Uutiset

Putin astelee itsevarmoin elkein uuteen presidenttikauteen – päätavoitteena on vallan säilyttäminen nykyisellä eliitillä

Kun Kremlin Pyhän Andrein salin ovet maanantaina aukeavat, sisään astuu mies, joka on kaukainen muisto siitä epävarman oloisesta nuoresta KGB-vakoojasta, jonka presidentti Boris Jeltsin vuonna 2000 nosti seuraajakseen.

Viime vuonna Vladimir Putinista, 65, tuli vaivihkaa puoluejohtaja ja diktaattori Josif Stalinin jälkeen Venäjän pitkäaikaisin hallitsija. Se näkyy myös olemuksessa.

Itsevarmasti esiintyvä Putin on tänään yksinvaltias, Venäjän ilmentymä omille kansalaisille ja maansa tunnetuin brändi ulkomailla.

Putinin presidenttikaudet ovat olleet sangen erilaisia. Kahta ensimmäistä (2000–2004 ja 2004–2008) värittivät öljyn korkean hinnan siivittämä hulppea talouskasvu. Kansalaisten enemmistön elintaso koheni. Pääministerin tehtävässä vierailun jälkeistä kolmatta kautta (2012–2018) sävyttivät talousongelmat, Putinin käynnistämä Ukrainan sota ja voimakas halu palauttaa Venäjän suurvalta-asema.

Tällä kertaa kyse ei ole pelkästään Venäjän suunnasta vaan myös Putinin perinnöstä. Venäjän voimassa olevan perustuslain mukaan vuonna 2024 päättyvä neljäs kausi on Putinin viimeinen presidenttinä.

Presidentin lähettämät viestit tulevasta ovat ristiriitaisia. Virkaanastujaisvieraita kiinnostaakin, asteleeko ovista sisään Vladimir ”talousuudistaja” vai Vladimir ”provokaattori ja länsimaiden härnääjä”?

Maaliskuussa pitämässään linjapuheessa Putin kavahdutti länsimaita videoesityksellään, jossa Venäjän uudet ydinohjukset puhkoivat vihollisten ilmapuolustuksen kuin meteoriitit konsanaan. Kohdemaan kartalla nähtiin muistuttavan kovasti Floridaa, jossa Yhdysvaltain presidentillä Donald Trumpilla on linnansa.

Sapelinkalistelun ohessa presidentti lupasi lisää varoja pehmeisiin kohteisiin: opetukseen, terveydenhuoltoon ja teiden kunnostukseen. Monen ulkopuolisen mielestä juuri näissä asioissa Venäjällä olisi kohennettavaa.

Tarkennusta aikeisiin saatiin viime viikolla Kremlin amerikkalaiselle uutistoimisto Bloombergille vuotamista tiedoista. Putin haluaa vuonna 2024 päättyvän kautensa aikana suunnata kansalaistensa hyvinvointiin ja ostovoiman parantamiseen 10 triljoonaa ruplaa (133 miljardia euroa).

Voisiko sittenkin olla niin, että Putinista kuoriutuu viimeisinä vuosinaan talousuudistaja?

Kaiken sotimisen ja melskaamisen jälkeen on unohtunut, että Putin kunnostautui ensimmäisellä presidenttikaudellaan nimenomaan liberaalien talousuudistusten ajajana. Niin hänet ainakin lännessä ensiksi nähtiin. Asiantuntijat eivät pidä suunnitelmia mahdottomina.

Ongelma on, että rahaa pitäisi riittää myös uusiin aseisiin. Toisesta on pakko tinkiä.

Ja vaikka rahat jostain löytyisivätkin, eivät ne ratkaise Venäjän talouden perimmäisiä rakenteellisia ongelmia. Maa on viennissään edelleen riippuvainen öljy- ja kaasutuloistaan.

Lisäksi valtion roolia taloudessa (70 prosenttia bruttokansantuotteesta) on viime vuosina entisestään paisutettu. Heikko tuottavuus, kilpailun puute ja länsimaiden pakotteiden takana oleva ulkomainen teknologia pitävät huolen, että pitkällä aikavälillä Venäjän talouskasvun ennustetaan jäävän alhaiseksi.

Syyt rakenteellisten uudistusten tiellä ovat poliittisia. Rakentamassaan järjestelmässä Putin on jakanut valtion omaisuuden ystäviensä ja luotettujensa pienelle piirille.

Putin toimii tasapainottavana tekijänä eri ryhmittymien välillä. Hän tuskin haluaa ryhtyä keikuttamaan venettä herkässä tilanteessa etenkin, kun neljännen kauden ehkä visaisin ongelma, seuraajakysymys, on ratkaisematta.

Poistuakseen vallankahvasta Putin tarvitsisi samantyyppisen sopimuksen kuin Jeltsin, jolla taattiin entisen presidentin koskemattomuus. Lehdissä on väläytelty myös mahdollisuutta siirtyä pääministerivetoiseen järjestelmään, jossa presidentille jäisi seremoniallinen rooli. Yhtä kiistatonta seuraajaehdokasta Putin ei ole itselleen kasvattanut, vaikka spekulaatioita voidaan aina esittää. Tuoreimman vaalivoittonsa jälkeen hän vitsaili lehdistölle, ettei aio olla presidenttinä ”satavuotiaaksi saakka”.

Pääministerinä Putinilla olisi aikaa järjestellä seuraajakuvioitaan. Jos Putin siirtyisi pääministeriksi, Venäjän järjestelmässä valta seuraisi joustavasti perässä.

Entä sitten ulkopolitiikka? Olisiko nyt aika jättää maailmalla remuaminen vähemmälle ja keskittyä rempallaan oleviin kotimaan asioihin?

Vasta-argumenttina voidaan kysyä, haluaako Putin jäädä historiaan miehenä, joka menetti Ukrainan lännelle. Tuskin.

Todennäköistä onkin, että Venäjä jatkaa operaatioitaan Ukrainassa ja Lähi-idässä sekä vastustajiensa rivien hämmentämistä lännessä. Ulkoista uhkaa tarvitaan kotirintaman tuen varmistamiseksi. Uusi Putin voi siis lopulta muistuttaa suuresti totuttua.

Kyselyt vahvistavat, että kansallinen psyyke vaatii suurvalta-aseman palauttamista. Maahan luotu ”piiritetyn linnoituksen” ilmapiiri osoitti toimivuutensa jo kevään presidentinvaaleissakin.

Miksi siis korjata jotain, joka ei ole rikki? Lopullinen tavoitehan on nykyisen kapean eliitin pitäminen vallassa.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic