Uutiset

Suomi on noudattanut kiltisti koronatoimien askelia – Kysymys kuuluu, onko myös ajoitus onnistunut

Euroopan tartuntatautikeskus julkaisi sosiaalista etäännyttämistä koskevan ohjeistuksen viranomaisille. Se muistuttaa, että jo yksi viikko voi olla hyvin ratkaiseva. Olisiko ylireagoinnin hinta ollut pienempi kuin valitun rauhoittelevan linjan? Se selviää vasta lähiviikkoina ja -kuukausina.
Koronavirusepidemia tulee, se on varmaa. Reagoitiinko Suomessa oikealla tavalla oikeaan aikaan, selviää vasta jälkikäteen. Kuva: epa08287859
Koronavirusepidemia tulee, se on varmaa. Reagoitiinko Suomessa oikealla tavalla oikeaan aikaan, selviää vasta jälkikäteen. Kuva: epa08287859

Suomalaiset huutavat hallitukselta ja terveydenhuoltoviranomaisilta kovempia toimia uuden koronaviruksen vastaiseen viivytystaisteluun.

Some ei ole (eikä saa olla) kansan mielipidemittari, mutta niin siellä kuin perinteisemmissäkin kuplissa kuppilapöydistä työpaikkakeskusteluihin ja kotien aamiaishetkiin puhutaan paljolti samaa.

Meillä tunnutaan kokevan, että ei ole tehty riittävän paljon riittävän ripeästi. Epidemiantorjuntaa verrataan erityisesti muihin Pohjoismaihin, joissa hallitusten toteuttamat toimet ovat olleet toistaiseksi rajumpia.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) kommentoi viimeksi keskiviikkona, että Suomessa esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkemisella olisi ”isot vaikutukset” yhteiskuntaan. Hän sanoo suosivansa ”maltillista linjaa”.

Marinin mukaan järjestys on tämä: jos THL suosittelee, hallitus toteuttaa. Ja jos ei, niin ei.

On aina hyvä, kun poliitikko ymmärtää painottaa tieteellisiä tosiasioita. Toisaalta hänen pitää muistaa, että tutkija ei ole kansan valitsema päättäjä.

Virus käy ennen pitkää enemmistön läpi

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi keskiviikkona, että jopa 70 prosenttia saksalaisista voi saada tartunnan. Hän perusti lausuntonsa tietysti asiantuntijoiden arvioon.

Moni yllättyi tai pelästyi saksalaispuheista. Asiaa vähänkään syvemmin ymmärtäville on sen sijaan ollut viikkokausia selvää, että virus tulee käymään läpi kutakuinkin koko väestön niin Saksassa kuin vaikkapa Suomessakin.

Yllättävää oli ehkä se, että vasta nyt valtiojohto uskaltaa sanoa sen ääneen – tosin ei meillä.

Suomessa on valittu vähän merkillinen avoimuutta korostava, mutta käytännössä hämmentävän hyssyttelevä linja. Kaikesta tiedotetaan, mutta kaikkea ei sanota. Esimerkiksi epidemiaskenaarioita ei ole julkistettu, vaikka sellaiset on taatusti tehty.

Onko linjaus järkevä – siitä lienee viisi miljoonaa mielipidettä.

Ei vain tiedettä, mutta ei vain politiikkaakaan

Euroopan tartuntatautikeskus ECDC julkaisi tiistaina uuden terveysviranomaisille tarkoitetun ohjeen, joka koskee ”sosiaalista etäännyttämistä” (social distancing). Virallista käännöstä termille en löytänyt.

Ohjeessa käsitellään muun muassa oppilaitosten sulkemista, tapahtumien kieltämistä ja muita vastaavia toimia, joilla vähennetään ihmisjoukkojen kanssakäymistä viruksen leviämisen hidastamiseksi.

Ohje painottaa, että terveysviranomaisten pitää varmistua siitä, että päättäjät ymmärtävät virukseen liittyvät tieteelliset faktat sekä myös oleelliset epävarmuudet. Näihin kuuluvat edelleen muun muassa tartunta-aika ja oireettomien tartuntapotentiaali sekä vuodenaikaisvaikutus.

Toisaalta viranomaisia kehotetaan huomioimaan, että kaikkia ratkaisuja ei voi tehdä kokonaan tieteellisin perustein. Myös esimerkiksi sosiaaliset, taloudelliset ja kansainväliseen politiikkaan liittyvät tekijät on huomioitava, kun suosituksia annetaan.

Kyse ei ole vain epidemiologiasta, vaan kokonaisuudesta. Siinä pääministeri on oikeassa.

Suomen askelet ovat olleet ohjeen mukaisia

Suomi on tähän mennessä seurannut askelia kiltisti tapausten eristämisestä kontaktien karanteeniin ja kotiin jäämistä koskeviin suosituksiin.

Seuraavina ECDC:n ohjeessa tulevat oppilaitosten sulkeminen, vierailujen kieltäminen hoitolaitoksissa, vankiloissa ja muissa riskikohteissa. Näiden jälkeen seuraa suurten tapahtumien kieltäminen ja lopulta kokonaisten rakennusten tai alueiden asettaminen karanteeniin.

Jos Suomen toimia haluaa kritisoida, kritiikin kärki voi näin ollen kohdistua oikeastaan vain ajoitukseen. Pitkälti lienee kyse tilanneluokituksesta ja sen määrittelystä eli siitä, milloin voidaan katsoa Suomessakin olevan meneillään epidemia.

Rajaa on vaikea vetää, kun virus ei itse kerro leviämisestään ja viivästystä aiheuttavat niin tartunnan saaneiden oirehtiminen, sairastuneiden reagointi ja virustestit.

Ei mikään helppo homma. Ei todellakaan.

Viikko voi vähentää tartuntoja jopa kymmeniä prosentteja

ECDC huomauttaa, että varhainen, päättäväinen, nopea, koordinoitu ja perusteellinen etäännyttäminen ovat aiempien pandemioiden ja matemaattisten mallinnusten perusteella tärkeää. Se ratkaisee, kuinka korkeaksi epidemiapiikki kasvaa.

Muistutukseksi: juuri piikin korkeus – ei niinkään kesto – ratkaisee, kuinka sekaisin yhteiskunta epidemiassa menee.

Kiinan-kokemusten perusteella on arvioitu, että jos sosiaalinen etäännyttäminen olisi aloitettu kolme viikkoa aiemmin, tartuntojen määrä olisi vähentynyt huimat 95 prosenttia. Kahta viikkoa ripeämmät toimet olisivat vähentäneet tartuntoja 86 prosenttia ja viikkoa nopeampi toiminta 66 prosenttia.

Yhden viikon ero on siis todella suuri.

Toisaalta liian aikaisista ja ylimitoitetuista toimista ei ole yhtä suurta hyötyä, jolloin koulujen sulkemisia ja muita vastaavia määräyksiä joudutaan pidentämään. Se lisää sosiaalisen etäännyttämisen aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia.

Etäännyttämisellä voi olla myös kova hinta

Tartuntatautikeskus listaa ohjeissaan eri toimenpiteiden haittavaikutuksia.

Esimerkiksi koulujen sulkeminen ja etäopetus voi aiheuttaa eriarvoisuutta, sillä kotien digivalmius on erilainen muun muassa taloudellisista syistä. Oppilaitos on monille myös tärkeä, jopa ainoa sosiaalinen verkko.

Jos vanhemmat jäävät lasten kanssa kotiin päiväkodin sulkeuduttua, vaikeuksia koituu muutenkin kärsiville yrityksille ja oma työpaikkakin voi olla uhattuna. Osa vanhemmista on sitä paitsi terveydenhuollon ammattilaisia, joita tarvitaan kipeästi työpaikoilleen.

Vankiloiden ja erilaisten hoitolaitosten karanteeni voi aiheuttaa pahoja haittoja mielenterveyden romahtamisesta turvallisuusongelmiin. Yliopistoissa voivat olla vaarassa jatkuvuutta vaativat tutkimukset. Ja niin edelleen.

Ja kuten Italiasta nähdään, karanteenit aiheuttavat pahimmillaan paniikkia ja oireiden salailua. Siksi ne voivat jopa kääntyä itseään vastaan.

Ollaanko Suomessa jo myöhässä vai tulemmeko huomaamaan, että meillä viranomaiset ja hallitus onnistuivat sen sijaan ajoittamaan rankemmat toimet täydellisesti?

Olisiko ylireagoinnin hinta ollut pienempi kuin valitun rauhoittelevan linjan? Vai löytyikö optimaalinen kustannus-hyötysuhde?

Nämä selviävät vasta jälkikäteen, lähiviikkoina ja -kuukausina.

Kannattaako päätösvalta antaa maallikolle?

Maallikon ja varsinkin riskiryhmien näkökulmasta suurin kysymysmerkki Suomen toimissa on tähän mennessä liittynyt pahimmilla epidemia-alueilla matkustamiseen.

Sen enempää terveyden- kuin vanhustenhuollonkaan henkilöstöä ei ainakaan vielä torstaiaamupäivään mennessä ole kielletty menemästä vaikkapa Tirolin laskettelumatkan jälkeen suoraan töihin riskiryhmiä altistamaan. Opettajatkin ovat oman harkintansa mukaan voineet mennä luokkaansa saman tien Kiinasta palattuaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja hallitus ovat antaneet ainoastaan töihin paluuseen liittyviä suosituksia. Epidemia-alueelta palaavia on pyydetty – siis pyydetty – jäämään viikoksi kotiin.

On kaunis ajatus luottaa suomalaisten omaan vastuuntuntoon, mutta onko se todella järkevää?

Käytännössä pallo on heitetty yksittäisen työntekijän lisäksi kunnille ja sairaanhoitopiireille. Ainakin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri onkin tehnyt päätöksen omien työntekijöidensä töihinpaluukiellosta.

Hyvin ratkaisevia päätöksiä tehdään siis toistaiseksi alueellisesti tai kuntakohtaisesti. Se on outoa, sillä kuten pääministeri itse korostaa, kyse on yhteiskunnan kokonaisedusta.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic