Uutiset

Puheenvuoro: Lilliputti kaipaa uutta Mart Laaria – Nykyhallitus luo Virosta kuvaa vanhoillisena sovinistimaana

Pikkumaa eteni ennätysvauhtia Eurooppaan ja teki useita reippaita avauksia. Talousihmettä seurasi kyberkansalaisuus. Kun Viro juhlii 102-vuotispäiväänsä, maine uudistujana ja uudistajana hiipuu, kirjoittaa Ville Hytönen.
Mart Laarin (2. vas.) sukupolvi uudisti Viron länsimaaksi 1990-luvulla. Laar ja Narvan kaupunginsihteeri Ants Liimets esittelevät itärajan toimintaa Ruotsin Carl Bildtille 1999. Kuva: Hannu Teriö / Aamulehden arkisto
Mart Laarin (2. vas.) sukupolvi uudisti Viron länsimaaksi 1990-luvulla. Laar ja Narvan kaupunginsihteeri Ants Liimets esittelevät itärajan toimintaa Ruotsin Carl Bildtille 1999. Kuva: Hannu Teriö / Aamulehden arkisto

Virolaiset ovat saaneet huomata, miten raikkaus on katoavaista. Rohkeita, nopeita ja hyödyllisiä avauksia tehnyt ketterä pikkuvaltio on saanut uuden hallituksensa kautta vanhoillisen kuvan muuttuvassa Euroopassa.

Suomen nuoren pääministerin Sanna Marinin vierailua seurattiin kiinnostuksella. Kuului niin ihastelua kuin kateellista vähättelyäkin. Vanhoillisesta Suomesta oli yhtäkkiä tullut raikas ja innostava, kun Viron hallituksen sovinistinen ukkokööri keräsi negatiivista huomiota maailmalla.

Toisin oli vajaat 30 vuotta sitten, kun Mart Laar, 32, astui Viron ensimmäisen perustuslaillisen hallituksen pääministeriksi kahden väliaikaisen hallituksen jälkeen. Nuori talousliberaali lähti rajujen uudistusten tielle, aloitti tasaverokokeilun ja poisti yritysveron.

Konkurssikypsästä Virosta tuli itäisen Euroopan talousraketti, jonka talouskasvu oli läntistä Eurooppaa kiivaampaa. Palkat nousivat kaksinumeroisia prosenttilukuja vuosittain ilman vahvoja ammattiliittoja. Tehtaisiin, maahan ja asuntoihin sijoitettiin, teknologiayrityksiä perustettiin.

Rohkea uudistuspolitiikka ei miellyttänyt kaikkia. Laaria kampitettiin oikealta ja vasemmalta.

Hänen ensimmäisen hallituksensa ongelmallisimpia tilanteita olivat Pullapään kasarmille linnoittautuneen niin kutsutun Länsi-Viron vapaaehtoisen jääkärikomppanian yrittämä vallankaappaus, Narvan kunnanvaltuuston kapina ja avunpyyntö Venäjältä, yksityispankkien kriisi ja vanhojen ruplasetelien myyminen tshetsheeneille. Maakin oli vielä täynnä venäläisiä sotilaita ja heidän kasarmejaan.

Laarin suomennettu muistelmateos Viro vuonna nolla (Docendo 2019) on hengästyttävää luettavaa. Kiur Aarman ja Raimo Jõerandin tv-dokumentti Rodeo – Viron villit vuodet jatkaa pikakelauksella itsenäisyytensä palauttaneen Viron alkuvuosiin.

Laar kumppaneineen sai kahden hallituksen aikana rohkeudellaan ja tarmokkuudellaan toteutetuksi Nato- ja EU-jäsenyyden sekä vero- ja sosiaaliuudistuksen. Alkusysäys Tiikerinloikaksi kutsutulle valtion digitalisoinnille tapahtui ja puna-armeijakin ajettiin kotiinsa.

The Economistin pilapiirroksissa nuoria virolaisia kuvattiin polvihousuisina poikina ”New Kids on the block” -otsikon alla. Etyjin huippukokouksessa 1993 kolmikymppisiä Laaria ja Jüri Luikia ei haluttu päästää omille paikoilleen, sillä turvamiehet eivät uskoneet heitä virolaisiksi ministereiksi. Lopulta Ruotsin pääministeri Carl Bildt vakuutti turvamiehet siitä, että tässä on muiden muassa Viron pääministeri.

Vanhoja kommunisteja kammettiin viroistaan irti “Paikat puhtaaksi” -kampanjalla ja nuoria tekijöitä palkattiin tilalle.

Laar kertoo kirjassaan, että vuosien 1992–1993 muutosten jälkeen 90 prosenttia suurimpien yritysten johdosta ja valtion korkeimmista virkamiehistä oli alle 40-vuotiaita. Tämä riskialtis kauhun tasapaino antoi Viron kehitykselle erityistä dynamiikkaa.

”Tuoreet ja rohkeat ideat levisivät nopeasti ja vapaasti. Ilmeisesti jotain samankaltaista oli koettu Viron vapaussodassa, jossa nuoret miehet taistelivat kotimaalleen itsenäisyyden”, Laar kirjoittaa.

Viron 90-luvun sukupolvi on osittain vallankahvassa edelleen, 30 vuotta Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen. Maan presidentti on Laarin hallituksen virkamiesjohdossa toiminut Kersti Kaljulaid; edellinen presidentti oli Laarin toisen hallituksen ulkoministeri Toomas Hendrik Ilves. Yli 80-vuotias neuvostoajan toisinajattelija Tunne Kelam luopui juuri europarlamenttipaikastaan.

Hallitus sen sijaan muodostuu monen ikäisistä poliitikoista, joita yhdistävät konservatiivinen arvomaailma ja kulttuurisen suojautumisen halu. Rohkeita avauksia ei näy eikä kuulu, kun hallitus taistelee itse aiheuttamiensa skandaalien keskellä. Välillä haukutaan presidenttiä, välillä EU:ta, välillä Suomen pääministeriä.

Virossa on jäljellä paljon itäeurooppalaista varautuneisuutta, ulkopuolisen pelkoa ja sisäänpäin kääntyneisyyttä. Nuoressa sukupolvessa tätä on vähemmän, ja millenniaalit suhtautuvat varauksetta kansainvälisyyteen.

Siinä missä siirtymätalousvaiheessa Viro tarvitsi talouden ja ulkopolitiikan uudistajia, nyt on arvo- ja asennepolitiikan aika.

Jotta Virosta voi tulla kansainvälinen menestyjä, se tarvitsee rajoja ylittävää ajattelua ja samaa draivia, jota kolmekymppisistä poliitikoista lähti 1990-luvulla.

Kirjoittaja on Virossa asuva suomalainen kirjailija.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

28.3.2020

Uusimmat