Uutiset

Sotien jälkeisessä talouskriisissä suomalaisten suuret setelit saksittiin kahtia – Luoville ideoille on taas kysyntää

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia keinoja. Valtio otti kansalaisilta pakkolainan vuodenvaihteessa 1945–1946. Setelioperaatiolla haluttiin suitsia inflaatiota ja selvittää, miten paljon varallisuutta oli verotukselta kateissa. Luovat keinot ovat taas nousseet keskusteluun koronakriisin takia.
Valtio nappasi kansalaisten isoista seteleistä oikean puolen itselleen. Kuluttajat saivat käyttää vasemman puolen maksamiseen, mutta sen arvo oli 50 prosenttia entisestä. Kuva: Jaakko Koskentola
Valtio nappasi kansalaisten isoista seteleistä oikean puolen itselleen. Kuluttajat saivat käyttää vasemman puolen maksamiseen, mutta sen arvo oli 50 prosenttia entisestä. Kuva: Jaakko Koskentola

Konstit ovat olleet monet. Jatkosodan jälkeen vuoden 1945 lopulla valtiovalta alkoi pohtia keinoja, joilla taltuttaa köyhää maata koetellut talouskriisi. Inflaatio oli päässyt laukalle ja omaisuutta oli piilossa ties missä. Lisäksi saksalaisten sotilaiden huhuttiin vieneen maasta suuria markkamääriä.

Yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi kehitettiin setelinvaihto ja sen osana setelinleikkaus. Eduskunta hyväksyi sitä koskevan poikkeuslakiesityksen 21. joulukuuta.

Leikkaus pantiin toimeen vuodenvaihteessa 1945–1946. Kaikki kansalaiset velvoitettiin saksimaan hallussaan olleet 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit keskeltä kahtia. Vasemman puolen he saivat käyttää maksamiseen, mutta sen arvo jäi 50 prosenttiin entisestä. Oikea puoli piti antaa pakkolainana valtiolle.

Osa kansasta tiesi, mitä oli tulossa

Euroopan keskuspankin (EKP) ja Suomen Pankin entinen setelijohtaja Antti Heinonen on perehtynyt aiheeseen sekä seteliasiantuntijana että historioitsijana.

Hänen mukaansa syitä oli muutamia.

Jo talvisodan kynnyksellä luotu säännöstelyorganisaatio oli luonut patoutunutta ostovoimaa, jota haluttiin sitoa inflaation hillitsemiseksi. Ajalle olivat ominaisia myös mustan pörssin kauppa ja pimeät omistukset sekä muun muassa verotukseen liittynyt epätietoisuus siitä, paljonko ihmisillä oli sodan jälkeen käteistä tai muuta varallisuutta.

– Pienemmät setelit olivat leikkauksen jälkeenkin käypää rahaa, mutta myös ne piti vaihtaa. Koko setelikanta meni siis vaihtoon, Heinonen selittää.

Hän toteaa kansalaisten suuren enemmistön ymmärtäneen, että jotain piti niissä oloissa tehdä. Sen sijaan toimenpiteen kohdistuminen kyseenalaistettiin laajasti.

– Ne kansalaiset, jotka seurasivat ajankohtaisia asioita, tiesivät jotakin olevan tulossa. He osasivat toimia sen mukaan. Koska setelit polttivat lompakossa, niitä talletettiin tai niillä ostettiin jotakin. Sen seurauksena reaaliomaisuuden hinnat nousivat.

Varsinkin vähävaraisten piirissä leikkaus herätti suuttumusta. Heille 500 markkaa oli iso raha.

Koronavirusepidemia on aiheuttanut terveydellisen kriisin lisäksi taloustaantuman, johon etsitään kiivaasti lääkkeitä. Kuva Espanjan pörssistä Madridista. Kuva: epa08306006
Koronavirusepidemia on aiheuttanut terveydellisen kriisin lisäksi taloustaantuman, johon etsitään kiivaasti lääkkeitä. Kuva Espanjan pörssistä Madridista. Kuva: epa08306006

Inflaatio kuriin vain hetkeksi

Aluksi asiantuntijat arvelivat operaation onnistuneen ja leikkauksen purreen. Pian he joutuivat kuitenkin huomaamaan, että sama meno alkoi uudestaan.

– Ensin liikkeellä olleen setelistön määrä putosi aika reippaasti. Muutamassa kuukaudessa se palasi kuitenkin entiselleen, ja palkkojen ja hintojen kilpajuoksu jatkui, Heinonen kertoo.

– Lisäksi kaikesta siitä rumbasta koitui kustannuksia.

Pakkolainan takaisinmaksu alkoi osittain jo keväällä 1946, mutta lopullisesti se toteutui vasta loppuvuonna 1949. Korko oli 2 prosenttia. Inflaatio oli kuitenkin syönyt sekä sen että ison osan pääomasta.

Luottamus rahan arvoon järkkyi

Vastaavia toimia oli tehty muissa maissa aikaisemmin ja niiden uusimisesta kiersi huhuja Suomessa myöhemmin.

– Melkein kaikissa sodassa olleissa Euroopan maissa toteutettiin jotain vastaavaa, esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa jo kesällä ja syksyllä 1945. Suomen kaltainen konkreettinen setelinleikkaus tehtiin kuitenkin vain Kreikassa jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Heinonen muistuttaa.

– Mitä enemmän aikaa leikkauksesta kului, sitä kriittisemmin siihen suhtauduttiin. Se järkytti pitkäksi aikaa ihmisten luottamusta rahan arvoon.

Luoville ideoille on taas kysyntää

Onko setelien saksimisen kaltaista temppua mahdollista kuvitella toteutettavan koronakriisin taloudellisessa jälkihoidossa?

Toki on. Radikaalimmasta päästä on yhdysvaltalaisesta keskustelusta lainattu ehdotus miljardin euron hätäkolikoiden painamisesta. Siihen viittaa STTK:n pääekonomisti PatrizioLainà tuoreessa blogikirjoituksessaan.

Ekonomisti korostaa, että luoville ideoille on nyt kysyntää. Niiden toteuttaminen ei ole helppoa, mutta poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja.

– Inflatointia tuodaan taas esille, mutta eipä Euroopan keskuspankki ole ankarasta yrittämisestä huolimatta saanut aikaan edes kahden prosentin inflaatiota, Lainà tuumaa.

Varteenotettavampana keinona hän pitää työelämäprofessori Vesa Vihriälän ehdotusta euroalueen jäsenmaiden velkojen muuttamisesta nollakorkoisiksi ikuisuuslainoiksi.

– Toinen vaihtoehto velkojen mitätöimiseksi olisi EKP:n taseeseen päätyneiden euroalueen jäsenvaltioiden valtionvelkakirjojen osittainen alaskirjaaminen, Lainà toteaa.

– Hädän hetkellä EKP:ltä on ennenkin löytynyt luovuutta.

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic