Uutiset

"Törkeää ja epärehellistä toimintaa" – Hallituskumppani saa Stubbilta tylyn arvion uutuuskirjassa

“Mieli on musta. Paha on olo. En pääse irti tästä spiraalista. Tarttis jutella kolmestaan. En ole ollut koskaan näin siipi

maassa. En tiedä, mitä tehdä.”

Niin tekstasi pääministeri Alexander Stubb (kok.) marraskuussa 2014 Kirsi Pihalle ja Kai Seikulle.

Julkisessa imagossaan Stubb oli kahdeksan tuntia yössä nukkuva leveähymyinen teräsmieskisailija. Todellisuudessa pääministeri ja puoluejohtaja kärsi ensimmäistä kertaa elämässään unettomuudesta.

-Väsymys on pysyvää. Unet ovat huonoja. Olen ollut koko syksyn äärirajoilla, hän kuvailee Karo Hämäläisen kanssa kirjoittamassaan tuoreessa Alex-kirjassa (Otava).

En ole koskaan aiemmin tehnyt niin raskasta työtä kuin tällä hetkellä, enkä luultavasti koskaan tee, Stubb kirjoitti huippu-urheilijoiden luottolääkäri Aki Hintsalle, jonka kanssa keskusteli tilanteestaan.

Stubbin mukaan hallituksen sisällä rikottiin jatkuvasti sääntöjä.

-En ollut kokenut koskaan poliittisen urani aikana sellaista härskiyttä. Opposition kritiikki ei käynyt niin pahasti persoonaani kuin hallituksen sisältä ryöpynnyt loska.

Etenkin yhteistyö valtiovarainministeri Antti Rinteen johtaman sdp:n kanssa saa kirjassa tylyn arvion. Stubbin mukaan valtiovarainministeriön sisäisestä budjettiriihestä alkoi kokoomuksen ja demareiden välien tulehtuminen, joka hänen mukaansa johti vaalikauden lopussa täydelliseen välirikkoon.

-Minulle pääministerinä tärkeintä oli, että meillä on vastuullinen talouspolitiikka. Valtiovarainministerini vähät välitti vastuusta. Jouduin ottamaan sen roolin, joka luonnostaan kuuluisi valtiovarainministerille.

“Prosessit tuntuivat kestävän ikuisuuden”

Stubbin mukaan hänelle valkeni lopullisesti, että “seuraavina kuukausina demareiden tavoitteena olisi vain jo tehtyjen päätösten purkaminen”.

-Tarkoitus oli saada minut näyttämään mahdollisimman huonolta. Se rupesi näkymään ja kuulumaan kaikessa. Neuvoteltiin sitten sotesta, kuntauudistuksesta tai rakennepaketista, prosessit tuntuivat kestävän ikuisuuden. Aina piti tarkastella vielä jotain asiaa ja valmistella lisää.

Stubb kertoo nähneensä marraskuussa suuressa salissa sivusilmällä, kuinka oppositiossa ollut vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, demareiden opetusministeri Krista Kiuru ja puhemies Eero Heinäluoma kuiskuttelivat nurkan takana. Viidentoista minuutin kuluttua Kiuru käveli ministeriaitioon ja ilmoitti, että hän aikoo perua rakenteelliset koulutussäästöt.

-Toiminta oli niin epärehellistä ja törkeää, että ajattelin, että tämän porukan kanssa on mahdotonta tehdä yhteistyötä, Stubb kirjoittaa.

Stubbin mukaan samaan aikaan media pyrki luomaan hänestä kuvaa “twiittailevana ja sporttaavana helppoheikkinä, joka ei ota tehtäväänsä vakavasti ja ottaa ympärilleen vain nuoria avustajia”.

Stubbin puhetyylinkin todettiin pääministerinä muuttuneen.

-Jossain väitettiin, että olin hidastanut puhettani kuulostaakseni vakuuttavammalta. En todellakaan ollut. Puhuin hitaasti, koska en halunnut tehdä virheitä.

Stubbin mukaan kansallisesta politiikasta puhuminen oli hänelle yhtä luontevaa kuin “Paula Risikolle on kansainvälisestä politiikasta puhuminen”.

-Se ei tule samalla tunteen palolla: “hei, sote on maailman tärkein juttu”.

Valmiina EU-komissaariksi

Kotimaan politiikan ykköspaikka ei alkujaan kuulunut Stubbin suunnitelmiin. Kirjassa hän kertoo valmistautuneensa siihen, että hänestä tulee Suomen EU-komissaari vuonna 2014.

-Jos kyseessä olisi yksityisen yrityksen työpaikka, johon järjestettäisiin pääsykokeet ja katsottaisiin taitoja ja kokemusta, olisi vaikea keksiä, kuka Suomesta päihittäisi minut. Olin varma, että tuolla cv:llä komissiosta irtoaisi myös painava salkku.

Sitten Jyrki Katainen kertoi eroavansa pääministerin tehtävästä. Kirjan mukaan ministereistä ensimmäisenä hän kertoi Stubbille ajatelleensa komissaarin paikkaa.

Juhana Vartiaisen ehdokkaaksi saamista Stubb kuvailee elämänsä parhaaksi rekrytoinniksi. Hänen mukaansa Anne Bernerinkin kokoomusehdokkuuden kanssa kaiken piti olla selvää.

-Olimme käyneet keskustelun Kesärannassa ja olin toivottanut hänet tervetulleeksi. Olin sanonut hänelle niin kuin kaikille muillekin, että en voi luvata ministerinpostia. Kun olin palaamassa Davosista tammikuun loppupuolella, sain puhelun, jossa hän kertoi päätyneensä siihen, että porvariyhteistyön kannalta olisi parasta, että hän asettuisi keskustan ehdokkaaksi. Pidin Berneriä hyvänä yrityspuolen ehdokkaana ja olisin halunnut hänet. Olin pettynyt.

Asiasanat

Uusimmat