Uutiset

Suomalaiset ovat 1900-luvun alusta saakka laskeneet vaaleissa läpimenijät valuviallisella tavalla

Suomen eduskuntavaalipaikat lasketaan niin sanotulla d'Hondtin menetelmällä, joka ei suosiostaan huolimatta ole suomalaiseen vaalipiirijärjestelmään täydellinen. Toistasataa vuotta käytettyyn laskentatapaan on silti totuttu vikoineen päivineen.
Eduskuntavaaleissa 200 kansanedustajaa valitaan 13 vaalipiiristä. Käytännössä eduskuntavaalit ovat 13:n vaalipiirissä käydyn vaalin summa. Kuva: Joel Maisalmi
Eduskuntavaaleissa 200 kansanedustajaa valitaan 13 vaalipiiristä. Käytännössä eduskuntavaalit ovat 13:n vaalipiirissä käydyn vaalin summa. Kuva: Joel Maisalmi

Muistatko, mitä kävi eduskuntavaaleissa vuonna 2015?

Silloinen vaalitulos aiheutti tuskan parahduksia varsinkin kokoomusta äänestäneille. Puolue sai kerättyä yli 540 000 ääntä, ja äänissä laskettuna potti oli vaalien toiseksi suurin. Kaulaa perussuomalaisiin kertyi runsaat 16 000 ääntä.

Äänierosta huolimatta ruiskukkapuolue jäi vaaleissa pronssille: perussuomalaiset oli vaalien jälkeen toiseksi suurin puolue.

Silloin vielä Timo Soinin johtama puolue sai eduskunnassa 38 paikkaa, kun kokoomuksen paikkamäärä jäi 37:een.

Suurimmaksi puolueeksi noussutta keskustaa puolestaan äänesti runsaat 21 prosenttia vaalilippunsa täyttäneistä.

Keskustan vaaleissa saavuttama paikkamäärä, 49, vastaa kuitenkin 24,5 prosenttia kaikista eduskunnan paikoista. Ääniosuuteen nähden keskustalla oli eduskunnassa yliedustus.

Mistä tällainen ilmiö johtuu?

Äänten ja eduskuntapaikkojen välille syntyvä kuilu johtuu Suomen vaalitavasta ja siitä, millaisella matemaattisella tavalla äänet muutetaan eduskuntapaikoiksi.

Paikkamäärän vastattava ääniosuuksia

Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, mikä yksinkertaistettuna tarkoittaa, että puolueen tai ryhmän saaman paikkamäärän pitää mahdollisimman hyvin vastata ryhmän saamaa osuutta äänistä.

Eduskuntavaaleissa Suomi on jaettu 13 vaalipiiriin, ja vaalipiirikohtainen kansanedustajamäärä riippuu siitä, paljonko alueella asuu ihmisiä.

Esimerkiksi sunnuntain vaaleissa Uudeltamaalta valitaan 200-paikkaiseen eduskuntaan 36 edustajaa, Lapista puolestaan seitsemän. Eduskuntavaalitulos on siis käytännössä 13 vaalipiirissä käydyn vaalin summa.

Suomalainen järjestelmä eroaa esimerkiksi Britannian enemmistökäytännöstä, jossa yhdestä vaalipiiristä valitaan yksi edustaja ja vaalipiirejä on satoja.

Yleisen valtio-opin professori Mikko Mattila Helsingin yliopistosta arvioi, että suhteelliset vaalijärjestelmät ottavat äänestäjän tahdon huomioon paremmin kuin enemmistövaalitavat.

– Britannian “First past the post” -järjestelmässä ei edes haeta sitä, että paikat alahuoneessa jaetaan sen mukaan, miten kukin puolue on saanut ääniä. Siellä halutaan korostaa voittajaa, sanoo Mattila.

Liekö vaalitapojen syytä vai seurausta, että enemmistövaalimaiden parlamenteissa puoluekenttä on huomattavasti harvempi.

Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Vertausluvut ratkaisevat

Suhteellinen vaalitapaedellyttää sitä, että vaalipiirissä kannatus muutetaan tietyllä tavalla paikoiksi. Käytössä on erilaisia laskentatapoja, jossa ehdokkaille lasketaan vertausluvut, jotka ratkaisevat läpimenojärjestyksen.

Suomessa on 1900-luvun alusta saakka käytetty d’Hondtin menetelmää.

Nyt seuraa pari järjestelmän pari ongelmaa.

Suhteellisuus toimii Mattilan mukaan sitä paremmin, mitä suurempia vaalipiirit ovat. Suomessa on puolestaan haluttu alueellista kattavuutta, jolloin vaalipiirejä on useita.

Mitä pienempi on vaalipiiri, sitä huonommin suhteellisuus siis toteutuu.

– D’Hondt johtaa siihen, että se suosii pienissä vaalipiireissä suuria puolueita, kertoo oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa Lapin vaalipiirissä keskusta sai äänistä 42,9 prosenttia ja seitsemästä paikasta neljä. Keskustan paikkamäärä on tuolloin 57 prosenttia.

Eli mitä pienempi vaalipiiri, sitä vaikeampaa pienille puolueille on saada ehdokkaita läpi. Tämä on ollut osin taustalla, kun 2010-luvulla vaalipiirejä on yhdistelty.

“Aina joku voittaa”

Kaikesta huolimatta Suomessa on totuttu D’Hondtiin, vikoineen päivineen.

Muutos edellyttäisi puolueilta halua muuttaa nykytapaa. Professori Mattila toteaa, että kansainvälisesti vertailtuna suomalainen vaalijärjestelmä toimii melko hyvin.

– Suurten muutosten tekeminen on vaikeaa, koska aina joku voittaa ja joku häviää. En näe, että Suomen vaalijärjestelmään on suuria muutoksia tulossa. Enkä toisaalta näe, onko siihen loppujen lopuksi tarvettakaan, hän toteaa.

Suosittu Euroopassa

D’Hondtin vaalitapamenetelmä on nimetty kehittäjänsä, belgialaisen oikeustieteilijän ja matemaatikon Victor D’Hondtin (1841–1901) mukaan.

Suhteellisen vaalitavan laskentaan käytetty menetelmä perustuu vaalipiirikohtaisiin listoihin.

Vaalilistan sisällä eniten ääniä saanut saa koko listan äänimäärän vertausluvukseen. Toiseksi eniten saanut saa koko äänimäärän kahdelle jaettuna, kolmanneksi kolmella jaettuna ja niin edelleen.

Vaalipiirissä korkeimmat vertausluvut saaneet pääsevät läpi. Jos siis vaalipiiristä valitaan 10 edustajaa, läpi pääsee kymmenen suurinta vertauslukua saanutta.

D’Hondtin menetelmää käytetään useassa maassa Euroopassa, mutta myös muita laskentatapoja käytetään.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat