Uutiset

Talvivaara-keskustelussa oli aluksi vähän kriittistä puhetta

-On vahingollista, jos asioista ei päästä keskustelemaan myös kriittisesti,

Näin sanoo Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija, yhteiskuntatieteiden maisteri (väit.) Maija Mattila, joka on paneutunut kansanedustajien ja kansalaistoimijoiden puheeseen Talvivaarasta.

Hän on tutkinut puhetta suomalaisten ja kainuulaisten ajatuksista ja eduista erityisesti vuosilta 2010–2015. Pekka Perän perustama kaivos aloitti toimintansa Sotkamossa vuonna 2008. Kaivosyhtiö Talvivaara Sotkamo Oy hakeutui konkurssiin marraskuussa 2014.

Kansalaistoimijaksi tutkimukseen valikoitui vuonna 2012 perustettu Stop Talvivaara -liike, koska se on Mattilan mukaan toiminut aktiivisesti ja pitkäaikaisesti. Liikkeen johtohahmo on Hannu Hyvönen.

Mattila tutki poliittista kulttuuria. Maanantaina Kalevi Sorsa -säätiö julkisti hänen raporttinsa Talvivaaran politiikka – Kuinka edustuksesta kamppaillaan. Raportti pohjautuu Mattilan tuoreeseen politiikan tutkimuksen väitöskirjaan, jonka hän teki Tampereen yliopistoon. Sen aineisto alkaa vuodesta 2005, mutta alkuvuosina eduskunnassa keskusteltiin Talvivaarasta kovin vähän.

Yhteiskunnan kokonaisetu määritellään eri tavoin

Mattila pitää tutkimuksensa yhtenä mielenkiintoisena havaintona puhetta yhteiskunnan kokonaisedusta. Hoitaessaan rahoitusasioita elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) puhui yhteiskunnan kokonaisedusta, kun hän perusteli tarvetta pitää kaivos käynnissä. Stop Talvivaara määritteli samaa asiaa päinvastaisella tavalla, sillä se ajoi kaivostoiminnan lopettamista.

-Ehkä se pihvi siinä on se, että yhteiskunnan kokonaisetuun tai yleiseen etuun tai joskus kansankin etuun – tosin tässä vähemmän – viitataan ja puhutaan, mutta sen määrittely saattaa olla hyvin erilaista.

Mattilan mukaan puhe yhteiskunnan kokonaisedusta kuulostaa usein neutraalilta. Hän haluaa saada kansalaisia virittäytymään siihen, millaisia poliittisia tarkoitusperiä edustuksellisen puheen taakse kätkeytyy.

-Sanotaan ennemmin, että “ihmiset ajattelevat näin” tai “ihmiset haluavat näin”, tai “kainuulaisten tai suomalaisten etu on, että on kaivannaisteollisuutta” kuin sanottaisiin, että “minun mielestäni pitää olla kaivannaisteollisuutta”.

Mattila tähdentää, että edustuspuhe on poliittista, eikä siinä ole mitään pahaa.

-Mutta ihmisten kannattaa kuunnellessaan tiedostaa, että se on poliittista ja arvioihin vaikuttaa poliittinen tausta, Mattila sanoo Lännen Medialle.

Hän pitää tärkeänä, että keskustelussa on mukana paljon erilaisia väitteitä.

-On vahingollista, jos on vain yksi väite, että tämä on ihmisten etu, ja kaikki hymistelevät. Talvivaaran tapauksessa alkuun oli nähtävissä suuri hype, että tulee hirveästi työpaikkoja, ja oli tosi vähän kriittisiä äänenpainoja.

Kansalaistoimijoita odotettiin paikallisuutta

Mattila tutki asianosaisuutta. Hänen mukaansa monet kansanedustajat pitivät Talvivaaraa kansallisena kysymyksenä. Stop Talvivaaran mukaan Talvivaara ei ollut vain paikallinen kysymys, koska liike esimerkiksi luki Oulujoen ja Vuoksen vesistöt kansallisomaisuudeksi ja kaikki vesistöjen tilasta huolestuneet asianosaisiksi. Mattilan mukaan jotkut kansanedustajat ja muut toimijat pyrkivät väittämään, ettei Stop Talvivaara olisi ollut paikallinen. Talvivaaran tapauksessa oikeus sanoa mielipiteensä tai vaatia jotakin näytettiin annettavan juuri paikallisille.

-Miksi kansalaistoimijoiden pitäisi olla paikallisia? Eiväthän Pekka Perä tai ministeritkään olleet paikallisia, Mattila kysyy.

Asiasanat

Uusimmat