Uutiset

Sinilevä on myrkyllisintä hengitettynä, eikä sitä saa käyttää löylyvetenä – Lue, miten tunnistat levämyrkytyksen

Mitä oireita sinilevä voi aiheuttaa?

Sinilevät tuottavat useita erilaisia myrkkyjä kuten hermostolle vaarallisia hermomyrkkyjä ja maksaa vaurioittavia maksamyrkkyjä. Ihmisten herkkyys sinilevien aiheuttamille oireille vaihtelee suuresti.

Oireita voivat olla pahoinvointi, mahakipu, ripuli ja oksentelu. Lisäksi voi esiintyä ihottumaa, huulten kirvelyä, nuhaa, päänsärkyä, silmien ärsytystä ja lämmönnousua. Oireet alkavat yleensä muutaman tunnin kuluttua altistuksesta ja kestävät useimmiten muutamia päiviä, korkeintaan viikon.

Hengenvaarallisia sinilevämyrkytyksiä ihmiselle ei ole Suomessa tiettävästi tapahtunut. Pitkäaikaisen löylyveden kautta tapahtuneen altistumisen seurauksena on saunojan maksa-arvojen todettu kohonneen.

-Pahimmat sinilevään liitetyt yksittäistapaukset ovat olleet anafylaktinen shokki ja tajunnan menetys, kertoo erikoistutkija Tarja Pitkänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Sinileväistä vettä juoneelle eläimelle myrkyt voivat sen sijaan olla kohtalokkaita.

-Suomen varhaisimpia kirjattuja havaintoja ovat Lahden Vesijärvellä 1920-luvun lopulla sattuneet karjakuolemat, joiden todettiin johtuneen sinilevistä, kertoo ryhmäpäällikkö Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Karjan tai lemmikkien sinilevästä johtuneita kuolemia ei tilastoida Suomessa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle ei ole tullut tänä vuonna näytteitä eläimistä, joissa epäiltäisiin levämyrkytystä. Sinileväisessä vedessä uineita koiria on tiettävästi toimitettu eläinlääkärin hoitoon tänä kesänä.

-Koira juo usein vettä uidessaan ja altistuu helposti suurille määrille myrkkyjä, kertoo jaostopäällikkö Pia Vennerström Evirasta.

Miten tulee toimia, jos on altistunut sinilevälle?

Pese iho puhtaalla vedellä ja saippualla. Huuhtele silmät puhtaalla vedellä. Myös lemmikki täytyy pestä, ettei se uinnin jälkeen turkkiaan nuollessaan saa myrkkyjä elimistöönsä.

Miten sinilevän tunnistaa?

Sinilevät voivat värjätä veden vihreäksi ja runsaimmillaan muodostaa veden pinnalle paksuja leväkasaumia. Leväkasaumien eli kukinnan esiintymistä on vaikea ennustaa ja hallita. Esiintyminen voi vaihdella nopeasti, minkä vuoksi uimarin kannattaa arvioida silmämääräisesti uimaveden tila aina ennen veteen menoa.

Levämassaa voi kokeilla tikulla. Jos massa hajoaa hippusina veteen, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä eli vaaraton.

Miten voi tietää, onko vesi myrkyllistä?

Sinilevien tuottamien myrkkyjen tarkka mittaaminen vedestä onnistuu vain laboratorioissa. Markkinoilla olevilla pikatesteillä voi mitata vain yksittäisten myrkkyjen esiintymistä vedessä, joten testi saattaa johtaa virheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Ihmisille aiheutuneita oireita ei ole pystytty liittämään mihinkään tiettyyn myrkkyyn. Mahdolliset levämyrkyt säilyvät vedessä muutaman päivän vielä näkyvän leväesiintymän jälkeen.

Kuntien terveydensuojeluviranomaiset valvovat yleisten uimarantojen veden laatua. Uimarannan ilmoitustaulua ja mahdollisia varoituskylttejä kannattaa pitää silmällä. Muiden kuin yleisten uimarantojen levähavainnot voi tallentaa internetiin Järvi-meriwikiin, missä havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla.

Miksi sinilevää tulee? Miksi se on tänä kesänä runsasta?

Sekä merissä että järvissä sinilevät hyötyvät rehevöitymisestä. Sinileväkukinnan riski on sitä suurempi, mitä enemmän fosforia on tarjolla. Varsinaisen pintakukinnan syntymistä edesauttaa helteinen ja heikkotuulinen sää. Tällöin sinilevärihmat nousevat pintaan.

Suomenlahdella tämän kesän sinileväkukinta on vuosikymmenen voimakkainta. Suomen järvillä pahoja sinileväkesiä ovat olleet muun muassa 1997, 1999, 2002, 2006 ja 2007.

-Jos sinilevän runsas esiintyminen järvillä jatkuu ja levät edelleen runsastuvat, tästä kesästä saattaa tulla 2010-luvun tähänastisesti pahin sinilevävuosi järvillä, Järvinen kertoo.

Suomen ympäristökeskus on tiedottanut kesäkaudella levätilanteesta viikoittain vuodesta 1998 lähtien.

Itämeren fosforikuorma on Suomen ympäristökeskuksen mukaan alentunut 60 prosenttia 1980-luvulta, lähinnä jätevesien puhdistuksen ansiosta. Silti sen sinileväkukinta on tänä kesänäkin voimakasta. Itämeren toipumista hidastaa eniten syvänteiden hapeton ja hyvin fosforipitoinen vesimassa. Suomenlahden tämän kesäisen vuosikymmenen pahimman kukinnan taustalla on Itämeren pääaltaan hapeton ja hyvin fosforipitoinen syvävesi, jota tunkeutui alueelle poikkeuksellisen suuria määriä syksyllä 2016 voimakkaiden itätuulten seurauksena.

-Maailman merialueilla hapettoman vesimassan tilavuus on nelinkertaistunut vuoden 1950 jälkeen. Pääasialliset syyt ovat ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ja ilmaston lämpeneminen. Sama kehitys on nähtävissä Itämerellä, erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Miten sinilevää voi poistaa tai torjua?

Sinilevää ei voi poistaa vesistöistä.

-Sinilevät ovat luontainen eliöryhmä vesistöissämme. Ongelmia syntyy silloin, kun sinilevät muodostavat massaesiintymiä, joihin liittyy usein niiden pintakukinnat. Sinileväbiomassan keruuta on joskus pohdittu, mutta menetelmänä se ei poista ongelmaa, koska uutta levää kasvaisi koko ajan tilalle, jos ravinnekuormitusta ei vähennetä, erikoistutkija Marko Järvinen kertoo.

Kerääminen ei myöskään poistaisi vedessä mahdollisesti liukoisena olevia haitallisia sinilevistä vapautuneita yhdisteitä. Tehokkain keino vähentää sinileväkukintoja on vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta, etenkin fosforikuormitusta.

Vesistöjen tila on parantunut 1960- ja 1970-luvulta, jolloin yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet vielä laskettiin puhdistamattomina vesistöihin. Tuolloin rehevöityminen ja muut vesistöjen ongelmat olivat suuria, mutta sinilevätilannetta ei seurattu vielä systemaattisesti.

Sinilevien määrä on lisääntynyt noin 40 viime vuoden aikana avomerellä Suomenlahdella, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Vuonna 2014 Suomen lounaisilla merialueilla ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa oli erittäin laajoja yhtenäisiä sinilevälauttoja. Tänä kesänä 2018 Suomenlahdella sinileväkukintojen määrä on ollut poikkeuksellisen suuri. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin suurta.

-Esimerkiksi Suomenlahdella useilla asemilla yksittäiset huippuvuodet sinilevien määrässä ajoittuvat vuosien 1996–2007 välille, tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Kerran pahasti rehevöityneen järven toipuminen on työlästä ja saattaa kestää vuosikymmeniä.

-Mökillä tärkeintä on huolehtia siitä, että jätevesiä ei pääse järveen tai mereen. Paras ratkaisu on kuivakäymälä, erikoistutkija Seppo Knuuttila sanoo.

Sinilevän torjuntaan on käytetty öljypuomien tapaisia ”sinileväpuomeja”. Ranta-alue aidataan tiiviillä, vettä läpäisevillä kankailla, jolloin ulapan sinilevälautta ei pääse ajautumaan aidatulle alueelle.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia suomalaisen keskimääräisestä “Itämeri-jalanjäljestä”. Tällä hetkellä eläinpohjaisen ravinnon tuotannon käytössä on noin 70 prosenttia Suomen peltoalasta.

-Tehokkaimmin omaa Itämeri-jalanjälkeään pystyy pienentämään vähentämällä liha- ja maitotuotteiden kulutusta ja korvaamalla niitä Itämerestä tai mökkijärvestä pyydetyllä luonnonkalalla, Knuuttila sanoo.

Onko sinilevästä mitään hyötyä?

Sinilevät vapauttavat yhteyttäessään happea veteen ja ilmaan. Ensimmäiset sinilevät ilmaantuivat maapallolle noin 2,7 miljardia vuotta sitten ja muuttivat maapallon ilmakehän hapelliseksi mahdollistaen korkeamman elämän kehittymisen, erikoistutkija Risto Lignell kertoo.

Sinilevät sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja täten osallistuvat merten tärkeään rooliin ilmastonmuutoksen hillitsijänä.

Sinilevillä kuten muillakin leväryhmillä on soluissaan yhdisteitä, joita käytetään ja joiden käyttömahdollisuuksia selvitetään mm. lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.

-Sinileviin kuuluvat myös Sipurilina-suvun sinilevät, joita käytetään ravintona, Järvinen kertoo.

Mihin sinilevä syksyllä katoaa?

Sinilevät ovat alkeellisia yksisoluisia organismeja, syanobakteereja, jotka yhteyttävät auringon säteilyenergian avulla kuten muut perustuottajat. Sinilevät lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla. Monet sinilevät viettävät jääpeitteisen talviajan järven pohjalla. Keväällä jäiden sulamisen jälkeen sinilevä alkaa kasvullisen vaiheensa.

Hidaskasvuisena se saavuttaa vesistön ravinnetilanteesta riippuen maksimirunsautensa myöhemmin kesällä. Lämpötila lisää sinilevän kasvua. Syksyllä kun vedet viilenevät ja valon määrä vähenee, sinilevien kasvu hidastuu ja lajit valmistautuvat viettämään tulevan pimeän jääpeitteisen talviajan vesistön pohjasedimentissä, mistä ne jälleen seuraavana keväänä veden sekoittumisen myötä nousevat takaisin ylös ja aloittavat kasvullisen vaiheen.

Lähde: Suomen ympäristökeskus

Asiasanat

Fingerpori

comic

Uusimmat