Uutiset

Suomalainen nanosatelliitti kuvaa maapallon kasvillisuutta spektrikameralla – kuivuus näkyy kuvissa lehtivihreän puutteena

Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama Aalto-1-nanosatelliitti lähti vuosi sitten juhannusaattona matkalle avaruuteen intialaisen PSLV-raketin kyydissä.

Vuoden avaruudessa kiertelyn jälkeen nelikiloinen Aalto-1 on jo saanut selville mittavan määrän tietoa.

Projektia Aalto-yliopistossa vetävän apulaisprofessorin Jaan Praksin mukaan satelliitti toimii edelleen hyvin, vaikka teknistä säätämistä on ollut yllättävän paljon.

-Esimerkiksi radioyhteyden hitaus on hankaloittanut satelliitin kameroiden ottamien kuvien lataamista ja ohjelmiston päivitystä.

Praksin mukaan tällä hetkellä kaikki järjestelmät ovat kuitenkin toimintakunnossa.

Tarkan kameran voi kartoittaa kasvillisuutta

Aalto-1 on yksi avaruudessa kiertävä kuvaava satelliitti monien muiden joukossa.

-Satelliitti muun muassa testaa uudentyyppistä spektrikameraa. Kameran avulla voi esimerkiksi kartoittaa kasvillisuutta ja sen kuntoa. Vaikka sitä, miten kuivuus on raadellut peltoja tai missä merellä esiintyy levää.

Esimerkiksi kuivuus näkyy spektrikamerassa lehtivihreän puutteena.

Praks lisää, että moni muukin avaruudessa kiertelevä kamera tekee samankaltaista työtä, mutta Aalto-1 on huomattavasti pienempi ja kevyempi kuin muut kamerat.

-Aalto-1:n ansiosta satelliitit voivat tulevaisuudessa olla huomattavasti kevyempiä ja edullisempia kuin nykyiset ja avaruudesta voidaan saada kuvia melkein reaaliajassa.

Aalto-1 kuuluu uuteen pienten satelliittien luokkaan, joita kutsutaan nanosatelliiteiksi. Niitä on avaruudessa jo useita satoja.

Vaikka nanosatelliitteja on paljon, niin Aalto-1:stä ei kuitenkaan kannata väheksyä, Praks huomauttaa.

-Maailma on iso paikka. Jotta pysymme kilpailussa mukana, edistysaskeleet pienen teknologian kehittämisessä merkitsevät paljon Suomen kilpailukyvylle.

Plasmajarru hidastaa satelliitin vauhtia

Aalto-1 kantaa mukanaan myös pientä säteilymittauslaitetta ja täysin uudentyyppistä jarrulaitetta.

Avaruusmission kestoksi kaavailtiin alun perin noin kahta vuotta. Aikataulu on kiinni plasmajarrukokeen onnistumisesta.

Ilmatieteen laitoksen rakentaman jarrun ideana on hidastaa satelliitin vauhtia, jolloin se laskeutuu alemmalle kiertoradalle ja törmää lopulta ilmakehään.

Praksin mukaan tavoitteena on, ettei satelliitti jää avaruusromuksi kiertoradalle.

-Törmäys näkyy maapallolla pienenä tähdenlentona.

Jos kaikki menee suunnitellusti, Aalto-1 lähtee jarruttamaan vauhtia noin puolen vuoden kuluttua.

Praks lisää, että jos jarrujärjestelmä ei jostain syystä toimisi, missio ja sen mittaukset voivat jatkua vuosia.

-Esimerkiksi Nasan mönkijä on toiminut Marsissa 17 vuotta, vaikka sen piti olla siellä vain 90 päivää.

Tutkijat esittelevät tutkimustuloksia heinäkuussa Pasadenassa Yhdysvalloissa, jossa järjestetään COSPAR-kokous.

COSPAR on kansainvälinen avaruustutkimuksen komitea.

 

Asiasanat

Uusimmat