Uutiset

Saksa kaivoi maata Macronin alta

Puheen ajoitus oli tarkkaan harkittu. Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti EU-linjapuheensa kaksi päivää Saksan liittopäivävaalien jälkeen.

Macron laski, että EU-myönteiset puolueet voittavat ja Angela Merkelin johtama suuri hallituskoalitio jatkaa.

Macron laski väärin. Saksan vaalien suurimmat voittajat olivat AfD ja FDP.

Oikeistopopulistinen AfD haluaa Saksan irti eurosta ja stopin maahanmuutolle. Liberaalinen FDP on kyllä periaatteessa Eurooppa-mielinen puolue, mutta se lupasi vaalikampanjassaan, ettei Saksan veronmaksajien rahoja sidota missään oloissa köyhien Etelä-Euroopan maiden talouksien pönkittämiseen.

FDP on mitä ilmeisimmin nousemassa Merkelin uuteen hallitukseen. Kaiken lisäksi puolueen puheenjohtaja Christian Lindner haluaa valtiovarainministeriksi eli valvomaan sitä, mihin ilmansuuntiin saksalaisten rahat liikkuvat.

Juuri Macronin talousvisiot ovat kaikkein kauaskantoisimpia. Hän haluaa euromaille yhteisen budjetin, yhteisen valtiovarainministerin ja jopa euromaiden oman, erillisen parlamentin.

Vaatimattomuus ei toden totta ole ensimmäinen asia, joka tulee Macronista mieleen. Sorbonnen yliopiston puhekin oli oikea ideoiden ilotulitus.

Siinä Macron varmasti oli oikeassa, että jos euron rakenteille ei tehdä jotain, seuraava kriisi tulee luonnonlain varmuudella. Jos ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, yhteinen rahakin on jättiläinen savijaloilla.

Mutta kun tätä lähdetään kääntämään käytännön tasolle, törmätään poliittiseen todellisuuteen. Macron haluaisi esimerkiksi harmonisoida yritysverotuksen. Tämä ei kelpaa Luxemburgille, Irlannille eikä Maltalle, koska ne liehittelevät kansainvälisiä suuryrityksiä alhaisella yhteisöverolla.

Kovin hyvältä ei myöskään näytä Macronin haave euroalueen yhteisestä budjetista. Sen kokoamiseen käytettäisiin Macronin piirustuksissa useita prosentteja jäsenmaiden bruttokansantuotteista. Viime vuonna yksi prosentti olisi ollut 106 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: EU:n koko vuosibudjetti on 160 miljardin euron luokkaa.

Tällaisilla rahasäkeillä olisi mahdollista valmistautua luottavaisin mielin tuleviin eurokriiseihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että isoin maksaja eli Saksa ei ole lähdössä mukaan.

Kirosanaksi on muodostamassa termi “tulonsiirtounioni”, joka on helppoakin helpompi vaaliase populistien käsissä. “Ei enää eurokaan Kreikalle” tuo varmuudella tietyn siivun äänikakusta.

Macron on kärsimätön. Hän on ehkä kuvitellut, että kun ikuinen jarrumies Britannia poistuu kuvioista, on oikea aika panna iso vaihde silmään. Macron haluaa EU:lle yhteisen terrorisyyttäjän, katastrofikeskuksen, yhteiset rajavalvontajoukot, innovaatiokeskuksen ja puolustusbudjetin.

Kovin realistisia eivät Macronin visiot ole, sillä etenkin puolustus ja verotus ovat jäsenvaltioiden suvereniteetin kovinta ydintä.

Asiasanat

Uusimmat