Uutiset

"Tunteen vallassa tulee puhuttua sivu suun" – Kohupoliitikko Juhana Vartiainen vihaa torkkupeitto-sanaa ja saa migreenin kielteisestä julkisuudesta

Juhana Vartiainen heilauttaa repun pois selästä, riisuu lierihattunsa, sen saman joka hänellä oli päässään Senaatintorin mielenosoituksessa kolmisen viikkoa sitten, ja istuu. Pihvikarjan kuvilla koristeltu solmio jää roikkumaan vinoon.

Vartiainen on valmis haastattelua varten.

VATT:n ylijohtajan tehtävästä eduskuntaan siirtynyt helsinkiläinen on peittelemättömän tyytyväinen nykyiseen työhönsä.

-Tämä on paljon jännempää elämää kuin olla viraston johtajana. On actionia elämässä, Vartiainen aloittaa.

Ensimmäisen kauden kansanedustajasta käy pian ilmi kiinnostava seikka – hän vastaa siihen, mitä kysytään. Joko Vartiainen ei ole kollegoidensa tavoin tajunnut, että kierrelläkin voi, tai sitten hän on epätavallisen estoton puheissaan.

Totuuden nimissä on pakko myöntää, että juuri jälkimmäisen vuoksi tänne on tultu. Vartiaisen sanomiset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet lööppeihin ja herättäneet myrskyn sosiaalisessa mediassa.

Verkkokeskusteluissa Vartiaista on nimitetty natsiksi, juopoksi, lahtariksi, luuseriksi, aivovammaiseksi, pölypeikoksi ja isoksi vauvaksi. Hänen on sanottu olevan ilkeä setä, joka jakaa syanidia työttömille ja joka pitäisi panna oikeisiin töihin sontaa lappamasta.

Yksi parhaiten mieleen jääneistä kohuista syntyi syksyllä 2014, kun Vartiainen tviitissään rinnasti työttömät ja rikkaruohot. Vaikka hän muutama päivä myöhemmin yritti selittää tviittinsä logiikkaa Suomen Kuvalehdessä julkaistussa seikkaperäisessä kirjoituksessa, vahinko oli jo tapahtunut.

Vielä nytkin hän vakuuttaa, että tviitti oli pelkkä tekninen luonnehdinta siitä, ettei työttömyysaste riipu työvoiman koosta.

-Jos yhä useampi ymmärtäisi tämän, niin eikö se, että mulle ärhennellään, ole pieni hinta siitä?

Viimeksi Vartiainen sai aikaan some-raivon lausuttuaan Iltalehden
Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa, että suurelta osin aktiivimallia vastustaneeseen mielenilmaukseen saapuneet olivat hänen havaintonsa mukaan juovuksissa.

Ärsyttääkö se tahallaan vai eikö se vain tajua, mitä sanoo?

“Teksisitte itse töitä kymmenen tuntia päivässä”

Juhana Vartiainen syntyi keskiluokkaiseen helsinkiläisperheeseen, mutta muutti Pariisiin isä-Henrin työn vuoksi vuonna 1969. Vartiainen oli tuolloin 11-vuotias, ja Pariisissa elettiin vuoden 1968 jälkeistä kiihkeän poliittisen keskustelun aikaa.

Kun Vartiaiselta kysyy nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, millainen ihminen hän on, hän palaa hetkessä nuoruutensa aikoihin.

Marcel Proust kirjoittaa, että ei pidä koskaan luonnehtia itseään, koska luonnehdinnoille aletaan heti nauraa, kun itse poistuu huoneesta. Mutta kun nyt kysyt, täytyy naurettavuuden uhallakin sanoa näin: Mä olen yhteiskuntajärjestelmästä kiinnostunut, kylmän sodan aikakauden lapsi, jota opettajat innostivat keskusteluun. Se on jäänyt mulla päälle.

Sdp:n jäseneksi liittynyt Vartiainen opiskeli taloustieteitä, kirjoitti, työskenteli tutkijana ja nousi 2000-luvun alkupuolella ensimmäisen kerran tutkimuslaitoksen johtoon.

Vuonna 2018 Vartiainen on kokoomuksen kansanedustaja, jonka puhuessa 8 000 palkansaajaa viheltää ja buuaa kuorossa. Vartiainen itse seisoo järkähtämättä sanomansa takana ja syy on tämä:

-Olen tullut siihen tulokseen, että pohjoismainen yhteiskuntamalli on loistava, ja kun näen että se on uhattuna, suhtaudun intohimoisesti. Jos poliittinen missioni on Suomen julkisen talouden tasapainottaminen työllisyysastetta nostamalla, se on myös pääharrastukseni.

Vartiaiselle oman mission edistäminen on taannut pysyvän paikan julkisessa keskustelussa ja sen myötä vuolaan virran viha- ja kehupostia.

-Olen huomannut olevani ristiriitainen henkilö. Selvästi jotkut pitävät hirveänä julmuririistäjänä ja jotkut rehellisenä poliitikkona, joka yrittää pelastaa Suomen.

Yhteiskunnallisten näkemystensä lisäksi Vartiainen on tullut tunnetuksi elintavoistaan. Kun hän vuonna 2012 Suomen Kuvalehden haastattelussa paljasti nukkuvansa kesken työpäivän, lisänimi torkkupeitto-Vartiainen oli syntynyt.

-En tajua, miten semmoisestakin voi pilkata. Tekisitte itse töitä kymmenen tuntia päivässä muulla kuin äidinkielellä, Vartiainen kiivastuu ja jatkaa:

-Sitä paitsi inhoan sanaa torkku. En ikinä torku, vaan joko nukun tai olen valveilla. Siksi inhoan sanaa torkkupeitto, ja sen voisit kyllä sinne juttuun laittaa.

“En missään nimessä yritä ärsyttää”

Vartiainen sanoo, ettei osaa säätää sanomisiaan sen mukaan, puhuuko julkisesti vai yksityisesti.

-Mulle on hätkähdyttävää ja jossain määrin tuskallista katsoa, miten eri tavalla eduskunnassa monet poliitikot puhuvat vaikka täysistunnossa kuin kahden kesken. Eräs nimekäs demari sanoi mulle, että istuntopuhehan on sellaista täysistuntoretoriikkaa, mutta mulla ei oikein ole sitä.

Vartiainen paitsi puhuu myös kirjoittaa avoimesti. Lukijan näkökulmasta ilmaisu on täsmällistä, vivahteikasta, ajoittain lähes runollista. Vai mitä sanotte tästä Vartiaisen blogikirjoituksesta poimitusta näytteestä?

“Olen Suomen eduskunnan reipasta ja riemukasta diversiteettiä katsellessani alkanut myös tuntea tietynlaista kunnioitusta henkilövaalitapaamme kohtaan. Eduskunta on kuva Suomen kansasta kaikessa kauneudessaan ja rujoudessaan, ja tämän porukan kanssa on yhteinen näkemys valiokunnissa taottava.”

Juuri tästä syystä voi olla vaikea uskoa, että sammakot, joita Vartiaiselta pääsee, olisivat vahinkoja. Itse hän sanoo, että juuri näin on – hän ei missään tapauksessa yritä ärsyttää tahallaan, ei saadakseen julkisuutta eikä missään tapauksessa viihdyttääkseen itseään.

-Kammottavaa, jos ihmiset kuvittelevat, että yritän ärsyttää. Ajatus on niin vieras kuin voi olla. Mutta argumenttien rehellisyydestä en tingi.

Kielteinen julkisuus ahdistaa

Vartiainen on myöntänyt nauttivansa salaa, kun keskustelu käy kiihkeäksi. Ikävä julkisuus ei kuitenkaan ole mieleen.

-Jos huomaan saavani kielteistä julkisuutta, se on äärimmäisen pelottavaa ja ahdistaa tavattomasti. Saan helposti migreenin.

Onko siis pelkästään niin, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä Vartiainen yrittää sanoa?

Tunnettu tietokirjailija ja yhteiskunnallinen keskustelija Tommi Uschanov avaa Vartiaisen ajattelua verkkomedia Long Playn julkaisemassa artikkelissa Minä ja Juhana Vartiainen. Vasemmistolaiseksi tunnustautunut ajattelija antaa ymmärtää, että on tajunnut, mitä Vartiainen tarkoittaa. Mahtaako hivellä?

