Uutiset

Tuore kirja kyseenalaistaa myyttejä suomalaisesta tasavertaisuudesta – tällaista on eriarvoisuus Suomessa vuonna 2020

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 kerää yhteen tutkimustietoa eriarvoisuuden eri ulottuvuuksista Suomessa. Kahdenkymmenen suomalaistutkijan kokoama raportti etsii vastauksia muun muassa siihen, ovatko tuloerot kasvaneet, miksi koulutustausta periytyy ja onko varallisuuden kasautuminen oikeudenmukaista.
Hankevastaava Maija Mattilan mukaan eriarvoisuus ei poistu köyhyyttä vähentämällä. "Toimenpiteet näyttävät olevan erillään suurista rakenteellisista kysymyksistä. Eriarvoisuuden tulisi olla talouspolitiikan keskiössä." Kuva: SINI LUKKA
Hankevastaava Maija Mattilan mukaan eriarvoisuus ei poistu köyhyyttä vähentämällä. "Toimenpiteet näyttävät olevan erillään suurista rakenteellisista kysymyksistä. Eriarvoisuuden tulisi olla talouspolitiikan keskiössä." Kuva: SINI LUKKA

Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi 80-luvun lopulta lähtien.

Näin kirjoittavat Marja Riihelä ja Matti Tuomala tiistaina julkaistavassa Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportissa, joka kerää yhteen tutkimustietoa eriarvoisuuden eri ulottuvuuksista Suomessa.

Riihelä ja Tuomala nostavat esiin poliittisessa keskustelussa pitkin 2000- ja 2010-lukuja esitetyt väitteet siitä, etteivät tuloerot ole kasvaneet merkittävästi. Väitteet kumpuavat kirjoittajien mukaan erityisesti siitä, että tulokehitystä on tarkasteltu pääosin suhteellisella Gini-kertoimella.

Kirjoittajien mukaan Gini-kertoimen heikkous on se, ettei se huomioi, missä kohtaa tulojakaumaa muutokset tapahtuvat. Tuloparit suhteutetaan keskimääräiseen tuloon ja puolitetaan, jolloin kerroin on herkkä lähinnä tulojakauman keskivaiheilla tapahtuvalle heilahtelulle.

Kun tarkastellaan myös muita mittareita ja huomioidaan kaikkein korkeimmat tulot ja varallisuus, totuus on toinen. 1980-luvun lopulta vuoteen 2016 ylimmän prosentin keskimääräinen varallisuus Suomessa on yli nelinkertaistunut, kun alimmassa 90 prosentissa varallisuustaso on pysynyt lähes paikallaan.

Lisää mitareita tarvitaan

Osana Kalevi Sorsa -säätiön Eriarvoisuuden vähentäminen -hanketta toteutetun raportin keskeinen teesi on, ettei eriarvoisuuden mittaaminen tulo- ja varallisuuseroilla ei kuitenkaan riitä. Tuloerojen lisäksi esimerkiksi koulutus, yhteiskuntaluokka ja jopa kehon muoto asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Eriarvoisuus kietoutuu myös esimerkiksi terveyteen ja äänestyskäyttäytymiseen.

 


”Minun ajatukseni on se, että kyse ennen kaikkea ihmisten keskinäisistä eroista.”


 

Kirjan toimittaneen Eriarvoisuuden vähentämisen hankevastaava Maija Mattilan mukaan on ongelmallista, jos eriarvoisuudesta puhuttaessa katse kohdistetaan pelkästään yhteiskunnan heikko-osaisimpiin.

– Minun ajatukseni on se, että kyse ennen kaikkea ihmisten keskinäisistä eroista, Mattila sanoo.

– Vaikka suurin osa ihmisistä nostetaan köyhyysrajan yläpuolelle, mutta tuloerot revähtävät muuten, niin kyllähän juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolelle jäävien ihmisten tilanne on suhteessa edelleen huono. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä muutkin asiat kietoutuvat nimenomaan tulo- ja varallisuuseroihin.

Eriarvoisuus periytyy

Raportti tuo eriarvoisuuden eri ulottuvuuksien kautta esiin sen, kuinka ne kaikki ruokkivat toisiaan. Esimerkiksi terveyserot koulutuksen, ammattiaseman ja tulojen perusteella säilyvät, vaikka yleisesti kansanterveys on viime vuosikymmeninä kehittynyt parempaan suuntaan.

– Myönteinen kehitys on ollut matalammin koulutetuilla ja pienituloisilla merkittävästi hitaampaa kuin korkeammin koulutetuilla ja paremmin toimeentulevilla, Katri Aaltonen, Sanni Kotimäki, Laura Salonen ja Essi Tenhunen kirjoittavat raportin toisessa luvussa.

Esimerkiksi 25-vuotiailla miehillä elinajanodotteessa oli vuosina 2012–14 lähes kymmenen vuoden ero alimman ja ylimmän tuloluokan välillä. Selviä eroja on useilla muillakin mittareilla, kuten koetussa terveydessä ja elintavoissa.

 


” On yleinen ja haitallinen käsitys, että ei ole olemassa mitään ihonväriin, sukupuoleen tai muuhun taustaan liittyviä rakenteita, joilla olisi vaikutusta sosioekonomiseen asemaan.”


 

Vaikka Suomea ei ole perinteisesti pidetty luokkayhteiskuntana, sosioekonominen asema periytyy. Tämä näkyy vahvasti muun muassa koulutustasossa ja -poluissa, kirjoittavat Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, Elina Kilpi-Jakonen, Mikko Niemelä ja Irene Prix.

Vuonna 1985 syntyneistä korkeakoulututkinnon suorittaneista miehistä yli 50 ja naisista yli 70 prosenttia ovat perheistä, joiden vanhemmilla on myös korkeakoulututkinto. Koulutustasoon vaikuttavat edelleen myös äidinkieli, sukupuoli ja esimerkiksi vanhempien toimeentulotuen asiakkuus.

– On yleinen ja haitallinen käsitys, että ei ole olemassa mitään ihonväriin, sukupuoleen tai muuhun taustaan liittyviä rakenteita, joilla olisi vaikutusta sosioekonomiseen asemaan. Ikään kuin ihminen yksinään vaikuttaisi siihen, miten pääsee elämässä eteenpäin, Mattila sanoo.

Eriarvoisuus talouspolitiikan keskiöön

Yksi raportin keskeisistä kysymyksistä on oikeudenmukaisuus. Vaikka ahkeruus palkitaan, onko oikein, että joku tienaa tuhatkertaisesti toisiin verrattuna? Entä voidaanko menestys asettaa ainoastaan yksilön omaksi ansioksi ilman, että sillä on tekemistä tuurin tai muiden työpanoksen kanssa?

Teos kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että Suomessa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki lähtevät mahdollisuuksien suhteen samalta viivalta.

– Ongelma on se, että olosuhteet, joissa ihmiset ahkeroivat, ovat epätasa-arvoisia, Tuomala sanoo.

Mitä eriarvoisuudelle voidaan sitten tehdä?

Koska eriarvoistuminen monen tekijän summa, se pitäisi ottaa keskeiseksi asiaksi politiikassa, Mattila sanoo.

Esimerkiksi terveyseroista kirjoittavat tutkijat painottavat, että terveyserojen poistaminen edellyttää niiden juurisyihin, kuten työttömyyteen puuttumista.

– Toimenpiteet näyttävät olevan erillään suurista rakenteellisista kysymyksistä. Eriarvoisuuden vähentämisen tulisi olla aivan talouspolitiikan keskiössä, Mattila sanoo.

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportin kirjoittivat Katri Aaltonen, Jani Erola, Niko Eskelinen, Hannele Harjunen, Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, Aleksi Karhula, Timo M. Kauppinen, Elina Kilpi-Jakonen, Sanni Kotimäki, Maija Mattila, Mikko Niemelä, Irene Prix, Marja Riihelä, Lucia Ruggera, Laura Salonen, Outi Sirniö, Essi Tenhunen, Matti Tuomala, Hanna Wass ja Tuomas Zacheus.

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic