Uutiset

Professorin ja lääkintöneuvoksen mielestä sote-lakiesitys on epärealistinen – "Esitys voi kaatua valiokuntavaiheessa, vaikka siinä on paljon hyvää ja kannatettavaa"

Professori Arto Alanko ja lääkintöneuvos Sakari Alhopuro pitävät sote-alueiden määrää liian suurena ja rahoitusjärjestelmää ongelmallisena. Häviäjiä ovat kasvavat ja vauraammat kunnat, joiden verotuloilla on tähänkin asti tuettu heikompia alueita.
Eduskunta aloitti 14. joulukuuta 1 600 sivun pituisen sote-lakipaketin käsittelyn. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) huomasivat keskustellessaan istuntosalissa, että kello käy. Kuva: Mauri Ratilainen
Eduskunta aloitti 14. joulukuuta 1 600 sivun pituisen sote-lakipaketin käsittelyn. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) huomasivat keskustellessaan istuntosalissa, että kello käy. Kuva: Mauri Ratilainen

Professori Arto Alangon ja lääkintöneuvos Sakari Alhopuron mielestä sote-lakiesitys on epärealistinen. Siihen liittyy tarpeettomia kustannuksia lisääviä seikkoja, kuten suuri sote-alueiden määrä.

Sote-lakiesitys liian kallis

Puheenvuoro

Sote-uudistuksesta on tulossa taloudellisesti raskas. Väestön ikääntyminen, koronapandemia ja hallinnolliset muutokset kasvattavat sote-menoja. Näihin tekijöihin on vaikea vaikuttaa.

Lakiesitykseen liittyy myös seikkoja, jotka lisäävät kustannuksia tarpeettomasti. Näihin tekijöihin on mahdollista puuttua.

Sote-alueiden määrä on liian suuri. Pienillä ja kustannuksiltaan kalliilla alueilla tuottavuuden parantaminen on ollut vaikeaa. Ongelmana on se, että sama rahamäärä jaetaan uudelleen, jolloin hyötyjiä ovat taloudellisesti tehokkaat alueet.

Koska uudistuksessa ei ole konkreettisia toimintaa tehostavia keinoja eikä edes alueita vähennetä – vaan lisätään – se johtaa heikoilla alueilla lisärahoituksen hakemiseen. Näille alueille myönnetty lisärahoitus mahdollistaa määrärahojen nostamisen pysyvästi kaikille maakunnille.

Koska ulkoista budjettikattoa ei ole, esitetty malli kiihdyttää kustannusten nousua. Lakiesityksen mukaan alueita voitaisiin yhdistää suuremmiksi, mutta siihen tarvittavan arviointimenettelyn käynnistäminen olisi mahdollista vain, jos lisärahoituksen tarve on toistuvaa.

Alueiden yhdistäminen pakolla olisi tuskin helpompaa kuin kuntien yhdistäminen nykyisin. Lain valmistelussa pitäisi pyrkiä siihen, että muodostettavat alueet olisivat elinvoimaisia lain voimaantulosta alkaen.

Sakari Alhopuro Kuva: Sakari Alhopuro
Sakari Alhopuro Kuva: Sakari Alhopuro

Tarpeettomia kustannuksia aiheuttaa Uudenmaan alueelta puuttuva palveluintegraatio.

Palveluiden integroinnilla varmistetaan, että asiakas saa tarvitsemansa sote-palvelut saumattomasti ja oikea-aikaisesti. Tämä ei toteudu, jos alueelle suunnitellut neljä hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki vastaavat ainoastaan perustason sote-palveluista ja Hus-yhtymän vastattavaksi jäävät Uudenmaan erikoissairaanhoito ja tietyt sosiaalipalvelut.

Palvelujen kattava integraatio toisi kustannussäästöjä ja helpottaisi asiakkaiden ohjausta alueella, jolla asuu kolmannes Suomen väestöstä.

Ongelmallinen on myös rahoitusjärjestelmä, joka jakaa kunnat voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä ovat kasvavat ja vauraammat kunnat, joiden verotuloilla on tähänkin asti tuettu heikompia alueita. Aiemmin valtionosuudesta riippumattomista kunnista tulisi nyt valtionosuudesta riippuvaisia.

Hyvinvointialueille suunniteltu verotusoikeus puolestaan lisäisi veroasteen nousun riskiä ja johtaisi siihen, että verorasitus jakautuisi maassa kansalaisten kesken eriarvoisesti. Verotusoikeudesta huolimatta heikommille alueille tarvittaisiin valtion lisärahoitusta. Maakuntaveron salliminen ei mahdollistaisi tavoiteltua kokonaisveroasteen säilyttämistä nykyisellään vaan toimisi täysin toiseen suuntaan.

Ongelmia tuo sekin, että palveluiden järjestäminen ja tuottaminen eivät ole toisistaan erotettuja. Rahoitus- ja järjestämisvastuun pitää kuulua valtiolle ja palvelujen tuottamisen hyvinvointialueille, jotka tuottavat palvelut itse tai yhteistyössä monituottajamallin ja hankintalain mukaisesti. Jos järjestämisvastuu olisi alueilla, kustannusten hallintaan ei olisi pidäkkeitä eikä malli olisi kannustava.

Lisäksi tarpeettomia kustannuksia aiheuttaa yksityisten toimijoiden kanssa tehtyjen palvelusopimusten mitätöinti. Mitätöinti voisi olla teknisesti mahdollista, mutta se johtaisi katkeriin riitoihin ja korvausvaatimuksiin.

Tosiasia on se, että sote-palvelujen tuottaminen ei ole enää mahdollista ilman yksityisen ja kolmannen sektorin palveluja. Suomessa toimii yli 18 000 sote-yritystä, joissa työskentelee yhteensä noin 80 000 henkeä.

Arto Alanko
Arto Alanko

Nyt on keskityttävä ensisijaisesti koronapandemiaan ja sen voittamiseen. Kansalaisten hengen ja terveyden eteen vaaditaan hallitukselta ja eduskunnalta toimenpiteitä vielä pitkään. Kuntia ja kuntayhtymiä pitäisi kannustaa kehittämään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen ja Maakuntien vapaaehtoisen sote-yhteistyön tyyppisiä hankkeita, jotka loisivat uudistukselle selkeämmät lähtökohdat.

Ajatushautomo Demos Helsingin tuoreessa raportissa esitetään Nöyrän ohjauksen malli eli poliittisen konsensuksen rakentaminen, ratkaisujen vastuuttaminen toimijoille, joilla on käsiteltävästä asiasta ensi käden ymmärrystä, palauteprosessien rakentaminen sekä sitoutuminen jatkuvaan kehittämiseen.

On mahdollista, että sote-lakiesitys kaatuu valiokuntavaiheessa, vaikka esityksessä on paljon hyvää ja kannatettavaa. Eduskunnan laajaa hyväksyntää varten tarvitaan nöyryyttä ja parlamentaarista valmistelua.

Arto Alanko on helsinkiläinen professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori LKT, ja Sakari Alhopuro turkulainen lääkintöneuvos, LKT.

Uusimmat

Fingerpori

comic