät olisikin isoissa kaupungeissa valittu poliittisin perustein. Myös kaupunginjohtaja voi olla määräaikainen ja vaihdettavissa. Oulussa on ollut käytössä kuuden vuoden jakso, Kotkassa seitsemän. Sitten se on valtuuston käsissä, halutaanko vaihtaa kaupunginjohtajaa.

– Turussa nykyisen kaupunginjohtajan edeltäjä oli määräaikainen, mutta hänen edeltäjänsä ei ollut. Espoo ei tietääkseni suunnittele pormestarimallia, mutta se suunnittelee kaupunginjohtajan viran määräaikaistamista.

– Suurin vaara jumiutumiseen on pienimmissä kunnissa, joista pormestari on Pirkkalassa, Tuusulassa, Kärkölässä ja parin tuhannen asukkaan Puolangalla. Sinänsä ihan pikkukunnissa oli pormestarimalli jo vuosikymmenet sitten, kun kunnanjohtaja ei ollut pakollinen. Isoimman talon isäntä oli kunnanhallituksen puheenjohtaja ja osallistui operatiivisiin toimiin. Monessa pikkukunnassa kunnanhallituksen puheenjohtaja osallistuu nykyäänkin. Kulttuuri on silloin muodostunut jostakin 1900-luvun alkupuolelta.

7. ”Pormestari ei pärjää kunnanjohtajien joukossa”

– Kun isoimmat kaupungit ovat valintansa tehneet, alle 150 000 asukkaan kaupungeissa puhumattakaan pikkukunnista pitäisi nyt painaa nappulaa ja todeta, ettei mennä tuohon. Monessa on todettukin. Lahdessa toinen pääpuolue vetäytyi viime hetkellä pitkään suunnitellusta pormestarimallista. Tietääkseni Kuopiossa ei käydä mitään keskusteluja, että siirrytään pormestarimalliin.

– Aika monessa pienessä kunnassa ja kaupunkikunnissakin johtajien pallit heiluvat, eikä kuntamaailmaan ole hirveästi hakijoita. Määrällisesti on, mutta ei laadullisesti. Suurin huoleni on ammattimaisen johtamistason säilyttäminen. Jos joka 10 000 asukkaan kuntaan tulee pormestarijärjestelmä, mitä miettivät kunnan- tai kaupunginjohtajaksi haluavat pätevät virkamiehet? Ei heitä tyydytä olla kansliapäällikkö tai kaupunginsihteeri.

– Ihmisellä on yleensä joko pitkä poliittinen kokemus tai operatiivinen kokemus, mutta harvalla on molempia. Poliittinen johtaminen on aivan eri asia kuin operatiivinen johtaminen, mitä pormestari joutuu paljon harjoittamaan. Jos joku luulee, että pelkästään kunnan luottamustoimissa pätevöityy pormestariksi, erehtyy kyllä suuresti.

– Se on kuin joka viikko hienon päivällisen Michelin-ravintolassa kymmenen vuoden ajan syönyt kokisi olevansa pätevä, kun ravintolan keittiömestarin paikka tulee auki. Julkisuutta politiikka opettaa sietämään, mutta se ei opeta operatiivista johtamista. Jos pormestari on heikko, valta liukuu vahvalle kansliapäällikölle, mikä ei ollut pormestarimallin idea.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Anna-Kaisa Ikonen on Tampereella uudelleen esillä kokoomuksen pormestariehdokkaana. Ikonen oli pormestarina vuodet 2013–2017. Kuva: Joonas Salli
Anna-Kaisa Ikonen on Tampereella uudelleen esillä kokoomuksen pormestariehdokkaana. Ikonen oli pormestarina vuodet 2013–2017. Kuva: Joonas Salli Anna-Kaisa Ikonen on Tampereella uudelleen esillä kokoomuksen pormestariehdokkaana. Ikonen oli pormestarina vuodet 2013–2017. Kuva: Joonas Salli

+1. Millainen on hyvä pormestari? Entä huono?

– Pormestariksi pitää valita ihminen, joka olisi voitu valita kaupunginjohtajaksikin. Jan Vapaavuori on ollut hyvä pormestari, vaikka hän on särmikäs. Anna-Kaisa Ikonen oli hyvä pormestari, Lauri Lyly on hyvä pormestari.

– Pahin löytämäni oli kerran se, että pormestari söi meidän kunnanjohtajien kanssa kyllä herkullisen lounaan, mutta kun alkoi neuvottelu, eteisestä tuli nuori virkamies substanssiosaajaksi. Luulen, että kyseessä ei ollut aikapula vaan osaamispula.

 

Pormestarikaupungit ja -kunnat

Pormestari johtaa kuutta kuntaa Suomessa. Ensimmäisinä mallin ottivat käyttöön Tampere (2007) ja Pirkkala (2009), sitten Helsinki (2017), Tuusula (2017), Kärkölä (2018) ja Puolanka (2018). Uutena mallin ottaa kuntavaalien jälkeen käyttöön Turku.

Kuntalain mukaan pormestari on poliittinen luottamushenkilö, joka hoitaa kunnanjohtajan perinteisiä tehtäviä ja toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana. Pormestarin valitsee valtuusto. Kuntalain mukaan kunnassa voi olla myös apulaispormestareita. Näitä on Helsingissä neljä, Tampereella kolme (tai neljä) ja Tuusulassa kaksi.

Helsingissä pormestari Jan Vapaavuori (kok.) jättää kuntavaaleissa tehtävänsä. Ehdolla on nimekkäitä vaikuttajia, muiden muassa Nasima Razmyar (sd.), Kirsi Piha (kok.), Anni Sinnemäki (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Jussi Halla-aho (ps.)

Tampereella Lauri Lylyn (sd.) pormestariutta haastaa ennen muuta kokoomus, jolla on kaksikin ehdokasta: valtakunnan politiikkaan suunnannut Anna-Kaisa Ikonen sekä kulissivaikuttajana ja kiekkopomona tunnettu Kalervo Kummola.

Turussa pääpuolueet ovat kertoneet pormestariehdokkaansa. Nykyinen kaupunginjohtaja Minna Arve (kok.) on yksi ehdokkaista.

Oulussa pormestarimallista on päätetty päättää vasta uuden valtuuston aloitettua työnsä. Kaupunginjohtaja Päivi Laajala aloitti 2017.

Pääkaupunkiseudulla Espoo ja Vantaa eivät ole avaamassa tietä pormestarille. Espoon kaupunginjohtaja vuodesta 2011 lähtien, Jukka Mäkelä, on entinen kokoomuksen kansanedustaja. Vantaan kaupunginjohtajana aloitti 2018 Ritva Viljanen, joka on sdp:n valtuustoehdokkaana ollut kokenut virkamies.

Lahti pakitti suunnitelmistaan viime hetkillä, kun toinen pääpuolueista, kokoomus, vei tukensa hankkeelta. Kaupunginjohtajana toimii puolueisiin sitoutumaton Pekka Timonen. Jyväskylässä ja Kuopiossa pormestarimalli ei ole ottanut tulta.

Tuusulassa ministeri Antti Kaikkosen (kesk.) edustama keskiryhmittymä, mukana kd ja rkp, haluaa haudata pormestarimallin yhden valtuustokauden kokeilun jälkeen. Pormestarina on sdp:n Arto Lindberg.

Pirkkalaa on johtanut viimeksi kokoomuslainen pormestari Marko Jarva. Kärkölässä pormestariksi nousi Markku Koskinen paikallisen sitoutumattoman ryhmän ja kunnanhallituksen puheenjohtajan paikalta.

Pienin pormestarikunta on keskustalaisen Harri Peltolan johtama Puolanka Kainuussa. Kärkölä ja Puolanka valitsivat pormestarinsa valtuuston riveistä kesken vaalikauden.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti