Uutiset

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä väkivalta haavoittaa nuorta syvältä – "Epäasialliseen kieleen ja käytökseen on reagoitava tilannekohtaisesti mutta napakasti"

Lapsiin ja nuoriin kohdistuu monenlaista väkivaltaa niin koulussa kuin harrastuksissa, kodeissakin. Käsittelemättömät ahdistavat kokemukset voivat jättää elinikäiset, jopa ylisukupolviset haavat, kirjoittavat tutkija Satu Lidman ja Väestöliiton asiantuntija Pauliina Lius. Oikeanlainen apu auttaa traumatisoinutta ihmistä, mutta yhteiskunnassa ennaltaehkäisy on kestävin ratkaisu.
Alaikäisiin kohdistuva sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä väkivalta on kipeä aihe, josta ei ole varaa vaieta, kirjoittavat tutkija Satu Lidman ja Väestöliiton asiantuntija Pauliina Lius. Kuva: Mostphotos
Alaikäisiin kohdistuva sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä väkivalta on kipeä aihe, josta ei ole varaa vaieta, kirjoittavat tutkija Satu Lidman ja Väestöliiton asiantuntija Pauliina Lius. Kuva: Mostphotos

Aikuisten kohdalla sana ”työpaikkakiusaaminen” on jäänyt pois käytöstä, mutta alaikäisten toisiinsa kohdistamista teoista puhutaan yhä vähättelevästi kiusaamisena. Tämän rinnalle keskusteluun on tosin noussut kouluväkivallan käsite, joka tällä hetkellä yhdistyy ensisijaisesti fyysiseen pahoinpitelyyn.

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän väkivallan riskiin on havahduttu erityisesti liikuntaharrastuksien yhteydessä. Äskettäin Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) julkaisi tutkimuksen häirinnästä nuorten kilpaurheilussa. Sen mukaan ilmiö on yleinen, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia itsetuntoon ja hyvinvointiin.

Myös kouluissa tapahtuu monenlaista häirintää, ahdistelua, syrjintää sekä fyysisiä tekoja, joissa haavoittava vallankäyttö kytkeytyy sukupuoleen tai seksuaalisuuteen. Tällaiset kokemukset voivat olla syvästi haitallisia kasvuikäisen minäkuvalle.

Seksuaalisesti vihjailevat eleet ja ehdotukset voivat olla haitallisia

Murrosikään kuuluu hämmennys kehollisista muutoksista sekä kiinnostus sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiin. Nuori rakentaa identiteettiään ja pohtii omaa riittävyyttään. Hän luo pohjaa aikuisuuden ihmissuhdetaidoille. Nuoruus on tunnevaihteluiden aikaa, jolloin luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden tunteet koetaan voimakkaasti.

Herkässä ikävaiheessa esimerkiksi seksuaaliväkivalta voi traumatisoida pitkäkestoisesti. Järkyttäessään emotionaalista ja sosiaalista kehitystä väkivalta voi johtaa itsetuhoisuuteen ja haasteisiin tulevissa ihmissuhteissa. Myös ei-toivotut seksuaalisesti vihjailevat eleet, vitsit tai ehdotukset voivat olla haitallisia.

Aikuisten ja ikätovereiden intiimit huomautukset koskien vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää luovat helposti turvattomuuden ilmapiiriä, vaikka niitä ei olisi tarkoitettu satuttamaan. Ne ylläpitävät totuttuja valtasuhteita, joissa esimerkiksi naiset, vammaiset ja etniset vähemmistöt ovat altavastaajina.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen nuoret. Heihin kohdistuu tyypillisesti toistuvaa mikroaggressiota, jossa vähemmistöjä kuvaavat sanat sekä niihin yhdistetyt kielteiset mielikuvat toimivat solvaamisen, mitätöimisen ja ulossulkemisen välineinä. Niin sanottu homottelu ei sekään ole vielä jäänyt historiaan.

Toisen loukkaaminen ei ole ”harmitonta kiusoittelua”

Ryhmäpaine, epävarmuus hyväksytyksi tulemisesta ja puutteellinen elämänkokemus voivat alentaa nuoren harkintakykyä. Kaikki häirinnän ja väkivallan muodot on silti otettava vakavasti, on niiden taustalla sitten ymmärtämättömyys tai tahallisuus.

Keskustelukulttuuri, jossa toisen loukkaamista pidetään harmittomana kiusoitteluna, ruokkii väkivaltaistuneita asenteita. Oman haasteensa muodostavat digitaalisessa ympäristössä levitetyt kuvat ja kommentit, joiden haitallisuus perustuu pitkälti stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolesta tai seksuaalisuudesta.

Epäasialliseen kieleen ja käytökseen on reagoitava tilannekohtaisesti mutta napakasti. Väkivallan kohteeksi joutuneita nuoria ei saa jättää yksin. Heidän ei tule oppia sietämään tilannetta, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai häpeää.

Väkivallan ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan ajantasaista, ihmisoikeuslähtöistä seksuaali- ja turvataitokasvatusta. Tässä järjestöjen seksuaaliväkivaltatyön tuottamat palvelut, koulutukset ja materiaalit ovat avainasemassa.

Kouluissa ja harrastusmaailmassa työskentelevillä tulee olla selvyys omasta roolistaan näyttää mallia, vetää rajoja ja kohdata väkivallan osapuolia. Heidän on osattava tunnistaa erilaisten väkivaltailmiöiden haavoittavuus ja puututtava niihin. He tarvitsevat tuekseen koulutusta, selkeitä toimintaohjeita sekä toimivat mielenterveys-, sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kotien tehtävänä on huolehtia lasten ja nuorten empatiataidoista. Sisäistetty itsearvostus sekä toisten koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen lisäävät koko yhteiskunnan hyvinvointia.


Satu Lidman toimii tutkijana Tampereen yliopiston hankkeessa Sukupuolistunut väkivalta, vastuullisuus ja eettisesti kestävä toimijuus kouluissa ja kasvatusalalla. Pauliina Lius on asiantuntija Väestöliiton Et ole yksin -hankkeessa.

Uusimmat

Näkoislehti

25.11.2020

Fingerpori

comic