Uutiset

Teini-ikäinen jäi koukkuun nettiin kuin kokaiiniin, eikä äiti saanut häntä pois rikollisten seurasta – nuortenkotikaan ei auttanut, koska puhelin oli käytössä öisin

Tyttö löysi sosiaalisen median palstoilta maailman, joka vääristi herkän lapsen arvot. Riippuvuustutkijan mukaan vakava someriippuvuus on kuin suora ruiske kokaiinia nuoren aivoihin.
Sosiaalinen media on kiinteä osa nuorten elämää. Osalle jatkuva somessa oleminen voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden, joka vaikuttaa nuoren kehitykseen ja aivoihin. Kuva: Johansson Ante
Sosiaalinen media on kiinteä osa nuorten elämää. Osalle jatkuva somessa oleminen voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden, joka vaikuttaa nuoren kehitykseen ja aivoihin. Kuva: Johansson Ante

Yhtenä iltana tyttö istui pimeässä huoneessa, eikä äiti saanut lastaan sieltä minnekään.

Lapsen katse pysyi naulittuna älypuhelimen ruudulla, jossa puukon kanssa saalistava kasvoton mies juoksi pitkin katuja.

Peli kylvi kauhua ja pelkoa pelaajan päähän. Kauhu näkyi aamulla teini-ikäisen lapsen märissä lakanoissa.

– Se oli se hetki, jolloin tajusin että lapseni oli jäänyt todella pahasti kiinni sosiaaliseen mediaan ja kännykkäänsä, lapsen äiti kertoo.

Merkit olivat olleet ilmassa jo aiemmin.

Muutamaa vuotta aiemmin tytär oli löytänyt nuorille tytöille tarkoitetun Top Model -nettipelin. Pelin maailma kiehtoi tytärtä niin vahvasti, että hän heräsi aamuviideltä rakentamaan virtuaalihahmoja.

– Vielä silloin ajattelin, että pelissä on myös hyviä ja kehittäviä elementtejä. Siinä opeteltiin rakentamaan yhteisöä hahmojen ympärille. Jo silloin riippuvuuden merkit olivat ilmassa, mutta en nähnyt enkä ymmärtänyt sitä. Tyttömme olisi pelannut loputtomiin, ellemme olisi puuttuneet siihen, äiti kertoo nyt vuosien jälkeen.

Tässä jutussa Etelä-Suomessa asuva nainen kertoo oman tarinansa siitä, miten hänen tyttärensä katosi internetin virtuaalimaailmaan, sosiaalisen median eri palveluihin ja keskustelupalstoille, joissa tyttö oppi ja näki asioita, jotka vaikuttivat nuoren kehitykseen ja ajatuksiin siitä, mikä on normaalia ja mikä ei.

Jutussa äänen saavan äidin ja hänen alaikäisen lapsensa henkilöllisyyttä ei kerrota perheen yksityisyyden suojelemisen vuoksi. Asiantuntijat eivät kommentoi tätä kyseistä tapausta, vaan sosiaaliseen mediaan ja riippuvuuteen liittyviä ongelmia käsitellään yleisemmällä tasolla.

Kuva: RIKU HASARI
Kuva: RIKU HASARI

Kuin dopamiinia suoraan suoneen

Sosiaalisen median liiallinen käyttäminen voi synnyttää päihde- ja peliriippuvuuteen verrattavan addiktion. Sosiaalisen median jatkuva käyttö on kuin kokaiinia suoraan nuoren aivoihin.

– Somen liiallinen käyttö on kuin injektoisi dopamiinia suoraan elimistöön, riippuvuuksiin erikoistunut tutkija Sari Cástren Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaalisen median palveluiden kuten Facebookin, Twitterin, Snapchatin ja Instagramin käyttö aktivoi aivoissa samoja alueita, jotka aktivoituvat, kun ihminen käyttää päihteitä.

Kun ihminen viettää aikaansa sosiaalisessa mediassa, aivot alkavat tuottaa mielihyvää tuottavaa hormonia, dopamiinia. Aivot tulkitsevat toiminnan palkitsevana, ja syntyy itse itseään vahvistava hyvä kokemus.

– Kun somea käyttävä ihminen saa tykkäyksiä ja kommentteja postauksiinsa, aivot saavat tarvitsemansa dopamiinisuihkun. Tästä syntyy mielihyvän tunne. Some tarjoaa loputtoman määrän nopeita ja palkitsevia kokemuksia hyvin pienellä panostuksella, jolloin aivot virittävät itse itseään vahvistamaan tätä toimintaa, Cástren sanoo.

