Uutiset

Puheenvuoro: Tunnista uusi nationalismi – poliittisen populismin agitaattoreiden tarvitsee vain etsiä syyllisiä tyytymättömien ongelmiin

Kun ennen kansallisuusaatteet yhdistivät kansakuntia vapauden tavoittelussa, nykyään nationalismista on lämmitetty voima, joka päinvastoin hajottaa kansakuntia. Emeritusdiplomaatti Vesa Jaakola pyrkii hahmottamaan Lännen Median puheenvuorossa, mistä nationalismin uudessa nousussa on kyse.
Nationalismin paluu näkyy naapurimaiden parlamenttivaalien tuloksissa. Ruotsidemokraatit lisäsi kannatustaan syksyn parlamenttivaaleissa Jimmie Åkessonin johdolla. Virossa populistinen Ekre-puolue voitti äskettäin suhteellisesti eniten. Kuva: JANERIK HENRIKSSON
Nationalismin paluu näkyy naapurimaiden parlamenttivaalien tuloksissa. Ruotsidemokraatit lisäsi kannatustaan syksyn parlamenttivaaleissa Jimmie Åkessonin johdolla. Virossa populistinen Ekre-puolue voitti äskettäin suhteellisesti eniten. Kuva: JANERIK HENRIKSSON

Pitkään jatkuneen globalisaation ja yhdentämisen maailmassa luultiin, että nationalismi, kansallisuusaate, on kuihtunut voima. Ajateltiin, että sehän on jo tehnyt tehtävänsä, kun sen vaikutuksesta koko ihmiskunta on järjestäytynyt valtioiksi, enimmäkseen kansallisvaltioiksi.

Paraikaa koetaan kuitenkin nationalismin paluuta. Uusin osoitus tästä näkyy naapurimaiden parlamenttivaalien tuloksissa. Virossa kansallisuusaatetta vaaliva populistinen Ekre-puolue voitti äskettäin suhteellisesti eniten ja sai 19 kansanedustajaa. Ruotsissa syksyn valtiopäivävaaleissa Ruotsidemokraatit lisäsi kannatustaan.

Muuallakin kansallismieliset puolueet ovat myötätuulessa. Espanjassa uudelle nationalistiselle Vox-puolueelle ennakoidaan menestystä huhtikuun parlamenttivaaleissa. Kansallismielisille, jopa äärinationalisteille ennustellaan lisäkannatusta Euroopan parlamentin vaaleissa toukokuussa.

Myös Pohjoismaissa nationalistisia puolueita on tullut puoluekartoille ja parlamentteihinkin jäädäkseen. Niitä on hyväksytty myös hallituskumppaneiksi. Meillä perussuomalaisista tuli iso eduskuntapuolue vuonna 2011 ja hallituskumppani vuoden 2015 vaalien jälkeen. Myös Norjassa kansallismieliset ovat hallituspuolue, Tanskassa he tukevat hallitusta oppositiosta.

Nationalisteja ei haluta jakamaan hallitusvaltaa

Useissa maissa muut puolueet eivät kuitenkaan hyväksy nationalisteja jakamaan hallitusvaltaa. Näin on Ruotsin lisäksi esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa, vaikka kansallismielisiä kannattaa huomattava osa kansasta.

Nationalismi on palannut vaikuttavaksi voimaksi jopa suurvaltojen politiikkaan. Venäjän valtapuolueen ohjelmaa sävyttävät venäläisyyden perusarvot, ja puolue toteuttaa nationalistisia hankkeita, ei vähiten Krimillä. Kiinan kommunistipuolue viljelee kiinalaista nationalismia.

Omanlaisensa nationalisti on myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Hänen politiikkansa tunnuslause on “Amerikka ensin”, muista ei niin väliä. Hän suosittelee jopa YK-puheissaan nationalismia politiikan perusarvoksi muillekin valtioille.

Häviäjät eivät voi luottaa valtiovallan suojelevan työvoimaa

Mistä nationalismissa on oikein kyse?

Alkuperäinen kansallisuusaate syntyi 1800-luvulla. Tuolloin viritetyn aatteen innoittamina samankieliset, samantapaiset ja samanlaista historiaa kokeneet ihmiset alkoivat tavoitella omia valtioita.

Sittemmin noin sadassa vuodessa ihmiskunta järjestäytyi valtioiksi, joista useimmat ovat kansallisvaltioita. Valtioiden rajoista tuli jakolinjoja meidän ja muiden välille. Valtiovallan, hallitusten tehtäväksi tuli vartioida ja puolustaa noita rajoja kansakunnan suojelemiseksi.

Globalisaatiossa valtioiden rajat madaltuvat, talouden aloilla jopa häipyvät pois. Häviäjät eivät voi enää luottaa siihen, että valtiovalta suojelisi riittävästi oman maan työvoimaa ja työmarkkinoita.

Hävinneiden tyytymättömyys politisoituu valtiollisissa vaaleissa, kun äänestäjille on tarjolla kansallismielisiä, globalisaatiota vastustavia ehdokkaita populistisin vaalilausein.

Globalisaatiossa tappion kokeneita riittää miljoonittain

Globalisaatiossa tappion kokeneita on paljon, miljoonittain etenkin niissä teollisuusmaissa, joista tuotantoa on siirretty kustannussyistä halpamaihin.

Poliittisen populismin agitaattoreiden ja puoluejohtajien tarvitsee kannatusta saadakseen vain keksiä syyllisiä tyytymättömien ongelmiin. Helpointa on nimetä syyllisiksi hallitukset ja hallituspuolueet, jotka ovat avanneet ovet globalisaatiolle haittaseurauksineen.

Sopiva syyllinen on myös Euroopan unioni. Siitä on tavalliselle ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä, väittävät populistit. Lisäksi äärikansallisissa puolueissa vastustetaan äänekkäästi vieraita uskontoja ja kulttuureja ja näitä edustavia maahanmuuttajia.

Kuunnelkaapa vain näissä asioissa vaikka Ranskan laitaoikeiston johtajaa Marine Le Peniä, Italian Lega-puolueen johtajaa ja sisäministeriä Matteo Salvinia, Unkarin pääministeriä Viktor Orbania tai Ruotsidemokraattien johtajaa Jimmie Åkessonia.

Kansallisuusaate oli sata vuotta sitten yhdentävä voima valtioiden luomiseksi. Globalisaation seurauksena nationalismista on tullut nyt hajottava voima maiden sisäpolitiikkaan.


Vesa Jaakola
Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.

 

Uusimmat