Uutiset

Puheenvuoro: Suomen aatteet ovat joutuneet maailmassa vastatuuleen – minne katosi johdonmukaisesti raivaamamme reitti?

Maailma näytti pitkään kehittyvän samaan suuntaan Suomen kanssa: kohti länsimaista demokratiaa ja yhteisiin sääntöihin perustuvia monenkeskisiä instituutioita. Nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet. Kun kansainvälistä yhteistyötä ja lännen johtamaa maailmanjärjestystä romutetaan myös sisältäpäin, meidän on taas etsittävä selviytymistie, kirjoittaa tutkimusprofessori Timo Koivurova.
Britannian EU-ero ja sen takana oleva populismi ovat merkkejä uudesta maailmanjärjestyksestä. Brexitin vastustaja jäi yksin mielenosoituksen laidalle Lontoossa. Kuva: WILL OLIVER
Britannian EU-ero ja sen takana oleva populismi ovat merkkejä uudesta maailmanjärjestyksestä. Brexitin vastustaja jäi yksin mielenosoituksen laidalle Lontoossa. Kuva: WILL OLIVER

Pienen maan kohtalona on sopeutua maailmanpolitiikan kehitykseen. Tämä ei tarkoita, ettei Suomi voisi suunnata kohtaloaan, mutta sen se voi tehdä vain rajallisesti – riippuen minkä asemoinnin kansainvälinen tilanne mahdollistaa.

Suomi on tehnyt johdonmukaista ulkopolitiikkaa jo toisen maailmansodan päättymisestä asti. Huolimatta kylmästä sodasta ja Neuvostoliiton jatkuvasta uhasta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja vähin erin hivuttautui kauemmaksi idästä ja lähemmäksi läntisiä valtioita.

Maailma kehittyi kuten Suomi

Suomi on rakentanut läntisen mallin mukaista demokratiaa tähän päivään asti. Tällainen demokratia perustuu vapaisiin vaaleihin, edustukselliseen demokratiaan, vallan hajauttamiseen, oikeusvaltioon sekä ihmis- ja perusoikeuksien suojaamiseen.

Suomi on kylmän sodan päättymisen jälkeen rakentanut demokratiaa sisäisesti ja antanut vapaaehtoisesti suuren osan itsemääräämisoikeudestaan EU:lle. Suomi on myös aktiivisesti pyrkinyt myötävaikuttamaan siihen, että kansainvälisiä suhteita toteutetaan YK:n ja muiden monenkeskisten instituutioiden kautta.

Vähän aikaa kylmän sodan päättymisen jälkeen näytti siltä, että myös maailma kehittyy samaan suuntaan kuin Suomi. Ajateltiin, että vähin erin maailman maat muuttuvat länsimaisen tyylisiksi demokratioiksi. Esitettiin, että demokratiat eivät hyökkää toisten demokratioiden kimppuun. Sodat valtioiden välillä kävisivät siis vähitellen vähiin.

Kylmän sodan jälkeen YK:n turvaneuvosto pystyi osin toimimaan ja palautti Irakin ruotuun sen hyökättyä Kuwaitiin 1990.

Venäjä aloitti taipaleensa maana, jonka nähtiin pyrkivän länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Käynnistyi pohdinta, mihin Natoa enää tarvitaan, kun sille ei ollut todellista sotilaallista uhkaa. Jotkut halusivat rakentaa EU:sta 2000-luvun alussa liittovaltion, ja valtiot taistelivat yhteistyössä monia globaaleja uhkia vastaan.

Miten sitten kävikään?

Venäjän piti muuttua kaltaiseksemme, mutta viimeistään Vladimir Putinin presidenttiyden myötä länsimaat ymmärsivät, ettei näin käy. Nyt Venäjä on osoittanut, että se käyttää myös sotilasvoimaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Venäjä ei ole demokratia kuin paperilla, ja maa satsaa asevoimaan ja fossiilisiin polttoaineisiin.

Kiinasta on vähin erin muodostunut haastaja jopa Yhdysvalloille globaalina taloudellisena ja myös sotilaallisena supervaltana. Kiina on yhden puolueen hallitsema maa, joka oikeuttaa valtansa talouden jatkuvalla kasvulla ja nationalistisilla tavoitteilla. Kiinan kasvava läsnäolo aiheuttaa huolta läntisissä maissa, koska maa ei hyväksy läntisiä ideaaleja ja rikkoo monia ihmisoikeuksia.

Myös se länsi, johon Suomi halusi kuulua, on muuttumassa.

Sisäisesti suuri osa läntiseen ryhmään luettavista valtioista, myös EU-jäsenistä, kohtaa populismin haasteen. Populistiset liikkeet sanovat edustavansa oikeaa kansaa ja taistelevansa valtaeliittiä vastaan. Tyypillisesti ne sanovat ajavansa kansallisvaltion etua ja perinteisiä arvoja. Länsimaiseen demokratiaan kuuluva erilaisten arvojen, näkemysten ja kulttuurien arvostus ei saa populisteilta ymmärrystä.

Paljon ajastamme kertoo, että juuri Britannia ja Yhdysvallat, jotka rakensivat lännestä johdetun maailmanjärjestyksen, ovat nyt populististen voimien johtamia.

Mihin menet Suomi?

Suomen ajamat yhteiskunnalliset arvot ovat kansainvälisesti vastatuulessa. Populistiset liikkeet ovat voimissaan, myös Suomessa. Samalla Suomen ajama kansainvälinen politiikka monenkeskisine instituutioineen saa yhä vähemmän painoarvoa suurvaltapolitiikan kiihtyessä. Suomen itsensä valitsema kerho, EU, kohtaa sisäisiä (populismi, Brexit) ja ulkoisia haasteita.

Suomi on pitkään kehittynyt vastuullisena ja aidosti demokraattisena länsimaisena yhteiskuntana, joka on pyrkinyt edistämään myös globaaleja ihmisoikeuksia ja ympäristönsuojelua.

Maailma sitä vastoin on enenevässä määrin menossa kohti autoritääristä populismia ja kansallisvaltioihin rajautuvia poliittisia yhteisöjä sekä suurvaltapolitiikkaa, jossa pienille valtioille jää ainoastaan mahdollisuus sopeutua etsimällä turvallisuusratkaisu, joka maksimoi oman selviämisen.

Tämäntyyppisessä maailmassa ilmastonmuutoksen kaltaisiin haasteisiin vastaaminen on mahdotonta, koska se edellyttää valtioilta uskoa kansainvälisiin monenkeskisiin instituutioihin.

Uuden vuosikymmenen koittaessa voimme toivoa, että tämä kehitys ei jatku. Samalla voimme jatkaa Suomen globaalienkin tavoitteiden edistämistä, kuten EU-puheenjohtajuuskaudella tehtiin.

Jos kansainväliset suhdanteet tästä vielä heikkenevät, Suomen pitää jälleen kerran miettiä, millä keinoin selviämme niin, ettemme myy sieluamme.

Kirjoittaja on tutkimusprofessori ja Arktisen keskuksen johtaja.

Uusimmat

Näkoislehti

26.11.2020

Fingerpori

comic