Uutiset

Tuottajien nokkamies ihmettelee – lehmä on pitänyt meidän hengissä 10 000 vuotta, miten siitä nyt tuli suuri rikollinen

MTK:n Marttila: Kotimaisen maidon ja lihan raju vähentäminen johtaisi pitkälle prosessoidun ruoan tuontiaaltoon. Huoltovarmuus kärsisi aika lailla.
Liha ja maito ovat pahiksia, kasvikset hyviksiä, kun kuuntelee viime viikkojen keskustelua. Kuva: Mauri Ratilainen
Liha ja maito ovat pahiksia, kasvikset hyviksiä, kun kuuntelee viime viikkojen keskustelua. Kuva: Mauri Ratilainen

Liha ja maito ovat pahiksia, kasvikset hyviksiä.

Tähän on kulminoitunut keskustelu, kun on seurattu kannanottoja maidon ja lihan verottamisesta ja tuoreesta WWF:n ruokasuosituksesta.

Tuottajien linnakkeessa Simonkadulla kohun joka liikahdusta seurataan tarkasti.

– Ilma on ollut sakeana kaikenlaisista ajatuksista. Kunhan vaalien alla käytävä poliittinen pintakuohunta laantuu, niin sen jälkeen pääsemme järkevään keskusteluun, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila tuumii.

Hän ei malta olla korostamatta, että lehmä on ollut suomalaisten arjessa mukana noin 10 000 vuotta.

– Näin kauan sen kanssa on pärjätty. Se on pitänyt meidät hengissä. Nyt siitä on tehty rikollinen.

Veron nosto ei käy

Verokeskustelussa on hyvä muistaa, että arvonlisäveron nosto tietyille tuotteille oman maan päätöksellä ei onnistu.

– Tästä on jo kokemuksia, kun makeisille ja jäätelölle suunnatusta erityisverosta jouduttiin luopumaan.

Marttila mukaan sdp:n linja on nyt se, että haetaan eurooppalaista kestävän kehityksen veroa.

– Luvassa on varmasti mielenkiintoinen keskustelu, kun mahdollinen seuraava pääministeri Antti Rinne (sdp.) ottaa EU:n huippukokouksessa esille kärkiajatuksensa vaikkapa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa.

Sääriski ei häviä

Usein viitataan usein huoltovarmuuteen. Miten sen käy, jos kasvisruoan osuus nousee maidon ja lihan kustannuksella?

– Emme voi luonnonolosuhteille mitään. Kansainvälisessä ruoantuotannon työnjaossa meillä on etu kasvattaa kotieläimiä. Jos kävisi niin, että maidon- ja lihantuotanto näivettyisi, niin Suomeen jouduttaisiin tuomaan pitkälle prosessoitua ruokaa maailmalta. Olisimme entistä enemmän sään ja muiden riskien armoilla. Kehitys iskisi huoltovarmuuteemme rajusti.

Suomessa on totuttu viime vuosina siihen, että välillä kärsitään sateista, välillä kuivuudesta.

– Jos kotieläinproteiini korvataan kasvisproteiinilla, niin sääriski on suuri. Kun puhumme vaikkapa papujen viljelystä, niin olemme Suomessa aika äärirajoilla viljelyn onnistumisen suhteen. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria.

Kasvikset kiilasivat

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö uusia lajikkeita kannattaisi viljellä.

– Kasvisten osuus suomalaisten ruokalautasella on ollut jo pitkään nouseva trendi. Suomessa pitää aktiivisesti satsata kasvinjalostukseen, että saamme entistä parempia, kasvisproteiinia tuottavia lajeja.

Kasvisruoan osuus näkyy myös tilastoissa. Hedelmien ja kasvisten tuoteryhmät ovat sivuuttaneet lihan ja lihavalmisteet, kun katsotaan suomalaisten ostoskäyttäytymistä euromäärissä.

Vettä riittää

WWF antoi alkuviikosta suosituksen, mitä ilmastomuutoksen torjuminen vaatii ruokavalintoihin. Punaista lihaa saisi syödä vain kerran viikossa ja kuukaudessa kuusi kananmunaa.

Marttila korostaa, että kyse on globaalista suosituksesta.

– Jos jaetaan kuusi munaa kuukaudessa keskiarvon mukaan, niin se on kehitysmaan asukkaalle iso parannus nykytilanteeseen verrattuna. Ilmasto ei ole ainut tekijä, vaan pitää katsoa muitakin asioita kuten tuotanto-olosuhteita. Jossain on paljon aurinkoa, jossain paljon puhdasta vettä kuten meillä.

Hän jatkaa, ettei ole järkevää tuottaa naudanlihaa siellä, missä ihmisille ei riitä vettä.

– Meillä sitä riittää. Puhtaasta vedestä murto-osa menee karjankasvattamiseen. Se muuttaa asetelmaa.

Nurmessa kilpailukykyä

Johtopäätös onkin, että Suomessa kannattaa satsata lihantuotantoon, koska nurmessa on kilpailukykyä.

– Nurmi sitoo hiiltä. Hiilinieluja voidaan kasvattaa pellossa ja jopa varastoida niitä maaperään. Toivon, että saisimme nopeasti laskentamallit kuntoon. Kun lasketaan lihan- ja maidontuotannon hiilijalanjälkeä, niin siinä olisi huomioitava myös rehun sitoma hiilidioksidin määrä.

Marttila sanoo, että kaikkien tuotantosuuntien viljelijät ovat sitoutuneet ympäristöohjelmiin.

– Töitä tehdään hiilijalanjäljen pienentämiseksi koko ajan. Oma osuus hoidetaan. Maataloudessa on mahdollisuuksia päästä hiilineutraalisuuteen ja päästöjen määrää voidaan hillitä.

Selkeät suuntaviivat

Resepti ilmastotalkoisiin on selkeä.

– Katsotaan, missä ovat meidän vahvuudet ja tehdään se, mitä luonto antaa myöten kotimaisuus edellä. Pidetään ruokavalio suomalaisena ja rakennetaan oma, suomalainen kestävän kehityksen suositus.

Hän muistuttaa, että elämme uusiutuvien luonnonvarojen keskellä.

– On se kumma, jos ei päästä eroon fossiilista polttoaineista. Tässä mielessä olen hämmentynyt. Suomessa on unohdettu se, missä me olemme vahvoja.

Ala-arvoisia heittoja

Marttila karsastaa ehdottomuutta ja ääripäiden näkemyksiä. Mukana on ollut pelon lietsontaa.

– Keskustelussa olisi hyvä olla suhteellisuuden tajua ja pitää luvut mielessä. Lähes kolme neljäsosaa päästöistä tulee energiasta.

Puheenjohtaja on törmännyt viljelijöiden ahdistukseen.

– Tämän takia tuntuu pahalta kaikkein ala-arvoisimmat heitot, joissa kehotetaan karjankasvattajaa muuttamaan tuotantosuuntaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty tiloilla, joissa on investoitu voimakkaasti uusiin tuotantolaitoksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat