Uutiset

”Sen helvetin olen käynyt läpi, mulle riitti” – Irja Niemelän isä ammuttiin Stalinin suuren terrorin aikana

Irja Niemelä jäi puoliorvoksi yksivuotiaana.
Irja Niemelä kirjoitti koulutyttönä kirjeen Moskovaan ja kysyi, missä isä on. Niemelä kutsuttiin miliisin pakeille, mutta oikeaa vastausta kysymykseensä hän ei silti saanut. Kuva: Anni Ågren

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton Kontupohjassa asunut koulutyttö kirjoitti kirjeen viranomaisille Moskovaan. Hän halusi tietoja Leo-isästään, josta hänellä ei ollut omakohtaisia muistoja. Tuo tyttö, Irja Niemelä, on nyt 84-vuotias ja asuu Helsingissä.

Niemelä on yksi niistä henkilöistä, joita on haastateltu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Stalinin vainojen muistot -hankkeessa.

Niemelä muistaa edelleen tarkasti, kuinka eräänä päivänä tuon Moskovan-kirjeen kirjoittamisen jälkeen opettaja tuli luokkaan ja sanoi, että hänet oli kutsuttu miliisin luokse.

– Olin niin toiveikkaana, että isä oli löytynyt. Että kun olin kirjoittanut Moskovaan, niin tottahan toki miliisin kautta se tieto sitten tulee, hän kertoo.

Iloinen tyttö ei osannut ajatella mitään pahaa istuessaan miliisin huoneessa. Jonkin ajan kuluttua miliisillä oli kädessään paperi ja tämä kysyi, oliko hän kirjoittanut kirjeen Moskovaan. Tyttö tietenkin myönsi tämän.

– Loppujen lopuksi miliisi sanoi, että kuule tyttö, asia on semmoinen, että isä on viety salaiseen paikkaan, josta ei saa olla kirjeenvaihdossa.

Niemelä sanoo kysyneensä, missä sellainen paikka on, koska halusi mennä sinne. Isän ikävä oli suunnaton.

– Nukuin isän valokuva tyynyt alla aikuisikään asti, hän sanoo.

Miliisi käski tyttöä allekirjoittamaan paperin, jossa tämä lupasi, ettei enää koskaan etsisi isää. Lapsella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tämä.

Teloituspaikka löytyi Petroskoin läheltä

Työtön Leo Niemelä oli loikannut vaimonsa Saaran ja Pentti-pojan kanssa Neuvostoliittoon 1932.

Kun Irja Niemelä kirjoitti kirjeen Moskovaan, isä oli itse asiassa ollut jo vuosia kuolleena. Hänet oli teloitettu Josif Stalinin ajan suuren terrorin aikana lokakuussa 1938. Tuolloin Irja Niemelä ei ollut vielä ehtinyt täyttää vuottakaan.

Isän maine palautettiin vuonna 1959.

Teloituspaikka, Krasnyi bor, sijaitsee Petroskoin lähellä. Paikka selvisi vasta, kun Niemelä oli vuonna 1993 jo tullut paluumuuttajana Suomeen.

Kerran lääkäri, joka oli huomannut Niemelän olevan paluumuuttaja, kysyi, tekeekö tämän mieli mennä Venäjälle.

– Sen helvetin olen käynyt läpi. Mulle riitti, Niemelä sanoo vastanneensa.

Kaulariipus toi isän äidin viereen

Irja Niemelä kouluttautui sairaalan laborantiksi ja työskenteli yli 30 vuotta sairaalassa Hirvaksen kylässä Kontupohjan piirissä. Kun paluumuutto Suomeen tuli mahdolliseksi 1990-luvulla, Niemelä yritti houkutella äitiäänkin muuttamaan Suomeen. Äiti päätti kuitenkin jäädä Hirvakseen.

Niemelän muuttaessa Suomeen 1993 äiti oli jo kuollut.

Ennen Suomeen paluuta Niemelä ei ollut nähnyt unta isästään, mutta täällä näin on käynyt kahdesti. Lisäksi Niemelä muistaa erään erikoisen tapahtuman Helsingin Itäkeskuksen kirpputorilla.

– Olin jo menossa pois, kun yhdessä paikassa näin kaulariipuksen. Siinä oli tähdistöä ja kirjoitus Leo.

Nyt tuo kaulariipus on samassa haudassa Saara-äidin kanssa Hirvaksessa.

Leo Niemelä

Leo Niemelä syntyi toukokuussa 1907.

Työtön Niemelä loikkasi vaimonsa Saaran ja Pentti-poikansa kanssa Neuvostoliittoon 1932.

Niemelä pidätettiin 11. maaliskuuta 1938.

Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan NKVD:n (Stalinin ajan salainen poliisi) erikoistroikka tuomitsi Niemelän 22.9.1938.

Troikka sai tuomita kuolemaan.

Tuomio tuli vakoilua koskevan pahamaineisen artikla 58-6:n mukaan.

Erikoistroikkaan kuului NKVD:n ja syyttäjän edustaja sekä paikallinen puoluesihteeri.

Niemelä ammuttiin Petroskoin lähellä Krasnyi borin männikössä 3.10.1938.

Niemelän maine rehabilitoitiin 4. heinäkuuta 1959.

Uusimmat

Fingerpori

comic