Uutiset

Tikkakoski-vuodolla on vakavia vaikutuksia moneen suuntaan – presidentinvaalien agenda nyt selvillä?

Jos Tikkakoski-vuoto olisi vieraan vallan vaikutusyritys Suomen presidentinvaaleihin, se olisi todennäköisesti saanut onnistuneen alun. Juuri kun kaikki olimme tuudittautumassa perisuomalaiseen näennäisen rauhallisuuden illuusioon, mediamaisema sähköistyi Helsingin Sanomien julkistettua salattua tietoa Puolustusvoimien Tikkakosken viestikoekeskuksesta.

Hiljaisena joulunaluslauantaina vaalien kuuma peruna oli äkkiä selvillä. Tiedustelulakien uudistaminen ja sitä kautta maamme suhde Venäjään nousevat vääjäämättä presidentinvaalien isoksi kysymykseksi.

Emme kuitenkaan tiedä, kuka näin voimakkaasti vaaleihin vaikutti, vaikuttiko tietoisesti ja missä tarkoituksessa. Emme myöskään tiedä, kuka uutisen käynnistämästä tapahtumasarjasta lopulta hyötyy.

Vuotajan nimi on tiedossa vain Helsingin Sanomien toimituksella, ja lehden vastaava päätoimittaja Kaius Niemi laatii Twitterissä kertomansa mukaan parhaillaan artikkelia lehden julkaisupäätösten taustoista. Hesarin motiivina on varmasti aidostikin vapaa tiedonvälitys ja viranomaisten toiminnan valvonta, mutta uutisoinnin jatkoseuraamuksia yksikään lehti ei kykenisi mitenkään kontrolloimaan. Siinä piilee rohkean uutisoinnin ongelma.

Journalistisesti vuotojuttua voidaan kritisoida siitä, että uutista perusteltiin tiedustelulakien muutosaikeilla ja sillä, miten Tikkakosken salainen keskus saattaa lakimuutosten myötä päästä valvomaan suomalaistenkin viestiliikennettä. Jutussa ei kuitenkaan käsitelty sitä, miten suomalaisia valvottaisiin, vaan siinä kerrottiin ennen muuta Suomen puolustusvoimien toiminnasta Venäjän sotilasliikenteen seuraamiseksi. Vakavasti on mietittävä, perusteleeko yksi asia toisen.

Ulkopuolinen kykenisi ottamaan asiaan kantaa vasta, jos tiedossa olisivat Hesarin hallussa olevan aineiston koostumus ja lehden seuraavat julkaisusuunnitelmat. Vasta silloin me muutkin näkisimme koko kuvan tarpeeksi selvästi.

Tikkakoski-vuodon konkreettisia vaikutuksia Suomen puolustamiseen on vaikea arvioida. Tähän tuonee aikanaan lisävaloa rikostutkinta, ja sen päässä on tuomioistuin.

Suoran sotilas- ja tiedustelutoiminnan ulkopuolella vaikutukset ovat varmasti vakavia, sillä kohun moniteräinen miekka leikkaa eri suuntiin.

Presidentinvaaleihin vuodolla ja sen käsittelyllä on kiistatta jotakin vaikutusta.

Ehdokkaista salattuun tietoon ylivertaisesti paras pääsy on istuvalla presidentillä, joka on puolustusvoimien ylipäällikkö ja ulkopolitiikan johtaja yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Muiden voi olla tiedustelua vaikeampi kommentoida tai kantaa siitä vastuuta.

Vuototapauksella Suomi tempaistaan osaksi isoa maailmanlaajuista debattia, jossa yhdellä puolella ovat tietovuotajia ihannoivat avoimuuden korostajat ja toisella puolella maanpuolustushenkiset vaikuttajat, joille kansallinen turvallisuus menee arvona yli kaiken muun. Johtavista poliitikoista ainakin Ville Niinistö (vihr.) asettui Twitterissä julkistamisen ymmärtäjäksi. Ainakin toistaiseksi kansallisen turvallisuuden leiri kommentoi selvästi äänekkäimpänä.

Aivan vastaava asetelma on koettu globaalisti Wikileaks-vuotojen yhteydessä, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen valtionjohto haluaa tietovuotajat tuomiolle vakavista rikoksista, mutta piraattipuoluehenkinen kansanosa ja eräät toiset valtiot riemuitsevat vuodoista.

Moni epäilee vuotajien olevan osa itseään isompaa vakoilupeliä, marionetteja suurvaltojen näpeissä. Selvää on vain, että asetelma kärjistää entisestään demokraattisen yhteiskunnan vastakkainasetteluja ja polarisaatiota.

Jopa suomalaisen vastuullisen median yhteisrintamaan voi nyt tulla säröjä. Suuren osan mielestä mediankin pitää toimia isänmaallisesti, mutta eiköhän vain mediasta löydy myös niitä, jotka kysyvät: “Pitääkö toimittajan ylipäätään olla isänmaallinen”? Ollaan kokonaan uudenlaisen keskustelun äärellä.

Kaiken lisäksi keskustelua käydään nopeilla pistoilla sosiaalisessa mediassa väkisinkin puutteellisin faktatiedoin, kun kerran kyse on salaiseksi leimatuista asioista.

Vielä kukaan ei ole käyttänyt räjähdysherkkää sanaparia “vaikutusyritys vaaleihin”. Venäjän median uutisointi asiasta on toistaiseksi ollut asiallista, mutta mahdollinen pelottava osuus on vasta edessä: iso valtiojohtoinen informaatiokoneisto idässä voi olla valmiina kommentoimaan ja paisuttelemaan asioita kauas todellisista mittasuhteistaan.

Venäjän mediaa vuosia seuranneelle ei olisi mikään ihme, jos sunnuntai-illan uutisohjelma Vesti analyysiosuudessaan saisi vastatiedustelun melkeinpä vaikuttamaan Suomen aggressiolta Venäjää vastaan. Silloin informaatiotilanne voi eskaloitua nopeasti.

Venäjän rahoittaman englanninkielisen Russia Today -kanavan sanavalinnoissa on näkyvissä enteitä tulkinnasta, kun se otsikossaan kuvailee “Suomen hallituksen kihisevän kiukusta” salaisten tietojen vuodettua mediaan. Kanavan mukaan on paljastunut pitkäaikainen vakoiluoperaatio, jonka “tähtäimessä on Venäjä”.

Suomalainen näkemys asiasta varmasti on, että tiedustelulla on nimenomaan tarkoitus puolustaa Suomea.

Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja, joka on seurannut journalistina Venäjää 1990-luvun alusta.

Asiasanat

Uusimmat