Vaikutuksille altis ja herkkä lapsi

Vuosituhannen vaihteessa syntynyt nuoren perheen esikoistyttö oli jo ensivuosistaan siskoaan herkempi.

Lapsi reagoi voimakkaasti ja oli hyvin altis erilaisille vaikutuksille. Hän haltioitui ja liikuttui helposti. Tunnereaktiot olivat vahvoja hyvässä ja pahassa. Esikoistyttö tarvitsi huomattavasti vahvemmat rajat kuin perheen muut lapset.

Peruskoulun alaluokilla tyttö joutui vaihtamaan koulua, jossa alkoi rankka koulukiusaaminen. Kiusaajat seurasivat älypuhelimen kautta kotiin. Tyttö alkoi vastata kovaan kovalla, ja kovan tytön rooli luotiin netissä.

Instagramissa julkaistujen kuvien piti herättää enemmän huomiota kuin muiden kuvat herättivät.

Ask.fm:ssä ja Facebookin keskusteluryhmissä kavereiksi tulivat huumeidenkäyttäjät ja rikolliset. Miesten lähettämät seksuaalissävytteiset viestit olivat arkea. Tytön älypuhelimeen tuli kaikkea sellaista, jota lapsen ei pitäisi nähdä eikä kuulla.

Somevirroista tyttö löysi muun muassa videoblogit, joista välittyi täysin vääristynyt arvomaailma, ja tämä alkoi kuulua lapsen puheista.

– Yksi käännekohta oli se, että erään keskustelumme aikana tyttö alkoi puolustella pedofiilejä. Hän ei nähnyt heidän toiminnassaan mitään ongelmaa ja kyseenalaisti kaiken sen, mitä hänelle kerroin. Selitin, miksi pedofilian puolustaminen ei ole oikein. Yritin selittää, että sellaisissa asioissa ole kyse huumorista eikä vapaaehtoisuudesta, vaan rikoksesta. Hänestä kuuli selvästi, että hän oli oppinut somessa uuden normaalin, äiti kertoo.

Some vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen

Nuoruusikä on kehityskausi, jossa vanhempien vaikutus vähenee kavereiden ja ystävien noustessa tärkeimmiksi.

Juuri silloin sosiaalinen kuuluvuus ja tunteiden säätely kehittyvät. Samalla luodaan perusteet hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle, jotka vaikuttavat kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Sosiaalisessa mediassa nuorten saama palaute on hallitsematonta ja nopeaa. Somesta tulevasta palautteesta voi syntyä kokemus hyväksytyksi tai hylätyksi tulemisesta.

Jos nuori joutuu nettikiusatuksi, se vaikuttaa nuoren itsetunnon rakentumiseen ja käsitykseen itsestään.

– Meillä ei ole mitään tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, mitä netissä tapahtuu ja miten paljon nuoret kokevat siellä kiusaamista, koska nuoret eivät halua siitä puhua.

Miksi toiset nuoret sitten jäävät erilaisten sovellusten koukkuun ja toiset eivät?

Tähän ei tutkimuskaan osaa vielä vastata, vaikka esimerkiksi peliriippuvuudelle altistavat tekijät osataan tunnistaa.

Nykytiedon mukaan nuoret, jotka käyttävät paljon aikaa netissä ja sosiaalisessa mediassa, kokevat enemmän unettomuutta ja ahdistuneisuutta, heidän masennuspisteensä ovat korkeammat ja heillä on heikompi koulumenestys kuin niillä nuorilla, jotka eivät käytä somea liikaa.

– Näiden asioiden välillä oleva yhteys on todettu, mutta ei vielä tieteellistä syy-seuraussuhdetta sille, miksi toiset addiktoituvat helpommin kuin toiset, Cástren sanoo.

Perhe kaipasi apua, mutta tyttö oli ”rajatapaus”

Tytön ongelmat pahenivat, jolloin vanhemmat hakivat apua sosiaaliviranomaisilta, opettajilta ja muilta viranomaisilta.

Äiti teki kaikkensa, että hänen huolensa otettaisiin tosissaan, mutta aina sitä ei kuultu. Sitä vähäteltiin tai se kuitattiin olankolautuksella.

Kotona äiti istui säännöllisesti yhdessä tyttönsä kanssa selvittämään ja katsomaan, millä sivustoilla tyttö oli käynyt ja millaisiin keskusteluihin hän eri palstoilla oli osallistunut. Pian sekään ei enää tehonnut, sillä tyttö alkoi hävittää keskusteluja ja näytti äidille vain osan niistä.

Netin käytön rajoittamiseksi perheessä tehtiin sopimus, että kännykät laitetaan yöksi eteisen lipaston päälle yösäilöön. Aamulla äiti löysi kännykkä kädessä nukkuvan tytön.

Äitiä harmittaa se, että hän osin kuunteli liikaa ohjeita, joissa korostettiin lapsen oikeutta pitää oma kirjesalaisuus.

– Pitkään ajattelimme, ettemme voi lukea lapsen viestejä. Tajusin kuitenkin erään lapsen turvallista kasvua käsittelevän luennon yhteydessä, että juuri se on minun tehtäväni. Minun pitää äitinä tietää, mitä lapseni tekee netissä.

Kuva: RIKU HASARI
Kuva: RIKU HASARI

Lopulta oli tehtävä lastensuojeluilmoitus

Lopulta tytön ongelmat menivät niin vaikeiksi, että hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sen jälkeen perhe sai apua suoraan kotiin, mutta sekään ei riittänyt.

Lasten ja nuorten psykiatrisessa tiimissä todettiin, että lapseen liittyvät ongelmat olivat rajatapauksia, eikä apua löytynyt.

– Halusimme kipeästi asiantuntijoiden apua lapsemme kasvattamisen tueksi, mutta ongelmat olivat jo niin pitkällä, ettei teini-ikäinen tyttö ottanut mitään vastaan, äiti kertoo.

Lopulta tytön koulunkäynti takkusi niin pahasti, että lapsi sijoitettiin kodin ulkopuolelle nuortenkotiin.

Äidin mukaan sijoituspaikka oli mitä parhain.

Nuortenkodissa jokaisella nuorella oli oma hoitajansa ja nuoren omia harrastuksia ja vahvuuksia tuettiin eri tavoin.

– Nuortenkodissa yritettiin luoda inhimillisiä kiintymissuhteita, jotka vahvistaisivat nuoren itsetuntoa. Myös vanhempien suhdetta omaan lapseen pyrittiin vahvistamaan asiantuntevalla tavalla, äiti kertoo.

Hyvästä laitospaikastakaan huolimatta mikään ei muuttunut.

Tyttö roikkui edelleen yökaudet somessa. Hän ei nukkunut, ja öisin hän ylläpiti yhteyksiään verkon pimeälle puolelle.

Laitoksessa lapselta ei otettu kännykkää pois edes yöajaksi, vaikka nukkumisesta ja koulusta ei tullut mitään.

– Toipuminen ei lähtenyt liikkeelle, kuten olimme toivoneet. Päivällä lapselle opetettiin tavallista elämää ja arkirytmiä, mutta yöt hän oli aivan toisessa todellisuudessa.

Salaliittoteoriat tuhosivat hoidon

Öisin nuortenkodin ulkopuolella olevat kaveripiirit syöttivät lapselle erilaisia uskomuksia, joiden mukaan nuoria pidetään laitoksissa vain siksi, että hoitajat saisivat työtä.

He kehottivat tyttöä torjumaan hänelle annettua tukea ja jopa lähtemään pois nuorisokodista. Ristiriita todellisen maailman ja virtuaalisen maailman välillä oli valtava.

– Olen nähnyt nämä viestit, ja ne vahingoittavat vakavasti isolla rahalla ja asiantuntemuksella rakennettua nuorten tukemista.

– Toipuminen ei pääse edes kunnolla alkuun, kun ongelmaiset kaverit somen kautta luovat halutessaan salamannopeasti vaikutuspiirin, joka tarjoaa nuoreen vetoavaa hyväksyntää ja muita kaveripiirin jännittäviä houkutuksia.

Tulevaisuus on musta aukko

Nyt tyttö odottaa uutta sijoituspaikkaa. Mukaan on tullut huumekokeiluja, ja opinnot ovat jääneet kesken.

Tulevaisuus on iso musta aukko, jossa valoa tuovat lohduttavat muistot.

– Olimme yhtenä kesänä koko perheen kanssa pitkällä ulkomaanmatkalla, ja siellä kukaan ei voinut käyttää älylaitteita, koska verkkoyhteyksiä ei ollut. Sen kuukauden aikana tytöstäni tuli hetkeksi oma itsensä, tavallinen nauravainen tyttö, joka viihtyi seurassani. Kun palasimme takaisin Suomeen, kaikki palautui ennalleen ja tyttäreni katosi nopeasti omaan maailmaansa.

Some ei ole ongelmien juurisyy, vaan niiden pahentaja

Tytön äiti ei väitä, että lapsen riippuvuus sosiaalisesta mediasta olisi kaikkien ongelmien ainoa syy.

Hänen mielestään lapsen riippuvuus ja pakonomainen tarve olla jatkuvasti sosiaalisessa mediassa ovat kuitenkin merkittävä tekijä sille, miksi asiat ja ongelmat kehittyivät niin pitkälle.

– Olen sitä ikäluokkaa, että koko sosiaalinen media on tullut meidän vanhempien elämään vasta aikuisena. Ei minulla ollut riittävästi tietoa, miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt meidän lapsemme ovat se sukupolvi, joka joutuu maksamaan tästä kovan hinnan. Minua nuoremmilla lasten vanhemmilla ja päivityskoulutuksen saaneilla opettajillakin on jo aivan erilaiset taidot käsitellä tätä asiaa.

Erikoistutkija Sari Cástren tietää, että sosiaalisen median ja sen vaikutusten ymmärtäminen on kova paikka 1960- ja 1970-luvuilla syntyneille vanhemmille.

Digitaalisukupolvi elää medialla kyllästetyssä maailmassa, jossa sosiaalisessa mediassa oleminen on osa tavallista elämää.

– Meillä on aivan eri käsitys somen tärkeydestä nuorten elämässä, kun emme ole itse sitä kokeneet omassa nuoruudessamme. Internetin maailma on abstrakti, koska se on läsnä aivan koko ajan, Cástren sanoo.

Etelä-Suomessa asuva äiti kadotti oman lapsensa nettiin. Sosiaalisessa mediassa lapselle kehittyi kaveripiiri, jossa huumeet ja rikollisuus olivat arkipäivää. Kuva: RIKU HASARI
Etelä-Suomessa asuva äiti kadotti oman lapsensa nettiin. Sosiaalisessa mediassa lapselle kehittyi kaveripiiri, jossa huumeet ja rikollisuus olivat arkipäivää. Kuva: RIKU HASARI

Somen vaaroista kerrottava terveysriskeinä

Sari Cástrenin mielestä sosiaalisen median käyttöön liittyvistä riskeistä pitäisi puhua samalla tavalla kuin tupakkaan tai muihin päihteisiin liittyvistä riskeistä, vaikka valtaosalle nuorista sosiaalinen media ja netti eivät aiheuta ongelmia.

– Some ja netti voivat koukuttaa, ja tämä olisi hyvä kertoa lapsille ja nuorille. Uudet toiminnalliset riippuvuudet pitäisi nostaa päihteiden kanssa samalle viivalle, kun lapsille annetaan tietoa terveysriskeistä.

Matkapuhelimen voi ottaa laitosnuorelta pois

Matkapuhelin voidaan ottaa laitoksessa asuvalta lapselta yön ajaksi pois, jos puhelimen käytöstä aiheutuu haittaa lapsen kasvulle tai kehitykselle.

Tällainen haitta voi olla esimerkiksi se, että lapsen yöunet ja koulunkäynti häiriintyvät.

– Mikäli puhelimen käytöstä ei aiheudu haittaa lapselle, silloin ei ole myöskään kasvatuksellista perustetta puuttua sen käyttöön. Puhelimen käyttöä ei voi kieltää varmuuden vuoksi, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos Tapio Räty sanoo.

Lastensuojelulain tarkoittamia rajoitustoimenpiteitä voidaan tehdä vain laitoksissa. Perhesijoitukseen laki ei ylety.

Matkapuhelimen haltuunotosta on tehtävä aina valituskelpoinen päätös. Tästä vastaa joko laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen työntekijä. Heille kuuluu myös juridinen vastuu.

Rädyn mukaan lastensuojelulakia ei kuitenkaan osata aina soveltaa käytännössä.

– Tämä tulee ilmi muun muassa meidän tarkastuksissamme, joissa usein sanotaan, ettei asialle voi tehdä mitään. Tämä ei pidä paikkaansa. Puhelin voidaan ottaa pois, jos sille on oikeat ja lailliset perusteet, Räty sanoo.

 

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Forssan Lehdessä 1.2.2020

Uusimmat

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic