Uutiset

Salaiset kansiot

-Jääkiekossa on aina puhuttu, että peliin valmistava palaveri saa kestää maksimissaan 5–10 minuuttia.

-Pesäpallossa vedetään 45 minuutin palaveri ja jokainen kaveri pystyy keskittymään siihen koko ajan. Pesäpalloilijat ovat kasvaneet siihen perusteellisuuteen.

Näin sanoi Pasi Kaukoranta
Satakunnan Kansan haastattelussa huhtikuussa. Kun Ässien liigajoukkueen apuvalmentajana yksitoista kautta työskennellyt Kaukoranta vaihtoi lajia ja siirtyi miesten superpesiksessä pelaavan Kankaanpään Mailan taustavoimiin, pesäpallon äärimmilleen viety ennakkosuunnittelu yllätti kiekkomiehen.

Mitä kaikkia asioita pesäpallojoukkueiden taktiikkapalavereissa käydään läpi? Mitä tietoja joukkueiden pelikirjat sisältävät?

Heti
aluksi hallitsevan Suomen mestarijoukkueen Vimpelin Vedon pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki toteaa, että nyt ollaan asian ytimessä. Pesäpallo vaatii fyysisiä, henkisiä, teknisiä ja taktisia ominaisuuksia, mutta selvästi nopeinta lajin kehitys on taktisella puolella, hän arvioi.

-Vastustajia on scoutattu aina, mutta nykyteknologia on antanut siihen lisää työkaluja. Saatavilla olevan tiedon määrä on käytännössä rajaton.

Superpesisjoukkueiden lajiraamattu on Titania-niminen pesäpalloportaali. Se on turkulaisen Timo Lammisen kehittämä analysointiohjelma, joka purkaa jokaisen pääsarjaottelun osiin, pelaaja, pelitilanne ja suoritus kerrallaan. Kertynyt data muodostaa tietopankin, joka erittelee pelitapahtumia videonäytteiksi, lyöntikartoiksi ja tilastoiksi.

Jos Kivimäki haluaa esimerkiksi tietää, mihin Joensuun Mailan Juha Puhtimäen lyöntivuoron ensimmäinen lyönti suuntautuu, kun etenijä on ykköspesällä, niin Titania esittää muutamalla klikkauksella lyöntikartan, josta näkyvät kaikki Puhtimäen lyöntiratkaisut vastaavassa pelitilanteessa vuodesta 2014 lähtien.

-Ulkokenttä sijoittuu tässä tilanteessa niin, että sisäpelaaja ei pääse käyttämään parhaita lyöntejään. Hänet yritetään pakottaa käyttämään työkalupakistaan viidenneksi tai kuudenneksi paras vaihtolyönti.

Videoklipeistä voi etsiä myös pelaajan maneereita. Jos kyynärpää on ennen lyöntiä vähän kohollaan, niin se voi antaa osviittaa, mihin lyöntiin pelaaja valmistautuu.

-Kun työkalut ovat tällaiset, niin molemmat joukkueet tuntevat toisensa todella tarkkaan. Kysymys on siitä, kumpi suorittaa varmemmin.

Kun pelin ennakkoanalysointi menee tarpeeksi pitkälle, uhkana on viihdearvon kärsiminen. Peli muuttuu todennäköisyysmatematiikaksi, improvisaatio ja tunne tuhoutuvat.

-Se on tietysti vaarana, että pelaaminen menee miettimiseksi.

-Aina ulkokentällä on silti jossain tyhjää tilaa. Kysymys on siitä, riittääkö taito lyödä juuri sinne.

Kivimäki sanoo, että pesäpallon monet kehitysvirtaukset ovat sataneet nimenomaan ulkopelijoukkueen laariin.

-Joukkueet ovat kehittyneet taktisesti, ulkopelaajat heittävät ja liikkuvat aiempaa paremmin, hiekkatekonurmien myötä virhepomput ovat poistuneet ja pallokin liikkuu hiekkatekonurmella vähän hitaammin. Sisäpelillä on täysi työ pysyä mukana tässä kehityksessä.

-Meillä 70 prosenttia lajiharjoittelusta keskittyy sisäpeliin, 30 ulkopeliin. Tiedän, että joillain joukkueilla suhde on 80–20.

Naispesäpallossa sisäpelijoukkue on vielä ahtaammalla.

-Naisten lyöntivalikoimasta puuttuvat pomppu ja linjan ylittävät pystymailalyönnit. Ne ovat lyöntejä, joille vastustaja ei voi oikein mitään. Kun keinoja murtaa ulkopeli on vähemmän, niin naisten peli voi joskus olla aikamoista shakkia.

Kivimäki näyttää tietokoneeltaan tiedoston, mihin hän on koonnut yhtä halliottelua varten kerättyä ennakkomateriaalia. Iso osa aineistosta käsittelee vastustajajoukkueen pelaajien lyöntiominaisuuksia.

Maallikko ei ymmärrä tekstistä juuri mitään.

Huttunen*: 0til: vasurin koukku, epäonnistunut pystäri 3luukkuun, yrittää aktiivisesti haastoilla edestä, ei lyö lujaa à kopparit.

Salo*: 1til: myöhäinen koukku, nuppi 2rajaan, menopomppu, viisto 3jatke, 2leikettä vapaana.

(* = pelaajien nimet on muutettu)

Tekstiä on parin A4-liuskan verran.

-Tuo on vain tuollainen kevyt hääläys. Kun pelataan pudotuspelien ottelusarjoja, niin ennakointi menee ihan uudelle tasolle.

Pitkän harjoitus- ja pelikauden aikana pelaajat käsittelevät ison määrän tietoa.

-Jos pelinjohtaja yrittää kaataa tuollaista harjoitusottelunkin tietopakettia pelaajan päähän, niin eihän siitä mitään tule. Pelaajien osallistaminen on kaiken a ja o.

-Jokainen pelaaja saa jo harjoituskaudella analysointitehtäviä, jotka kannustavat ajattelemaan ja ymmärtämään peliä. Me olemme kiinnostuneita vain sellaisista pelaajista, joilla on motivaatiota tällaiseen työhön.

Kivimäki haluaa puhua vastustajien analysoinnista prosessina.

-Ei pelaaja voi ajatella kautta saati ottelua yksittäisenä tapahtumana. Kysymys on oman tietopankin rakentamisesta, ja se jatkuu läpi uran.

Pääsarjatason pesäpalloilijat ovat siis paitsi urheilijoita myös tietotyöläisiä. Alemmilla sarjatasoilla tai junioreissa näin ei ole. Tässä piilee Kivimäen mukaan yksi lajin isoimmista haasteista.

-Olen huolissani pelin opettamisen taidosta. Löytyykö meiltä riittävästi pelinjohtajia, jotka pystyvät viemään junioreita kohti superpesiksen vaatimustasoa?

-Taito- ja fysiikkavalmennukseen osaamista löytyy, mutta pelin ymmärtämiseen on vaikea kehittää harjoitteita, jos junioripuolen vetäjät eivät itsekään peliä riittävästi ymmärrä.

Tämä on Kivimäen mielestä myös yksi keskeinen syy, miksi samat organisaatiot menestyvät vuodesta toiseen aikuisten tasolla. Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy ovat kohdanneet toisensa seitsemän kertaa peräkkäin miesten finaalissa. Naisissa Lapuan Virkiä, Jyväskylän Kirittäret ja Porin Pesäkarhut ovat kahmineet lähes kaikki mitalit viimeisen 15 vuoden aikana.

-Kun pelaaja nousee junioreista edustustasolle, valmiuksia pitää löytyä. Emme pysty kiskomaan porukkaa liikkuvaan junaan kovin kaukaa. Jos joukkueen jäsenistä yksikin vetää kentällä nollat taulussa, niin kokonaisuus kyykkää aika nopeasti.

-Nykyään ei enää riitä, että on nopea, osaa lyödä ja on hyvä räpyläkäsi. Menestyäkseen pitää ymmärtää peliä, ja se työ on aloitettava jo junioreissa. Tämä tulisi olla myös liiton valmentajakoulutusten painopistealue.

Sami-Petteri Kivimäki

Ikä: 33.

Rooli: Vimpelin Vedon pelinjohtaja.

Siviiliammatti: Asiakkuuspäällikkö. Tekee sivutoimisesti töitä myös työelämän esimiesvalmentajana.

Ura: Aloittaa neljännen kautensa Vimpelin pelinjohtajana. Kaksi Suomen mestaruutta. Valittu kaksi kertaa Vuoden pelinjohtajaksi. Ollut aiemmin superpesistasolla pelinjohtajana miehissä Koskenkorvan Urheilijoissa ja Seinäjoen JymyJusseissa sekä naisissa Porin Pesäkarhuissa. Työskennellyt aiemmin myös Pesäpalloliiton aluevalmentajana.

Muuta: Pelannut nuorempana jääkiekkoa Suomi-sarjatasolla.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic