Uutiset

Riittääkö Suomen metsissä puu Metsä Groupin suurhankkeisiin? – "Aika äärirajoilla ollaan"

Luken tutkimusylijohtajan Antti Asikaisen mukaan Pohjois-Suomessa on edelleen hakkuumahdollisuuksia. Syken ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio taas pitää Luken arvioita Suomen metsien kasvusta optimistisina.
Metsä Groupin kaavailemat tehtaat tarkoittaisivat lisähakkuita Suomen metsiin. Arkistokuva. Kuva: Timo Marttila
Metsä Groupin kaavailemat tehtaat tarkoittaisivat lisähakkuita Suomen metsiin. Arkistokuva. Kuva: Timo Marttila

Asiantuntijat ovat eri mieltä sen suhteen, riittääkö Suomessa puuta Metsä Groupin Kemin ja Rauman tehdashankkeisiin.

– Aika äärirajoilla ollaan, jos mitään tehtaita ei laiteta kiinni, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusylijohtajan Antti Asikaisen mielestä tehtaiden vaatimat lisähakkuut voidaan toteuttaa hakkuumahdollisuuksien näkökulmasta kestävästi.

Kemin selluloosatehtaan puu tulisi pääosin Pohjois-Suomesta ja Kainuusta. Siellä on Asikaisen mukaan hakkuusäästöjä, joita voidaan käyttää.

– Pohjois-Suomesta on hakattu selvästi pienempi osa kasvusta kuin muualta Suomesta. Puun kysyntä on ollut siellä melko alhaista, Asikainen sanoo.

Arviot puun kasvusta optimistiset

Suomen metsiä hakattiin viime vuonna 77 miljoonaa kuutiota. Metsä Groupin tehtaat nostaisivat Suomen hakkuut noin 83 miljoonaan kuutioon.

Suomen metsien vuotuinen suurin kestävä hakkuumäärä on Luken arvion mukaan 84 miljoonaa kuutiota vuosina 2015–2024.

Vuosien 2025 ja 2034 välillä suurin mahdollinen hakkuumäärä nousee Luken mukaan 90 miljoonaan kuutioon, koska tuolloin Suomen metsissä on paljon puuta hyvässä kasvuvaiheessa.

Luken arviot puun kasvun kehityksestä ovat Soimakallion mukaan optimistiset.

– Kukaan ei tiedä varmuudella, miten puuston kasvu tulee kehittymään, hän sanoo.

Luken arvioissa ei ole Soimakallion mukaan huomioitu muun muassa metsien myrskytuhoja eikä maaperän typen riittävyyttä, josta voi muodostua merkittävä rajoittava tekijä puuston kasvulle.

Asikainen kertoo, että tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen voi kiihdyttää entisestään Suomen metsien kasvua. Tosin myös hän toteaa, että lisääntyvät myrskytuhot ja tuholaishyönteiset voivat hidastaa metsänkasvua, kuten Keski-Euroopassa on jo tapahtunut.

Kestävän hakkuumärän raja tarkoittaa suurinta tasaisesti ylläpidettävissä olevaa hakkuumäärää, jotta tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet pysyvät vähintään samalla tasolla. Jos raja ylitetään, hakkuumääriä pitää pienentää.

Luonnon monimuotoisuus kärsii

Suurin kestävä hakkuumäärä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen asia. Se turvaa puun saannin tulevaisuudessa, mutta luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta se on ongelmallinen.

– Käytännössä pienennämme hiilinielut nollaan ja siitä aiheutuu erittäin voimakkaita puuston kasvutappioita. Soimakallio sanoo.

Luke ja Syke arvioivat muutama vuosi sitten, että hakkuumäärien nostaminen 80 miljoonaan kuutioon aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle merkittäviä haasteita.

Asikainen myöntää, että lisähakkuut pienentäisivät Suomen hiilinieluja useilla miljoonilla tonneilla, mutta hän muistuttaa, että uusi tehdas olisi energiatehokkaampi kuin Kemin nykyinen sellutehdas, jonka tekniikka on peräisin 1980-luvulta. Tehtaasta saataisiin hänen mukaansa uusiutuvaa energiaa valtakunnan verkkoon ja mahdollisesti liikenteen polttoaineeksi.

Hiilinielujen pienenemistä voidaan joutua Asikaisen mukaan kompensoimaan esimerkiksi taakanjakosektorilla. Kompensoinnin tarve selviää vasta, kun Euroopan unionin LULUCF-asetukseen liittymät laskelmat valmistuvat. LULUCF-asetus määrittää, minkälaisia velvoitteita kullekin EU-maalle tulee hiilinielujen ylläpidon suhteen.

Kompensoinnin tarve riippuu myös siitä, miten Suomen metsien kasvu kehittyy.

– Lopullista vastausta ei pysty vielä antamaan, Asikainen sanoo.

Kompensointi voi tulla kalliiksi

LULUCF-asetuksen määritysprosessi on vielä kesken.

Jos Suomen ehdottama hiilinielujen vertailutaso menee EU:n komissiossa läpi, Suomi saa hakata jatkossa 83 miljoonaa kuutiota vuodessa ilman kompensaatiovelvoitteita.

– Ei ole takeita, että Suomen vertailutaso menee sellaisenaan läpi, Soimakallio sanoo.

Jos Suomen hiilinielujen vertailutaso kiristyy esitetystä, Suomen tulevat hakkuumäärät ylittävät näillä näkymin asetuksen määrittämän tason.

Siinä tapauksessa Suomen pitää Soimakallion mukaan kompensoida yli menevä osa muilla päästövähennyksillä esimerkiksi vähentämällä päästöjä liikenteessä tai maataloudessa tai ostamalla päästöoikeuksia muilta unionin jäsenmailta.

Asia on Soimakallion mukaan hyvin epävarma, koska vielä ei ole tietoa, onko päästöoikeuksia tulevaisuudessa kaupan ja mihin hintaan.

Päästöjen vähentäminen päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla on selvästi kalliimpaa kuin päästökaupassa, Soimakallio kertoo.

– Jos Suomi joutuu kompensoimaan merkittävissä määrin vertailutason potentiaalista alitusta, se voi maksaa aika paljon.

Fingerpori

comic

Uusimmat