-Onhan se kivaa. Mutta on yllättävää, että kaikki eivät sano niin, koska se mitä minä sanon, on järkeenkäypää.

Vartiaisen on ilmeisen vaikea käsittää, miksi viesti ei mene perille.

-Mä suhtaudun kaikkiin uschanoveina: Ne uskoo, mitä sanon. Mä uskon, mitä ne sanoo. En voi ruveta käsittelemään ihmisiä niin kuin ne olisivat mua tyhmempiä. Aion edelleen pitää kaikkia vertaisinani, ikään kuin kaikki olisivat samassa seminaarihuoneessa mun kanssa.

“Tunnen suurempaa sympatiaa kuin aiemmin”

Vartiaisen pääviesti on, että monien ryhmien olisi tehtävä enemmän töitä: opiskelijoiden, ikääntyvien, naisten ja ennen kaikkea työttömien. Hän sanoo, ettei politiikka tehdessä voi asettua toisen ihmisen asemaan.

-On nykyisen politiikan hurskas ja mairea myytti, että pitäisi osata nähdä elämä muiden ihmisten kokemuksen kautta. Mun täytyy voida puolustaa keinoja, joilla työttömyys saadaan alas, vaikka itse en ole ollut työtön.

Juuri tällaisten lausuntojen vuoksi Vartiaisen puheet voivat hämmentää.

-Huomaan usein, että jos perustelulleni ei ole vastaväitettä, sanotaan, että olen ylimielinen. En tiedä mistä syytös tulee. Tunnen paljon suurempaa sympatiaa suomalaisia ja koko ihmiskuntaa kohtaan nyt kuin konsanaan aikaisemmin.

Katuuko Vartiainen mitään?

-Ehkä sitä pedagogisesti loistavaa rikkaruohovertausta. Lisäksi joskus tunteen vallassa sanoo äkäisemmin kuin jälkikäteen pitää hyvänä. Mutta se, mikä pitää mua käynnissä, on tietty luonteen intensiivisyys.

4 x lyhyesti työstä ja rahasta

Oletko koskaan ollut taloudellisesti ahdingossa?

-En vakavassa mielessä. Opiskelijana tietysti olin onnellinen tyhjätasku niin kuin kaikki. Silloin ei ollut niin hyvää opintotukea kuin nyt.

Miten perhevapaat teillä jaettiin?

-Olin muistaakseni pari kuukautta isyysvapaalla, mikä oli ihanaa. Poikamme meni 10 kuukauden iässä perhepäivähoitoon.

Missä iässä jäät eläkkeelle?

-Toivon että teen työtä vielä monta vuotta.

Mitä työtä et suostuisi tekemään?

-Kai sitä on parasta tehdä sellaista, mitä edes auttavasti osaa.

Juhana Mikael Vartiainen

Syntynyt 28. toukokuuta 1958 Helsingissä. Äiti työskenteli ranskan ja englannin opettajana, isä taloustieteilijänä muun muassa OECD:n palveluksessa.
Asuu Helsingissä. Puoliso Johanna Mäkelä toimii kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina Helsingin yliopistossa. Pariskunnalla on vuonna 1998 syntynyt poika.
Kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1977. Opiskeli kansantaloustiedettä Helsingin Yliopistossa ja London School of Economicsissa.
Väitteli tohtoriksi vuonna 1992.
Työskennellyt tutkijana ja tutkimusorganisaatioiden johtotehtävissä Suomessa ja Ruotsissa. Toimi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana 2012–2015.
Valittiin kansanedustajaksi vuoden 2015 vaaleissa kokoomuksen ehdokkaana.
Kirjoittanut muun muassa teoksen Suomen talouspolitiikan pitkä linja (julk.1993) yhdessä Jukka Pekkarisen kanssa.
Rakastaa konserttimusiikkia, myös nykymusiikkia. Hiihtää, enimmäkseen perinteisellä tyylillä.

Asiasanat

Uusimmat