Uutiset

Suuri puu ei välttämättä ole vanha – Suomalaismetsien kuuset, männyt ja lehtipuut kasvavat järeiksi entistä nuorempina

Luken tutkimuksen mukaan Suomessa on 71 miljoonaa kookasta puuta. Määrä on kasvanut selvästi, mutta vain joka kolmas kookas puu on myös vanha. Syynä on puuston kiihtynyt kasvu.
Kun metsässä kohtaa suuren puun, se ei enää välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi puuvanhus. Luken tutkimuksessa olivat kuusi, mänty sekä haapa ja muut merkittävimmät lehtipuulajit. Kuva: Jami Jokinen

Suomessa kasvaa neljä kertaa enemmän järeärunkoisia puita kuin sata vuotta sitten.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhoja puita olisi enemmän kuin aiemmin. Muutos johtuu pikemminkin siitä, että puut kasvavat kookkaiksi entistä nuorempina.

Tällaisia päätelmiä teki Luken tutkijaryhmä tuoreessa tutkimuksessaan.

Onko kiihtynyt kasvu vaikuttanut puun ominaisuuksiin teollisuuden raaka-aineena, on pitkälti vielä tutkimatta.

Kasvu kiihtyi 70-luvulla

Tutkimuksessa järeäksi luokiteltiin läpimitaltaan vähintään 40-senttimetrinen runko ja vanhaksi vähintään 150-vuotias puu. Näiden kohdalla kehitys on kulkenut Suomessa eri tahtiin.

Suomalaismetsissä kasvaa tutkijoiden laskujen mukaan nyt 71 miljoonaa järeää puuta, kun määrä 1920-luvulla oli 17 miljoonaa. Kasvu näkyy pääasiassa Etelä-Suomessa, ja se alkoi voimistua 1970-luvun alussa.

Syynä ovat muutokset metsien käsittelyssä, ja siinä erityisesti avohakkuukauden alku. Eteläisessä Suomessa kasvaa nyt peräti 65 prosenttia koko maan järeistä puista.

Metsätalouden roolista kertoo sekin, että pohjoisessa yli puolet järeistä puista kasvaa suojelualueilla, kun etelässä osuus on vain viisi prosenttia.

Avohakkuiden jälkeen kasvu on nopeaa

Metsänhoidossa on viime vuosikymmeninä keskitytty vahvasti puiden kasvunopeuden lisäämiseen.

Avohakkuun jälkeen kehittyvällä taimikolla on nykyisin huomattavasti enemmän kasvutilaa kuin sata vuotta sitten. Tämä kiihdyttää erityisesti nuoruusvaiheen kasvua.

– Myös ilmastonmuutos on kiihdyttänyt puiden kasvua niin, että tietynkokoiset puut ovat nuorempia kuin aikaisemmin, toteaa erikoistutkija Helena Henttonen.

Järeiden puiden määrää on lisäksi lisännyt ensisijaisesti puuntuotantoon käytetyn metsäpinta-alan kasvu. Siihen vaikuttivat esimerkiksi kaskeamisen ja metsälaidunnuksen loppuminen.

Vanhojen puiden määrä kasvoi etelässä

Järeitä puita kasvaa siis nyt roimasti enemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Vanhoissa puissa ei sen sijaan ole koko maan tasolla tapahtunut merkittävää muutosta.

Aineiston mukaan vanhojen puiden määrä on kasvanut etelässä, mutta laskenut pohjoisessa kuusia lukuunottamatta.

– Suuri enemmistö vanhoista puista on ympärysmitaltaan melko pieniä, huomauttaa johtava tutkija Harri Mäkinen.

Epäsuhta on erityisen suuri eteläisessä Suomessa, jossa vain joka kymmenes järeä puu on vanha. Pohjoisessa osuus lähentelee sataa prosenttia.

Vielä merkittävämpi maantieteellinen ero on pienikokoisten ja vanhojen eli käytännössä hyvin hitaasti heikoissa kasvuoloissa kasvaneiden puiden kohdalla. Etelässä niitä on enää hyvin niukasti.

Määrät yhä kaukana luonnontilaisesta

Suurikokoisilla ja vanhoilla puilla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle eli elonkirjolle.

Ikä lisää puiden lahovaurioita ja esimerkiksi onkaloita, sekä kasvattaa latvustoa. Siksi uhanalaisille metsälajeille tärkeitä ovat erityisesti puut, jotka ovat sekä kookkaita että vanhoja.

Sellaisia löytyy koko maasta vain noin 23 miljoonaa.

Vaikka kookkaat puut ovat yleistyneet etenkin eteläisessä Suomessa, ollaan tutkijoiden mukaan vielä kaukana luonnontilaisesta tilanteesta.

– Järeiden ja ikääntyneiden puiden tiheys on yhä huomattavasti alhaisempi kuin Skandinavian vanhoissa metsissä, Henttonen summaa.

Kiihtyvä kasvu palvelee kemiallista metsäteollisuutta

Puiden kasvun kiihtyminen liittyy myös suomalaisen rakennuspuun uhkaavaan heikkenemiseen, josta Lännen Media uutisoi alkuviikolla.

Havupuiden nuoruusvaiheen aiempaa nopeampi kasvu laskee puuaineksen tiheyttä ja samalla lujuutta. Nopeaan kasvuun pyrkivä metsänhoito suosii siksi kemiallista metsäteollisuutta esimerkiksi rakennuspuun tuotannon sijaan.

Harri Mäkisen mukaan metsänkäsittelyn vaikutusta puuraaka-aineen laatuun tulisi tutkia nykyistä enemmän.

Varsinkaan metsävarojen kokonaisuutta koskevat tutkimukset puuttuvat. Vasta ne kertoisivat, ovatko puun ominaisuudet muuttuneet niin paljon, että sillä olisi vaikutu teollisuuden prosesseihin tai lopputuotteisiin.

– Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, Mäkinen toteaa.

Järeitä ja vanhoja puita koskevan Luken tutkimuksen aineistona olivat Suomen metsäinventointien tulokset vuosilta 1921-2013. Vanhoja puita koskevat tiedot olivat saatavissa vuodesta 1972 alkaen.

Tutkimus julkaistiin Ecological indicators -tiedejulkaisussa.