Uutiset

Suomalaiset SS-miehet vannoivat sotilasvalansa Hitlerille, mutta Lapin sodassa osa taisteli saksalaisia vastaan

Idea suomalaisista SS-vapaaehtoisista liittyi Suomen ja Saksan yleiseen lähentymiseen välirauhan aikana vuosina 1940–41. Kumpikin tarvitsi toistaan lähestyvässä sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Lähettämällä sotilaitaan Saksan asevoimiin Suomi osoitti sitoutumistaan Saksaan. Talvisodan jälkimainingeissa Suomi kaipasi Saksalta sotilaallista tukea sekä ase- ja vilja-apua.

Saksa puolestaan sai Suomesta liittolaisen hyökätessään Neuvostoliittoon, jossa se pyrki tuhoamaan bolshevismin ja “vääränrotuisiksi” määrittelemänsä ihmiset.

Kulissina insinööritoimisto Ratas

SS-vapaaehtoisten lähettämisellä oli Suomen ylimmän poliittisen ja sotilaallisen johdon siunaus. Käytännön toteutus jätettiin kuitenkin salaiselle kansalaisryhmälle, jotta asia ei paljastuisi maailmansodan toisen osapuolen, liittoutuneiden, diplomaateille.

Värväyksen päävastuu oli Etsivän keskuspoliisin entisellä päälliköllä, majuri Esko Riekillä. Huhtikuussa 1941 käynnistyneen salaisen operaation kulissina toimi helsinkiläinen insinööritoimisto Ratas.

SS-miesten värvääjinä kunnostautui muun muassa IKL:n, Akateemisen Karjala-Seuran ja suojeluskuntien aktiiveja. Monia heistä motivoi vuoden 1918 tapahtumien sytyttämä valkoinen aate, antikommunismi ja mahdollisuus Suur-Suomen luomiseen Saksan tuella.

Nuorin vasta 15-vuotias

Kaikkiaan noin 1 900 suomalaista haki SS-vapaaehtoiseksi. Hakijoiden tyypillisimpiä motiiveja olivat isänmaallisuus, suojeluskuntalaisuus, sotaromantiikka ja seikkailunhalu.

Valitun tuli olla ajatusmaailmaltaan riittävän äärioikeistolainen, arjalaisen vaaleahko, fyysisesti vahva, vähintään 170 senttimetriä pitkä, 17–25-vuotias ja naimaton. Esimerkiksi hampaat eivät saaneet olla huonot eivätkä silmät kierot.

Alle 21-vuotiailla tuli olla holhoojan kirjallinen suostumus, mutta moni väärensi sen. Enemmistö valituista oli parikymppisiä nuorukaisia, nuorin vasta 15-vuotias.

Kuuliaisuus kuolemaan asti

Aluevärvärit lähettivät hakemuslomakkeet Rataksen toimistoon, jossa ne tarkastettiin. Hyväksytyt passitettiin kahden SS-lääkärin ja kahden SS-upseerin syyniin.

Lopulta Suomi lähetti Saksan itärintamalle noin 1 400 SS-vapaaehtoista. Koska kyse oli salaisesta operaatiosta, lähtijöiden väitettiin menevän Saksaan työkomennukselle.

Valitut sitoutuivat kahden vuoden sotilaspalvelukseen SS-joukoissa. Sotilasvalansa he vannoivat Adolf Hitlerille. Sen alku kuului näin:

“Vannon sinulle, Adolf Hitler, Saksan valtakunnan johtajana ja kanslerina uskollisuutta ja urhoollisuutta. Lupaan sinulle ja sinun määräämillesi esimiehille kuuliaisuutta kuolemaan asti.”

Osa päätyi ensin divisioonaan

Valituista noin 1 200 saapui Saksaan touko–kesäkuussa 1941 juuri ennen kuin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.

Nelisensataa talvisodassa palvellutta suomalaista sijoitettiin pieninä ryhminä lähes 20 000 sotilaan panssaridivisioona SS Wikingin eri rykmentteihin ja komppanioihin heti hyökkäyksen alettua. Moottoroitu divisioona tunkeutui Puolan kautta Ukrainaan.

Muut noin 800 kesällä 1941 Saksaan saapunutta SS-vapaaehtoista pantiin puolen vuoden sotilaskoulutukseen. Sen jälkeen heistä koottiin oma pataljoona, joka siirtyi Saksan itärintamalle talvella 1941–42.

Pataljoona liitettiin eurooppalaisista vapaaehtoisista muodostettuun Nordland-rykmenttiin, johon koottiin myös Wiking-divisioonan mukana jo aiemmin sotaan liittyneet suomalaiset.

Loput 200 suomalaista lähetettiin pataljoonaan täydennysmiehinä syksyllä 1942.

Kotiin Mannerheimin vaatimuksesta

Suomalaispataljoona osallistui raakoihin taisteluihin muun muassa Ukrainassa ja Venäjällä ja kävi pisimmillään Kaukasuksella nykyisen Tshetshenian rajoilla. Perääntyminen alkoi, kun Neuvostoliitto löi Saksan joukot Stalingradin taistelussa vuodenvaihteessa 1942–43.

Suomalaiset vedettiin rintamalta takaisin Saksaan huhti–toukokuussa 1943 ja kotiutettiin marsalkka Mannerheimin vaatimuksesta. Suomeen he saapuivat 1.6.1943.

Tarkoituksena oli ottaa vähitellen etäisyyttä Saksaan, jonka mahdollisuuksiin selvitä sodasta voittajana Suomen johto ei enää uskonut.

Pataljoona lakkautettiin 11.7.1943. Jatkosodassa SS-miehet jaettiin Suomen armeijan eri osastoihin.

Mannerheim ei olisi halunnut entisiä SS-miehiä saksalaisia vastaan käytyyn Lapin sotaan, koska he olivat antaneet sotilasvalan Saksalle. Jotkut osallistuivat silti Lapin sotaan Suomen joukoissa.

Kymmenkunta vielä elossa

Sotien jälkeen suomalaisvapaaehtoisille ei annettu yleistä rangaistusta SS-joukkoihin kuulumisesta. Monessa muussa maassa oli toisin: esimerkiksi Tanskassa tuomittiin vankeuteen yli 3 600 SS-miestä.

Myös yksittäisiä suomalaisia tuomittiin. Esimerkiksi SS-mies Lauri Törni sai vankeustuomion maanpetoksesta, koska hän kuului Lapin sodan aikana saksalaismieliseen vastarintaryhmään.

Suomalaisia SS-miehiä kuoli taistelukentillä yhteensä 369: Saksan itärintamalla 256 ja Suomen rintamalla 113.

SS-vapaaehtoisten perinteitä vaalivan Veljesapu-järjestön mukaan suomalaisia SS-miehiä on elossa 12.

Asiasanat

Uusimmat