Uutiset

Terho Miettinen näki, kun rukousryhmä manasi kuollutta – uusi kirja kuvaa hengellistä väkivaltaa

Saarnaajasankari, helluntailainen mies, ajoi henkilöautolla päin kuorma-autoa. Hän oli päätynyt tekemään itsemurhan monien vaiheiden jälkeen.

Kuorma-auton kuljettaja väisti niin paljon kuin kykeni. Silti törmäys tapahtui.

Terho Miettinen

soitti vainajan läheiselle seuraavana päivänä ja tarjoutui tulemaan mukaan oikeuslääketieteen laitokselle Helsingissä katsomaan ruumista.

Yllätys oli suuri, kun tilaisuudessa oli mukana Nokia Mission

Markku Koivisto

rukousryhmänsä kanssa. Ruumiin ympärillä käytiin noin tunnin ajan kiivaasti. Siinä puhuttiin kielillä, rukoiltiin ja käskettiin henkiä takaisin ruumiseen.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus oli vainajalle jo tehty. Miettinen todisti manaushetkeä, jossa yritettiin herättää vainajaa henkiin.

Kokemus oikeuslääketieteen laitokselta

jäi käänteentekevänä Miettisen mieleen. Se on yksi syy siihen, että helluntailaistaustainen Miettinen päätyi tutkimaan hyväksikäyttöä hengellisissä piireissä. Hänellä oli halu ymmärtää, mitä hyväksikäyttö oli ja miten sitä voisi estää.

– Kuin lampaat laumassa ihmiset saattavat seurata johtajaa. Se ei tee hyvää, Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtajana toimiva Miettinen sanoo kuusi vuotta manaussession jälkeen.

Hänen vieressään töölöläisessä ravintolassa istuu rikos- ja oikeustoimittaja

Raija Pelli

. Hänen kanssaan Miettinen on kirjoittanut tietokirjan

Harhaanjohtajat – Vahvassa uskossa

(Docendo), joka julkaistaan tänään keskiviikkona. Kirjan painopiste on helluntailaisuuden sekä niin sanottujen vapaiden suuntien seurakuntien piirissä tapahtuvassa hyväksikäytössä ja väärinkäytöksissä. Myös Miettisen todistama manaushetki on mukana kirjassa.

Uskonnollisesta väkivallasta on kirjoitettu ennenkin tietokirjoja Suomessa, mutta helluntailaisessa liikkeessä tapahtuvia väärinkäytöksiä ei sen sijaan ole tiettävästi aiemmin käsitelty vastaavasti.

Teoksen taustalla ovat Miettisen omat kokemukset helluntailaisuudesta, josta hän on irtautunut aikuisiällä. Irtaantumiskokemus oli hänelle monin paikoin kivulias. Pelli sanoo, että Miettisen kokemukset sanoittavat ilmiöitä kirjassa.

– Ne tuovat sen iholle, Pelli sanoo.

Noin vuosi sitten

Pelli sai kustantaja Docendolta massan tekstiä. Se vyörytti toimittajan eteen hänelle aiemmin tuntemattoman hengellisen maailman, joka oli täynnä hyväksikäyttöä. Pelli halusi mukaan kirjoittamaan kirjaa.

– En tuntenut Terhoa. En tiennyt edes kirjoittajan nimeä, Pelli sanoo.

Hänellä itsellään ei ole siteitä helluntailaisuuteen. Pelli on kristitty ja evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

Hän suostui tapaamaan Miettisen tietyin ehdoin. Pellille ei tullut kuulonkaan, että hänestä tulisi kustannustoimittaja. Hän olisi joko mukana täysillä tai ei mukana lainkaan.

Kirjaprojektin aikana Pelli ja Miettinen tapasivat kymmeniä kertoja. He istuivat kahdestaan tuntikausia. Miettisen piti selittää Pellille, mitä hän tarkoitti kokemuksillaan. Pelli kysyi, kun ei ymmärtänyt. Lähtökohta oli se, että kirjan teemoista piti pystyä puhumaan – ja kirjoittamaan – kansantajuisesti.

–Piti päästä perille Terhon tavasta ajatella, Pelli kuvaa.

