Uutiset

Tutkimus: Masentuneen itsemurhariski vähenee puolella sairaalahoidossa – Kaltoinkohtelu lapsena lisää itsemurhan riskiä

Väitöstutkimuksen mukaan itsemurhariski on laskenut samalla kun masennuksen avohoito ja lääkehoito ovat Suomessa lisääntyneet.
Väitöstutkimuksen mukaan sairaalahoidossa olleiden potilaiden itsemurhakuolemaa ennustivat miessukupuoli, aiempi itsemurhayritys, vakava masennustila, alkoholiriippuvuus, yksin asuminen sekä korkea koulutus ja perheen suhteellisesti korkeampi tulotaso. Kuva: Jaana Mattila

Masennuksen takia sairaalahoidossa olleiden itsemurhariski on puolittunut Suomessa, kertoo tuore väitöstutkimus.

Korkea koulutus ja perheen suhteellisesti korkeampi tulotaso saattavat kuitenkin lisätä sairaalahoidossa olleiden masennuspotilaiden riskiä tappaa itsensä.

– Tämä on päinvastainen tulos kuin mitä yleensä todetaan väestössä. Taustalla voi olla useita syitä, esimerkiksi sairaalahoitoon päätyneen henkilön elämänhallinnan menetys tai iso muutos, kuten työttömyys, avioero tai vaikea sairaus, sanoo tutkimusta tehnyt lääketieteen lisensiaatti Kari Aaltonen Helsingin yliopistosta.

Aaltonen selvitti väitöstutkimuksessaan, mitkä tekijät selittävät psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olleiden masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien suomalaisten itsemurha-ajatuksia, -yrityksiä ja -kuolemia.

Vuosina 2006–2011 ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa olleiden potilaiden itsemurhan riski oli puolet pienempi kuin vuosina 1991–1995 hoidossa olleilla.

Riski menehtyä itsemurhaan oli korkein ensimmäisenä sairaalahoidon jälkeisenä vuotena ja puolittui seuraavan vuoden aikana.

– Yksi tutkimuksen päälöydöksistä on itsemurhariskin puolittuminen, vaikka potilaita hoidetaan nykyään sairaalassa lyhyemmän aikaa kuin ennen ja he ovat todennäköisesti myös vaikeammin sairastavia. Tämä siitä syystä, että hoitojen kestojen lyhenemisen lisäksi myös määrät ovat vähentyneet. Avohoitoa on myös kehitetty ja mielialalääkkeiden käyttö kasvanut noin kahdeksankertaiseksi, Aaltonen toteaa.

Tutkittavien suomalaispotilaiden sairaalajaksot sijoittuivat vuosille 1991–2011. Yhteensä mukana oli 56 826 potilasta, joiden itsemurhakuoleman riskiä seurattiin pisimmillään 24 vuoden ajan.

Kyseessä on tiettävästi suurin ja kattavin aihetta käsittelevä seurantatutkimus koko maailmassa.

Lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu nousee riskitekijäksi

Aaltonen tarkasteli tutkimuksessa myös itsemurha-ajattelun ja yritysten välisten riskien eroja.

Mukana oli 188 masennuksesta ja 99 kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää pääkaupunkiseudun psykiatrisen erikoissairaanhoidon potilasta.

Heistä 34 prosenttia kertoi ajatelleensa itsemurhaa vakavasti jossain elämänsä vaiheessa ilman, että he olivat sitä yrittäneet. Heidän itsemurha-ajatuksiaan selittivät vakava masennus, tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä nuorempi ikä, toivottomuus ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

Tutkittavista 45 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa ainakin kerran. Itsemurhayrityksiä selittivät muun muassa masennuksen vaikeampi oirekuva, alkoholiriippuvuus, epävakaan persoonallisuuden piirteet ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

– Lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu oli sekä itsemurha-ajatusten että yritysten riskitekijä. Löydösten mukaan on mahdollista, että lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu altistaa tunne-elämän epävakaille persoonallisuuden piirteille, jotka taas altistavat itsemurhayrityksille, Aaltonen sanoo tiedotteessa.

– Yleisesti ottaen itsemurha-ajattelua näyttävät selittävän masennus ja toivottomuus, kun taas yrityksiä selittävät vaikeampi oirekuva tai alentuneeseen itsekontrolliin viittaavat tekijät.

Uusimmat