Uutiset

Turvapaikanhakijoiden mielenterveyspalveluille huomattava tarve – "Palvelut eivät ole riittäviä kantasuomalaisillekaan"

Valtaosa pakolaisista on kokenut järkyttäviä ja traumatisoivia tapahtumia entisissä kotimaissaan. Näin kertoo terveydenhuollon ammattilaisten huhtikuussa julkaisema Paloma-käsikirja, joka antaa ohjeita pakolaisten mielenterveyden tukemiseen.

On sotaa, erilaisia väkivallantekoja, kidutusta, seksuaalista väkivaltaa, syyttä vangitsemista tai muuta vakavaa väkivaltaa.

-Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien mukaan oirehdintaa on paljon. Ahdistuneisuutta, masennusta, traumaperäisiä stressihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia, luettelee Paloma-hankkeen projektipäällikkö Johanna Mäki-Opas Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Mieltä kuormittavat kotimaan tapahtumat, sieltä lähteminen, pakomatka ja pakomatkan kokemukset.

-Lisäksi epätietoisuus ja turvapaikkaoikeuden odotus. Jos maahan saa jäädä, myös kotoutumisprosessi aiheuttaa stressin, Mäki-Opas listaa.

Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan koske kaikkia turvapaikanhakijoita.

-Jotkut selviävät hyvin ilman tukea, ja toiset tarvitsevat sitä enemmän, ihan kuten kantaväestössäkin.

Mäki-Oppaan mukaan pakolaisella on oikeus samoihin palveluihin kuin kantasuomalaisilla.

Näitä ovat muun muassa välttämätön terveydenhuolto, esimerkiksi mielenterveyspalvelut. Turvapaikanhakijoiden terveyspalveluista vastaa Maahanmuuttovirasto (Migri).

-Osa asiakkaistamme on käynyt jatkuvalla syötöllä psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluissa vastaanottokeskusten ulkopuolella, kertoo vastaanottoyksikön tulosalueen johtaja Olli Snellman Migristä.

-Tarve erilaisille mielenterveyspalveluille on huomattava.

Vastaanottokeskuksissa mielen hoidon ensiapua antavat terveydenhoitajat tai sairaanhoitajat, jotka ohjaavat turvapaikanhakijan tarvittaessa eteenpäin.

-Aikuisten ja perheiden yksikössä meillä on ollut sellainen ohje, että noin 150:ttä asiakasta kohti on yksi hoitaja, Snellman toteaa.

Myös vastaanottokeskusten henkilökunta on saanut mielenterveyskoulutusta. Snellman kertoo, että turvapaikanhakijoiden lääkäripalvelut ostetaan yleensä yksityisiltä yrityksiltä, kuten Terveystalolta, lääkärikeskus Aavasta ja Mehiläisestä. Erikoissairaanhoidon palvelua tuottavat sairaanhoitopiirit.

Ovatko mielenterveyspalvelut riittäviä?

-Ovatko ne riittävät muille suomalaisille? Kai meillä, kuten muissakin asiakasryhmissä, on jonkinlaista palvelujen riittämättömyyttä, hän vastaa.

THL selvitti vuodenvaihteessa, miten turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut ovat toteutuneet vuonna 2017.

Kyselytutkimukseen vastasi 49 vastaanottokeskusta, jotka edustivat lähes kaikkia tutkimushetkellä toiminnassa olleita 56:ta keskusta. Vastaanottokeskuksista 98 prosenttia tunnisti mielenterveyspalvelujen tarpeen aikuisilla, nuorilla ja lapsilla.

Palvelujen saatavuus oli keskimäärin hyvä tai kohtalainen. Parhaiten niitä oli tarjolla lapsille ja nuorille. Joka viides vastaanottokeskuksista ilmoitti, että mielenterveyspalvelujen saatavuus aikuisille oli heikkoa.

Palvelujen saatavuudessa on suurta alueellista vaihtelua. Johanna Mäki-Opas huomauttaa, että psykiatrian vastaanotolle pääsy on vaikeaa myös kantasuomalaisille.

Hän ei osaa sanoa, mihin mielenterveyspalvelujen puuttuminen voi johtaa.

-Kotoutuminen ja sopeutuminen todennäköisesti vaikeutuvat, jos mieli ei ole mukana.

UIkomaalaiset Suomessa

Vuonna 1990 ulkomaalaistaustaisia oli Suomessa 0,8 prosenttia väestöstä eli 37 618 henkilöä. Vuoden 2016 lopussa heitä oli 6,6 prosenttia eli 364 787 henkilöä.
Yli puolet ulkomaalaistaustaisista asuu Uudellamaalla, ja suhteellisesti hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin heitä asuu myös Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa.
Yli puolet maailman pakolaisista on lähtöisin kolmesta maasta: Etelä-Sudanista, Afganistanista ja Syyriasta. Merkittävä osa maailman pakolaisista on paossa kotimaansa sisällä.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajilla, erityisesti pakolaistaustaisilla, on pääväestöä useammin mielenterveysongelmia.
Aikuisista turvapaikanhakijoista ja pakolaisista noin 15–25 prosenttia kärsii diagnosoitavasta mielenterveyden häiriöstä.
Lähde: PALOMA-käsikirja, Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2014

Asiasanat

Uusimmat