Kaksikko kuvaa, että kirja on kirjoitettu uskoa kunnioittavassa hengessä. He vakuuttavat, että he eivät kanna kaunaa.

Erityisen vaikeaa

Miettisen omassa irtaantumisprosessissa helluntailaisuudesta oli hyväksyä, että ihmeparantumiset eivät olleet totta.

– Kun on äidinmaidossa imenyt jonkin tavan ajatella, sitä ei ole helppo muuttaa, hän sanoo.

Ihmeparantumista käsitellään

Harhaanjohtajissa

, jossa kuvataan parantumiskokouksen kulku. Karismaattisista ilmiöistä käydään läpi myös profetioita, kaatumisia ja glossolaliaa eli kielilläpuhumista. Ilmiöiden logiikkaa avataan lukijaalle tieteen argumenteilla.

Pellille juuri glossolalia oli yksi vaikeimmista asioista ymmärtää.

– Asiat avattiin halkoen. Sen piti olla täsmällistä, oikeaa tietoa ja kerrottuna niin, että sen ymmärtää, Pelli kuvaa.

Kirjaa varten kirjoittajat ovat haastatelleet yli 80 henkilöä, joilla on omia kokemuksia karsimaattisista liikkeistä. Kirjan lähteinä on käytetty viranomaislähteitä, arkistolähteitä sekä oikeuden pöytäkirjoja.

Lisäksi Miettinen on kiertänyt sadoissa erilaisissa karismaattisten liikkeitten hengellisissä tilaisuuksissa havainnoimassa, mitä niissä tapahtuu.

– Nyt on kiintiö täynnä, Miettinen sanoo.

Pelli kertoo, että hänelle yksi ahdistavimmista

osuuksista oli kirjoittaa Kokkolassa toimivasta Patrick Tiaisesta ja tämän Uskon sana -seurakunnasta.

– Se on niin nykypäivää, Pelli sanoo.

Hänen teki pahaa nähdä, miten Tiaisen seurakunnassa lapset nähdään ”Jumalan sotilaina”. Kirjassa kuvataan, kuinka helmikuussa Helsingissä saarnatessaan Tiainen toi lavalle kuusivuotiaan pojan, jolle hän hurmioituneen seurakunnan edessä sanoi, että pojasta kehkeytyy vielä ”maineikas Jumalan soturi” .

– Minulle oli varmaan vaikeinta huomata, millaisessa otteessa Tapani Koivuniemi pitää seuraajiaan, Miettinen sanoo.

Kustannusosakeyhtiö Koivuniemen työntekijät ovat myös Tapani Koivuniemen perustaman lahkon jäseniä.

Harhaanjohtajat

-kirjassa eräs entinen Koivuniemen konsernilainen toimii tietolähteenä. Kirja kertoo esimerkiksi sen, miten Koivuniemi käski konsernilaisia laihduttamaan eräänä kannattajiensa uskollisuuden koettimena.

Miettinen on miettinyt paljon sitä

, millaisen vastaanoton uusi kirja saa helluntailaisissa piireissä. Hän tietää jo nyt, että kritiikkiä on luvassa.

– Ihmiset, joita nimitän vahvauskoisiksi, varjelevat omaa uskoaan mustasukkaisesti. Siihen sisältyy se, että jos ajattelee eri tavoin kuin he, kimppuun pitää käydä ankarasti, hän sanoo.

– Oli kaiken tekemisen ehto, että me tiesimme, mihin ryhdymme, Pelli sanoo.

Hän huomauttaa, että

Harhaanjohtajien

kaltaista kirjaa ei voi kirjoittaa, jos pelkää valmiiksi.

Pelli ja Miettinen ovat suunnitelleet jo seuraavaa askelta. Syksyn aikana he haluavat avata kirjan teemoja käsittelevän verkkosivuston. He näkevät, että blogityyppiselle sivulle on suuri tarve.

Kaikkein eniten Pelli ja Miettinen haluavat herättää keskustelua, joka julkisuudesta on tähän saakka puuttunut. He kumpikin inhoavat huijaamista, toisen ihmisen hyväksikäyttöä ja hädänalaisen ihmisen riistämistä.

Keskustelu on tärkeää, Miettinen katsoo, sillä hengellisestä väkivallasta puhuminen ei ole häpeällistä.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic