Uutiset

Tämä on uusi normaali – joulukuussa vesistöihin voi taas tulla vuoden pahin fosforipiikki

Märkä loppusyksy on valuttanut vesistöihin roimasti ravinteita. Pidemmällä aikavälillä ollaan silti "vain" uudessa, lämmenneen ilmaston keskiarvossa. Leudot talvet ovat syöneet vesiensuojelutoimien hyödyt.
Kevättulvien vesimäärä on vähentynyt ja tulvien kesto lyhentynyt. Sen sijaan uusi normaali on pitkin loppusyksyä ja talveakin jatkuva runsasvetisyys. Kuva: Arja Harjunmaa
Kevättulvien vesimäärä on vähentynyt ja tulvien kesto lyhentynyt. Sen sijaan uusi normaali on pitkin loppusyksyä ja talveakin jatkuva runsasvetisyys. Kuva: Arja Harjunmaa

Leuto loppusyksy ja runsaat sateet ovat lisänneet vesistöjen ravinnekuormitusta roimasti.

Vielä syys-lokakuussa näytti siltä, että Itämereen päätyisi vähemmän kuormitusta kuin poikkeuksellisen niukkana viime vuonna. Sen jälkeen käppyrät kääntyivät jyrkkään nousuun.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) mallit kertovat, että vuoden saldo noussee lopulta selvästi viimevuotisen yli.

– Osaksi syynä ovat syksyn ja erityisesti marraskuun sateet, arvioi hydrologi Sirkka Tattari Sykestä.

Erityisen raju muutos tapahtui loppusyksyllä Lounais-Suomessa. Saaristomeren fosforikuorma näyttää viimevuotiseen verrattuna peräti kaksinkertaiselta, ja se selittyy jokien vesimäärällä.

– Saaristomeren alueella virtaamasumma on tänä vuonna kolmanneksi suurin vuodesta 2010 eteenpäin, kertoo Tattarin kollega Markus Huttunen.

Joulukuu voi taas olla vuoden pahin

Vaikka tilanne näyttää maastossa poikkeukselliselta, kyse on pikemminkin nykyaikaisesta normaalista.

Huttusen mukaan koko Suomesta Itämereen päätynyt fosforikuorma on tänä vuonna lähellä 2010-luvun keskiarvoa.

– Jos tämänhetkistä tilannetta verrataan viime vuoteen, niin nousu selittyy viime vuoden normaalia alemmilla kuormilla, sanoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Sykestä.

Erityisen pahoja ovat olleet vuodet 2008, 2012 ja 2015. Viimeksi mainittuna vuonna yli puolet Etelä-Suomen jokien tuomasta vuotuisesta fosforikuormasta tuli joulukuussa.

– Näin voi käydä tänäkin vuonna, jos kuukauden loppupuolellakin sää jatkuu leutona ja sateet tulevat vetenä, Knuuttila pohtii.

Tilanne ei silti ole vesistöjen näkökulmasta hyvä.

Kevättulvien rooli on pienentynyt

Monissa jokivesistöissä näkymät ovat melkeinpä sellaisia kuin aiemmin keväisin.

Loimijoki on noussut pelloille ja esimerkiksi Ähtävän- ja Lapuanjoet virtaavat tulvarajalla. Perämeren rannikkokin on vielä märkä, vaikka ollaan jo joulukuun puolivälissä.

Järvien pinnat korkealla niin Pohjanmaalla kuin Lounais-Suomessakin, ja Kokemäenjoessa juoksutettiin varsinkin viime viikolla roimasti vettä pintojen laskemiseksi muun muassa Pirkanmaan järvissä.

Tilanne on kuitenkin monilta osin erilainen kuin perinteisinä keväinä.

– Vettyneiltä ja lumipeitteettömiltä pelloilta valuu eroosion mukana maa-ainesta ja niiden mukana paljon vesiä rehevöittäviä ravinteita, Tattari muistuttaa.

Kun perinteinen kevättulva hulahtaa ohi nopeasti, tuntuu vettä riittävän nykyisin syksyllä ja talvella pitkään. Syynä on lämmennyt ilmasto ja sen mukana muuttuneet sadeolosuhteet.

– Kahden viime vuosikymmenen aikana kevättulva on alkanut aikaisemmin ja sen vesimäärä on vähentynyt. Tämä on kompensoitunut lisääntyneellä virtaamalla muiden kuukausien aikana, Knuuttila sanoo.

Muutos näkyy myös kuormituksessa: kevättulvilla sen määrä on vähentynyt, mutta talvikuukausina kasvanut.

Typpikuormitus on jopa kasvanut

Itämeren tila on kohentunut hyvin hitaasti. Se johtuu osittain merenpohjan vanhoista ravinnevarastoista, osittain ilmastosta ja tapahtumista maalla.

Sitkeästi tehdyt vesiensuojelutoimet esimerkiksi maataloudessa ovat vähentäneet monien jokien fosforipitoisuutta. Virtaamat ovat kuitenkin kasvaneet, minkä vuoksi kuormitus mereen ole laskenut.

Ilmastonmuutos on toisin sanoen syönyt vesiensuojelutoimien hyödyt.

Maankäyttö on toisaalta myös lisännyt kuormitusta, etenkin typen kohdalla.

– Typpikuormitus ei ole alentunut jaksolla 1995–2016 lainkaan – päinvastoin se on kasvussa Perämeren valuma-alueella, Knuuttila kertoo.

Kasvun taustalta löytyy hänen mukaansa muun muassa turvemaiden raivaus, metsätalous sekä maaperässä tapahtuva orgaanisen aineksen hajoaminen, joka on kiihtynyt ilmaston lämmetessä.

Aiemmin syksyllä julkaistut Luken ja Syken tutkimukset osoittavat, että metsä- ja suo-ojitusten rooli vesien kuormittajana on joka kaksinkertainen aiemmin oletettuun verrattuna.

Kuormitus mereen kasvaa jopa viidenneksen

Knuuttilan mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan lisätä ravinnehuuhtoumia Suomen alueelta 20–25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kun vesi lisäksi lämpenee, on edessä kiihtyvää rehevöitymistä, happikatoa ja sinileviä.

Pessimisti sanoisi, että tulevaisuus on menetetty.

– Kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä tarvitaan huomattavasti, että kuormitus saadaan pidettyä edes nykyisellä tasolla, Huttunen huomauttaa.

Knuuttila korostaa, että vesiensuojelutoimia on myös kohdennettava aiempaa paremmin. Tähän tähtää vuoteen 2023 jatkuva ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelma, joka tuolähes 70 miljoonaa euroa erityisesti maatalouden vesiensuojeluun.

Uusimmat

Näkoislehti

16.7.2020

Fingerpori

comic