Uutiset

Punainen ykkönen johtaa sekuntikellon ja peruutuspeilin avulla

Britannian ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmän vavahduttava esitys Kaivopuiston lentonäytöksessä perjantaina oli katsojille yhtä poikkeuksellinen kuin se oli lentäjille täyttä rutiinia: vastaavia näytöksiä ryhmä lentää jopa sata vuodessa. Ja sen lisäksi koneet tulee vielä lentää kulloiseenkin näytösmaahan.

-Tunnemme olomme kotoisammaksi näytöksissä kuin siirtolennoilla, sillä harjoittelemme edellistä niin paljon, kertoo RAF:n majuri David Montenegro.

Montenegron kutsumerkki on eräs maailman kuuluisimmista: Red 1. Hän on se mies, joka lentää muodostelman kärjessä, hieman yllättävissäkin tilanteissa:

-Aina kun vain sää sallii, teemme myös siirtolennot yhdeksän-kymmenen koneen muodostelmassa.

Tässäkin on oma haasteensa, sillä ryhmän BAE Hawk T1 -suihkuharjoituskoneissa ei ole minkäänlaista automaattiohjausta. Ja koska Hawk ei varsinaisesti ole tarkoitettu pitkiä matkalentoja varten, välilaskuja tehdään noin puolentoista tunnin välein. Helsinkiin tullessaan Red Arrowsit kävivät tankilla Tanskan Aalborgissa.

Montenegro ei moiti tätäkään pitkäveteiseksi.

-Kun johdan noin suurta muodostelmaa ruuhkaisissa ilmatiloissa, joudun koko ajan ajattelemaan mitä seuraavan viiden tai kymmenen minuutin aikana tapahtuu. Ei siinä ehdi pitkästyä.

Näytöstilaisuudessa ryhmä lentää juuri niin lähellä toisiaan kuin maasta katsottuna näyttääkin.

-Esityksen alkupuoliskolla koneet ovat noin neljän-viiden metrin päässä toisistaan, ja kovassa tuulessa koneet liikkuvat parinkin metrin verran, Montenegro selvittää.

-Siitä tulee välillä aika mielenkiintoista.

Hawkit yltävät noin tuhannen kilometrin huippunopeuteen, ja koko ryhmä käy näytöksissä alimmillaan 150 metrin korkeudessa, mikä oli myös Helsingin näytöksen alaraja. Tässä muodostelmassa kiihtyvyydet ovat suurimmillaan 4.5 g:n luokkaa, ja pienemmissä muodostelmissa lentäessään voima voi nousta 7.5 g:hen. Hurjia kohtaamisia tekevä kaksikko (“synchro pair”) voi esityspaikan niin salliessa laskeutua vain 30 metriin.

Työkaluaan Montenegro pitää fantastisena.

-Ohjauksessa ei ole mitään fly-by-wirea, vaan ohjaimet liikuttelevat pintoja vain yksinkertaisen hydrauliikan kautta. On hämmästyttävää, että kone kulkee 1000 km/h, mutta peräsimeen on mekaaninen yhteys. Mutta se auttaa meitä saamaan hyvän lentotuntuman. Toki pienemmissä potkurikäyttöisissä taitolentokoneissa on vielä herkempi ohjaustuntuma, mutta nopeaksi suihkukoneeksi Hawk on poikkeuksellinen.

Kaikilla Red Arrows -lentäjillä on aiempaa kokemusta nopeiden suihkukoneiden lentämisestä operatiivisissa tehtävissä (Montenegro itse oli aiemmin Panavia Tornado -pilotti), mutta näytöslento muodostelmassa poikkeaa normaalista hävittäjälentämisestä.

-Jokaikinen liike alkaa minun komennostani. Tavallinen hävittäjälentäjä vain jäljittee johtokoneen liikkeitä, mutta meillä ei ole siihen mahdollisuutta koska lennämme niin lähellä toisiamme. Niinpä minun pitää sanoa oikeat asiat täsmälleen oikeaan aikaan, ja muiden lentäjien tulee opetella toimimaan ääneni perusteella.

Montenegro ohjaa koko esityksen koreografian muistinvaraisesti. Talvikaudella ryhmä harjoittelee kuvioita intensiivisesti Kreikassa ja aloittaa näytökset vasta kesän korvilla. Kaivopuiston show oli vasta tämän vuoden kolmas.

-Näytöksen toisella puoliskolla hajaudumme pienemmiksi ryhmiksi, ja meidän pitää ajoittaa liikkeemme tarkasti, että koneet sitten kohtaavat toisensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä tarvitaan rutkasti harjoittelua, elekieltä – ja sekuntikelloa.

Montenegrolla on koneessaan myös eräänlaiset peruutuspeilit, joiden avulla hän voi katsoa eteenpäin, mutta samalla ääreisnäöllään tarkkailla, miten muu ryhmä lentää.

Johtokoneesta myös näkee sekä ehtii ihailla hieman maisemia samalla, kun muut lentäjät tuijottelevat lähinnä Montenegron Hawkin suihkuputkea.

Red Arrows on lentäjilleen palveluspaikka ja kokoaikainen päivätyö. Yksittäinen lentäjä lentää ryhmässä kolme vuotta ja siirtyy sitten ilmavoimissa muihin tehtäviin. Hakijoita on vuosittain kolmisenkymmentä, joista mukaan valitaan pari-kolme, eli osa ryhmästä vaihtuu joka vuosi.

Lopullisen valintapäätöksen tekee ryhmä itse, eikä siinä riitä ainoastaan lentokokemus ja -taito.

-On äärimmäisen taitavia lentäjiä, jotka eivät välttämättä niin välitä tämän laivueen muista vastuualueista, sillä edustamme ilmavoimia ja koko Britanniaa. Lentäjien pitää pystyä integroitumaan hyvin kiinteään ryhmään sekä osata kommunikoida yhteiskunnan koko kirjon kanssa. Kaikista ei siihen ole.

Hänen mukaansa ryhmä nauttii uusien ihmisten tapaamisesta.

-Teemme tätä vain rajoitetun ajan, joten työ pysyy tuoreena. Puhun mielelläni vaikka joka päivä jollekin viisivuotiaalle, joka tahtoo tietää. minkälaista Red Arrowsissa lentäminen on. Vastaus on helppo, ja siinä iässä minäkin olisin kysynyt aivan samaa.

Montenegro korostaa, että vaikka joukkuepeli onkin tärkeää, kaikissa organisaatioissa tiimin vahvuus riippuu siihen valituista erilaisista persoonallisuuksista.

-Red Arrowsissa ei ole montaa introverttia, mutta luonteemme ovat hyvin erilaisia. Niinpä valintoja tehdessämme mietimme tarkkaan, mitä yksilö voi tiimille antaa. Asepalveluksessa pyritään jatkuvaan kehitykseen, joten uusia ideoita tarvitaan kipeästi. Ei olisi siis mitään hyötyä siitä, jos laivue koostuisi yhdeksästä minunlaisestani lentäjästä.

Red 1:n paikalle pääsee vain lentäjä, joka on jo aiemmin palvellut Red Arrowsin rivilentäjänä. Ykkösen tehtävä on suunnitella näytökset ja huolehtia koulutuksista sekä tekniikasta yhdessä laivueen pääinsinöörin kanssa. Lentäminen vie työajasta noin puolet.

Laivuetta johtaa everstiluutnantti, joka ei itse lennä näytöksissä. Suureen huoltoryhmään kuuluu myös joka koneyksilöstä vastaava mekaanikko, jotka matkustavat siirtolennoilla Hawkien takaistuimella.

Punaisen ykkösen paikalle ei haeta, vaan kulloinenkin komentaja tarjoaa sitä sopivaksi katsomalleen seuraajakandidaatille. Kun pyyntö esitettiin Montenegrolle, hän oli jo siirtynyt muihin tehtäviin. Suostumustaan mies harkitsi puolentoista vuoden ajan.

-Heti, kun olin aloittanut, tajusin että tämähän on minulle paras mahdollinen työ. Ympärilläni on hyvin lahjakkaita ihmisiä, mutta johtamisen haasteet ovat ainutlaatuiset. Hierarkiamme ei ole kovinkaan jyrkkä, ja koska osallistun johtajana lentämiseen, kaikki vahvuuteni ja heikkouteni ovat selvästi nähtävillä. Eräs suurimmista haasteista on että tietää, milloin on vain yksi joukosta ja milloin pitää ottaa muihin etäisyyttä. Se on kiehtovaa. (Lännen Media)

Red Arrows
Iso-Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) taitolentoryhmä.Perustettu vuonna 1965.Yhteensä noin 120 lentäjää, mekaanikkoa ja muuta tukihenkilöstöä.Näytöslaivueeseen kuuluu kymmenen lentäjää, joista yksi (Red 10) ei lennä näytöksissä, vaan toimii esimerkiksi valvojana ja lennonopettajana. Tarvittaessa hän myös lentää varakoneen esityspaikalle.Lentokalustona yksimoottoriset Hawk T1 -suihkuharjoituskoneet vuodesta 1979. Hawk (hieman eri versio tosin) on myös Suomen ilmavoimien käytössä.Tukikohta RAF Scampton Lincolnshiressä.Vuoden 2016 loppuun mennessä yhteensä 4800 näytöstä 57 eri maassa.

Asiasanat

Uusimmat