Uutiset

Turkki tahtoo oman kansallismielisen islaminsa johtavan islamilaista maailmaa – maan tahtotila tuntuu Suomessa asti

Turkin ja sen itsevaltaisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin omapäistä ajatuksenjuoksua on vaikeaa ymmärtää.

Mitä Turkki tahtoo? Miten maa voi olla Naton jäsen ja EU:n jäsenkandidaatti ja silti pitää molempia päävihollisinaan? Toinen päävihollinen ovat kurdit. Silti iso osa kurdeista palvoo Erdoğania fanaattisesti.

Koetetaanpa ottaa selvää.

Kysymyksiin vastaavat Turkkiin erikoistuneet suomalaistutkijat Johanna Vuorelma ja Toni Alaranta.

Vuorelma on Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja ja tutkijatohtori Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa. Alaranta työskentelee puolestaan vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.

-Maa on murrostilassa. Siellä on meneillään yhteiskunnallinen maanjäristys, Vuorelma tiivistää Turkin tilan.

-Yhtenä päämääränä on nostaa turkkilainen islam johtavaksi voimaksi islamilaisen maailman sisällä.

Myös Alarannan mukaan pyrkimyksenä on kirkastaa turkkilainen kansallismielisyys entistä uskonnollisemmaksi.

-Aikaisemmin valtio yritti levittää maallista nationalismia, mutta nyt kyse on muslimi-nationalismista.

Onko Turkki liian ahdas kansallisvaltio?

Turkkilaisten hallitsema Osmanien valtakunta (1299–1923) oli yksi maailmanhistorian pitkäikäisimmistä imperiumeista.

Laajimmillaan valtakuntaan kuului 1500-luvun lopulla nykyisen Turkin lisäksi alueita Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Ukrainan eteläosista sekä Kaakkois-Eurooppa aina Wienin porteille saakka.

Pyrkiikö Erdoğan kenties palauttamaan menneen suurvallan kunnian?

-Lähialueillaan Turkki pyrkii kieltämättä monella tavalla vahvistamaan asemaansa muun muassa Albaniassa. Se kuului Osmanien valtakunnan vaikutuspiiriin, Johanna Vuorelma vastaa.

Toni Alaranta jatkaa muistuttamalla, että Turkissa vaikutti jo 1990-luvulla intellektuelleja akateemisia muslimeja, joiden mielestä 1920-luvulla perustettu tasavalta jäi rajoiltaan liian suppeaksi. Yksi heistä oli ex-pääministeri Ahmet Davutoglu.

-Tämän ajattelun mukaan Turkki on liian ahdas kansallisvaltio. Se tarvitsee isomman roolin.

Ulkoturkkilaistenkin on oltava lojaaleja

Yksittäiset turkkilaiset ovat tehneet omia ratkaisujaan levittäytymällä ”liian ahtaasta” Turkista ympäri Eurooppaa. Pelkästään Saksassa asuu noin kolme miljoonaa turkkilaistaustaista ihmistä. Suomessa heitä on arviolta 8 200.

Presidentti Erdoğanin tavoitteena on sitouttaa myös jokainen ulkoturkkilainen hänen uuden Turkkinsa rakentamiseen.

Päämäärä kiteytyy sanomaan, jota hän julisti Saksan turkkilaisille vuoden 2014 vaalikampanjansa aikana. Viesti oli hyvin nationalistinen: ”Muistakaa, että tämä ei ole teidän kotimaanne. Turkki on. Te olette yksi pala turkkilaista isänmaata.”

-Nimenomaan lojaalisuus on ykkösasia. Turkkilaisten pitää olla ulkomaillakin lojaaleja valtiolle, jota Erdoğanin hallinto edustaa, Johanna Vuorelma korostaa.

Ylen haastattelema pariskunta pidätettiin

Suomessa Turkin tahtotila on tuntunut erilaisina heijastusvaikutuksina.

Yksi esimerkki on suomalaistoimittaja Ayla Albayrakin Turkissa syksyllä saama yli kahden vuoden vankeustuomio. Syynä oli reportaasi, jonka Albayrak kirjoitti kurdialueilta Wall Street Journaliiin.

Presidentti Sauli Niinistö lähetti asiasta lokakuussa Erdoğanille tiukkasävyisen kirjeen. Erdoğan ei ole tähän päivään mennessä vastannut siihen mitään.

Toinen esimerkki liittyy toimittaja Tom Kankkosen Yle 1:lle tekemään Ulkolinja-dokumenttiin Pako Turkista. Se esitettiin tammikuun alussa.

Ohjelmassa haastateltiin istanbulilaista toisinajattelijapariskuntaa niin, ettei heidän nimiään kerrottu eikä kasvojaan näytetty. Silti Turkin poliisi onnistui jäljittämään ja pidättämään heidät. Ilmianto lienee tullut Suomesta.

Kolmas esimerkki ovat Suomen turkkilaiset rukoushuoneet, joita kutsutaan myös moskeijoiksi. Niitä rahoittaa Turkin valtion uskonnollisten asioiden virasto Diyanet. Vaikutusvaltaansa hurjasti kasvattaneella virastolla on eri puolilla Eurooppaa jo satoja tukikohtia.

Nato on tärkeä vain, jos siitä on hyötyä

Entä Turkin ristiriitainen suhde Natoon ja kurdeihin?

-Maa hakee nyt entistä riippumattomampaa asemaa suhteessa Natoon ja Yhdysvaltoihin. Sillä on ihan omat päämääränsä, joiden tavoittelemisessa Natoa käytetään vain, jos siitä on hyötyä, Toni Alaranta vastaa.

Johanna Vuorelma muistuttaa nykyisen kaltaisia ristiriitatilanteita olleen aikaisemminkin. Esimerkiksi Irakin sodan yhteydessä 2000-luvun alussa Turkki ei antanut amerikkalaisjoukoille lupaa hyökätä alueensa kautta.

-Kehitys ei todellakaan ole edennyt niin kuin jonkinlaisen ”optimismin” aikaan ajateltiin, Vuorelma toteaa.

-Silloin arveltiin, että vuonna 1952 toteutunut Nato-jäsenyys olisi tehnyt Turkista länsimaisen valtion. Yhden paperin allekirjoittaminen ei siihen kuitenkaan riitä.

Kurdit voi puolestaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään.

-Paitsi vasemmisto-orientoituneita liberaaleja, joukossa on entistä enemmän konservatiiveja. Jälkimmäisistä monet ovat kansallismielisiä ja hallinnolle lojaaleja, Alaranta toteaa.

Turkin länsivastaisuus huolestuttaa

Televisiosta tulee viihdepaneeliohjelma Pitääkö olla huolissaan?

Pitääkö Turkin kehityksestä olla huolissaan, tutkija Toni Alaranta?

-Mielestäni pitää. Kyseessä on kuitenkin 80-miljoonainen kansa ja valtio, joka on lähempänä meitä kuin Syyria tai Irak.

-Ei ole missään tapauksessa toivottavaa, että se muuttuu tolkuttoman länsivastaiseksi. Silti sellaisenkin Turkin kanssa pitää voida olla tekemisissä.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic